Mikä siinä varatussa sitten viehättää??? Tätä joudun taas kyselemään itseltäni enemmänkin. Viimeiset vuodet elämässäni ovat olleet aika "iloista" sinkkuilua, nyt sitten on tullut oltua taas vakisuhteessa puolisen vuotta. Mitä onkaan tapahtunut, yksi jos toinen nainen töissäkin lirkuttelee nyt niin iloisesti että oksat pois. Kiukuttaa suorastaan, mikseivät lirkutelleet silloin kun asialle olisi voinut tehdä jotain?
Kaiken huippu tapahtui kuitenkin perjantaina firman virallisessa joulujuhlassa. Täällä työpaikassani käytäviä vaeltaa 22-vuotias sveitsiläis-sihteerikkö, uskomaton "hottie", firman joka ainoan miehen jatkuva kuolauksen kohde. Pukeutuu ihan normaalisti, ei meikkaa edes paljoa tai muutenkaan yritä mitenkään korostaa olemustaan, mutta.... huoh. Henki salpautuu kun tämä tapaus kävelee ohi. Itse olen ollut hänen kanssaan "toimistonaapureita" 2 vuotta, koskaan en varsinaisesti jutellut enkä mitään, pikaisesti sanottu "moi" ja "huomenta" jos on tullut vastaan. Joka tapauksessa ko. sihteeri kuuluu luokkaan "uneksia saa, mistään muusta ei ole sitten toivoakaan". Tai niin siis luulin.
No sitten, perjantaina tosiaan vedettiin liituraidat ja rusetit päälle, ja mentiin maailman jäykimpään joulujuhla-tilaisuuteen, eli työnantajani järjestämään 5-tuntiseen kärsimysnäytelmään, paikkana paikallinen "loisto-hotelli". Hakeuduin omaan pöytääni ja löysin oman paikkani (nimetyt paikat), ja siinä aloin itsekseni manata että aina saa pöytäkavereiksi tylsiä ihmisiä, yleensä rumia miehiä. Mutta ei sittenkään tällä kertaa. Tämä kaikkien jumaloima sihteerikkö asteli ruokasaliin viimeisen päälle laitettuna iltapuvussa, ja istuu siihen omalle paikalleen meikäläisen viereen! Ihan oikeasti näky oli jotain niin kaunista että meikäläiseltä sekosi kaikki mahdolliset konseptit.
Ajattelin että tästä ei tule sitten yhtään mitään, en varmaan saa sanaa suustani koko iltana. No, tilaisuus alkoi heti yhteislaululla, ja tämä kimalainen sitten kysyi saisiko lukea minun paperistani koska niitä oli jaettu vain jokatoiselle paikalle. Siinä sitten kyhnytettiin kylki kyljessä joululauluja. Laulut sitten loppuivat ja kuinka ollakaan tämä tyrmäävän kaunis olento alkoi lirkutella meikäläiselle oikein olan takaa! Tuli siihen tahtiin vokottelevia katseita ja muutan vaan hauskoja vihjeitä että olin entistä enemmän pihalla. Luonnollisesti yleensä tässä vaiheessa tulee ilmi että naisella on poikaystävä, mutta hänpä päätti kertoa että on pari kuukautta sitten eronnut poikaystävästään, ja on nyt ihan vapailla markkinoilla!!! Sen lisäksi tuli myöskin tulikiven katkuista palautetta, että ollaan oltu "naapureita" jo 2 vuotta enkä ole ikinä hänen kanssaan edes jutellut.
No siinähän sitten ilta eteni tunti tunnilta, olin enemmän ja enemmän tämän seireenin pauloissa, kun virallinen juhla loppui joskus yhden maissa aamulla. Sitten tämä seuralaiseni kysyi josko "kultaseni lähtisit kanssani drinkille yläkerran baariin". Nyt tilanne alkoi käydä jo niin uhkaavaksi että ensinnäkin jouduin nipistelemään itseäni jatkuvasti varmistaakseni että olin hereillä, ja toisekseen jouduin jo sieluni tuskasta huutaen pistämään hiukan jarruja päälle, sillä edelleenkin aion vakavasti olla sen oman kultsini kanssa, enkä aio ns. hairahtaa vaikka houkutus oli erittäin suuri.
Siinä sitten nautiskeltiin muutamat juotavat, ja aloin viilennellä tilannetta, kunnes sitten lopulta pääsin lähtemään (yksin) kotiin mielestäni tyylikkäästi, kohtelematta tuota kaunotarta mitenkään tylysti. Hän tosin sai puristettua minusta lupauksen että mennään joskus yhdessä patikoimaan vuorille tjsp, mikä on periaatteessa ihan ok, olen harrastanut sitä muidenkin kollegojen kanssa.
Tällä viikolla tuo typyläinen on jo joululomalla joten en ole häntä nähnyt uudestaan, mutta en voi muuta kuin kirota tätä flaksia mikä käy kun on varattu. En olisi ikimaailmassa voinut kuvitella että meikäläisellä olisi jotain saumoja tuommoiseen tyrmäävään kaunottareen, ja sitten hän vielä suorastaan tyrkyttää itseään, ja meikäläinenpä sitten joutuu vaan kieltäytymään kunniasta. Jees. V-tuttaa aivan simona. Elämä on julmaa.