Ensiksi haluaisin vielä vähän kommentoida viimeksi tänne kirjoittamastani asiasta... Jotenkin minusta tuntuu, että joillekin syntyi moraalistani väärä kuva. Itse asiassa olen välillä varmaan vähän liiankin moralisoiva. Tämän varatun jätkän kanssa ei ole tapahtunut mitään pienen humalassa pussailun lisäksi, vaikka se kovasti yrittikin. (Ekan kerran tavatessamme minulla ei siis ollut mitään käsitystä tästä seurustelutilanteesta.) Meidän välisemme tekstailut/mailit ovat olleet ihan yleistä turinaa. Opiskelemme eri paikkakunnilla ja meillä on ikäeroa 6 vuotta, joten emme ole toisiimme kauhean usein törmänneet. Katsoin kuitenkin parhaaksi hypätä kelkasta tässä vaiheessa, kun aloinkin itsekin kiinnostua...
Minulla on valitettavan huono kuva miehistä. Todella usein olen joutunut tämän mainitun markkina-arvon testauksen, varattujen jätkien iskuyritysten tai muuten vain rajan ylittävien juttujen kohteeksi. Olen myös joutunut todistamaan miespuolisten kavereideni pettämistä. Siinä joutuu aika pahaan välikäteen. Valitettavasti olen myös itse joutunut kerran varatun jätkän kusettamaksi. Alunperin vika oli kylläkin ystäväni, joka osoitti tätä tyyppiä ja sanoi: "Kato, tuolla on Tiinan exä." (Tiina samalta paikkakunnalta kotoisin oleva likka. Nimi vaihdettu!) Myöhemmin baarissa sitten päädyimme juttusille. Jätkä kyllä ymmärsi ihan varmasti puheistani, että oletan Tiinan olevan menneen talven lumia. Eipä sitten halunnut valaista minua oletukseni virheellisyydestä... Tästä on nyt aikaa melkein 6 vuotta ja vieläkin nähdessäni ko. pariskunnan punastun, tunnen oloni tosi syylliseksi ja kärsin morkkiksesta. Jätkä ei ole varmasti kärsinyt siitä päivääkään. Ovat kuulemma menossa ensi vuonna naimisiin... Välillä säälin kyseistä likkaa, välillä ihmettelen, miten tyhmä ja sinisilmäinen se oikein voi olla. Mutta minua ärsyttää suunnattomasti, että olen joutunut 6 vuoden ajan tuntemaan itseinhoa, yökötystä yms., vaikka syy ei edes ollut minun.
Olen myös joutunut itse petetyksi. Silloin asia oli kyllä minulle lähinnä helpotus, koska olin yrittänyt lopettaa suhdetta ja pettäminen antoi minulle hyvän syyn siihen. Mutta suhtaudun kuitenkin aika kyynisesti vakaviin suhteisiin tai siis lähinnä ihmisten uskollisuuteen. En oikein jaksa uskoa siihen, että parisuhde voi kestää elämän loppuun asti. Tai voihan se kestää, mutta siihen en usko, että se olisi onnellinen suhde. Jaksan kuitenkin haaveilla sellaisesta ja odotankin sellaista...
Markkina-arvon mittauttamiseen palatakseni, joillain ihmisillä on mielestäni kyse myös siitä, että he haluavat jättää ovet varmuuden vuoksi auki tulevaisuuden varalle. Yhdellä naispuolisella kaverillani on tapana hankkia uusi mies tilalle, ennen kuin jättää edellisen. Täysin käsittämätöntä toimintaa... Olen muuten ottanut vastaan tuntemattomien miesten tarjoamia paukkuja vain tämän kaverini seurassa ollessani (kerran tai pari). Jos ottaisin vieraalta drinksun vastaan, tuntisin olevani jotain velkaa tälle tarjoajalle, enkä halua joutua sellaiseen tilanteeseen.
Varmaan unohdin tästä jonkun pointin, mutta täytyy varmaan siirtyä opiskeluhommien pariin. Tai täytyy vielä lisätä, että olen myös ujo ja hiljainen (vaikka kaikki eivät sitä aina uskokaan), enkä taatusti ole ikinä pokannut ketään!