Naisasiat

[ervatsalo]

Wanha kansanviisaus

Viestin lähetti Lady
.... Alkuun täräytin vain suoraan "Mä muuten seurustelen" jolloin vastapuoli yleensä pelasti kasvonsa toteamalla ylimielisesti "No eikö kun kanssa sitten voi edes jutella" tai "Niin en mä siinä mielessä tarkoittanutkaan" jolloin sitten olin itse naama punaisena....

Niin, eli niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.

Täältä tähän

 

[metsänpeikko]

Ei nyt täysin liity tuohon "markkina-arvon mittauttamiseen", mutta olenpa pohtinut useaan otteeseen hyvinkin vittuuntuneena seuraavaa.

Miksi ihmiset pettävät?

Itse kun olen muutaman kerran erehtynyt varattujen miehien (siis yhden kerrallaan) matkaan, autuaan tietämättömänä heidän oikeasta suhde-tilanteestaan. Ja koska itse olen hyvin ujo ja hiljainen, niin en todellakaan ole tehnyt minkäänlaisia aloitteita, vaan tullut ns. pokatuksi. Myöhemmin olen sitten saanut kuulla, että "se menee keväällä naimisiin" tai "sillä on muija kotona". Miksi?

Olepa siinä nyt sitten se kuuluisa salarakas (tai lähinnä salahoito, hyi). Yhden aggressiivisen emännän sain kimppuuni tappouhkauksien ja muun mukavan kera, levittämänsä huhut minusta tietysti kertovat kaikkea muuta paitsi totuuden (varsinkin kun emäntä oli oikeastaan jo entinen emäntä tapahtumahetkellä). Kaksi muuta herraa ovat olleet jossain kauempana asuvia, joten luultavasti kotipuolessa ei isäntien seikkailuista koskaan kuultu. Mutta syytönhän minä olin, en voinut tietää.

Pitääkö suhteessa olla jotain vikaa, kun pettää? Tai jos vaikka kaikki olisikin hyvin, niin mikä ajaa miehen (tai yhtä hyvin naisenkin) tuollaiseen? Miksi ylipäätään seurustella, jos se oma vaimo/mies/tyttö-/poikaystävä ei riitä? Kerran pettäjä-aina pettäjä, onko näin?

Kai teistä joku nyt on joskus pettänyt tai tullut petetyksi? Tunnustakaa.

Valtakunnan virallinen salarakas Marika Fingeroos muuten kertoi haastattelussa, ettei kertaakaan päätynyt sänkyyn Vesa Keskisen kanssa. Oli vain kuuntelemassa hänen murheitaan, ja hieman ehkä pussailivat. Onko se pettämistä?

Mitä pettäjille pitäisi tehdä? Saunan taakse kenties? Vai silittelyä päälaelle, anteeksianto ja unohdus? Itse ryhtyisin mitä ilmeisemmin väkivaltaiseksi, ja toivottaisin sitten kyseisen sankarin tervemenneeksi helvettiin. Vaan eipä onneksi tarvi, kun pysyttelee poissa kaikista vakavista suhteista.

Antaa tulla, kertokaa.

 

[Kalkun rusakko]

Viestin lähetti Nas
Oli meinaan mieli korkeella ku 2kk:en puolelta toiselle jatkuneen flirttailun jälkeen sain kuulla toiselta kaverilta et se tytsy on seurustellu jo yli vuoden.

Kannattaisikohan avata ne silmat katsoa peiliin ja miettia missa vika on. Eihan nyt kukaan niin sokea voi olla ettei kahden kuukauden jalkeen tieda naisen siviilisaatya. Missa ihmeen komeroissa olette oikein asuneet.

Alle viidessa minuutissa naisen tapaamisesta saa selville, mitenkaan toksayttamatta tai naisen edes valttamatta huomaamatta, sen onko hanella miesta

Pelimies on eri mies.

Viestin lähetti Nikke]

Omat naisasiat: valoa tunnelin päässä

No miten teilla sen miehen kanssa menee

 

[Tobias]

Viestin lähetti metsänpeikko
Ei nyt täysin liity tuohon "markkina-arvon mittauttamiseen", mutta olenpa pohtinut useaan otteeseen hyvinkin vittuuntuneena seuraavaa.

Miksi ihmiset pettävät?

Itse kun olen muutaman kerran erehtynyt varattujen miehien (siis yhden kerrallaan) matkaan, autuaan tietämättömänä heidän oikeasta suhde-tilanteestaan. Ja koska itse olen hyvin ujo ja hiljainen, niin en todellakaan ole tehnyt minkäänlaisia aloitteita, vaan tullut ns. pokatuksi. Myöhemmin olen sitten saanut kuulla, että "se menee keväällä naimisiin" tai "sillä on muija kotona". Miksi?

Pitääkö suhteessa olla jotain vikaa, kun pettää? Tai jos vaikka kaikki olisikin hyvin, niin mikä ajaa miehen (tai yhtä hyvin naisenkin) tuollaiseen? Miksi ylipäätään seurustella, jos se oma vaimo/mies/tyttö-/poikaystävä ei riitä? Kerran pettäjä-aina pettäjä, onko näin?

Kai teistä joku nyt on joskus pettänyt tai tullut petetyksi? Tunnustakaa.

Mitä pettäjille pitäisi tehdä? Saunan taakse kenties? Vai silittelyä päälaelle, anteeksianto ja unohdus? Itse ryhtyisin mitä ilmeisemmin väkivaltaiseksi, ja toivottaisin sitten kyseisen sankarin tervemenneeksi helvettiin. Vaan eipä onneksi tarvi, kun pysyttelee poissa kaikista vakavista suhteista.

Antaa tulla, kertokaa.

Olen nk. "seurustellut" vakavammin kaksi kertaa elämäni, jota nyt on kestänyt hiukan päälle 30 vuotta, aikana. Ja molempien suhteiden ohella mulla on ollut useita muita naisia seksikumppaneina. Luultavasti ainakin jälkimmäisessä suhteessa, jonka päätin tässä vähän aikaa sitten, myös tyttöystävälläni oli muita miehiä. Mulle se on yhdentekevää, koska tein itsekin jo suhteen alussa selväksi, etten ole yhden naisen mies. Miksi siis voisin vastaavaa toiseltakaan vaatia?
Silti tällainen suhde voi toimia.

Saattaa hyvin olla, etten ala enää vakavaan suhteeseen. Mulle ei ole ikinä tullut sellaista oloa, että haluaisin lapsia, yhteisen asunnon tms. perinteisiä juttuja elämääni. Ei niissä mitään vikaa ole, mutta ei vaan kiinnosta. Mulla löytyy muutama luotettava ystävä, joille voin mahdollisia huoliani purkaa ja jakaa hyviä hetkiä -en koe tarvitsevani siihen seurustelukumppania.

Ja toisaalta, olen niin monta suhdetta kaveripiirissäni nähnyt, joissa mielestäni on vaan jotain kummallista -mustasukkaisuutta, ainaista pohdintaa toisen aivoituksista jne. Mä en halua sellaista omaan elämääni. Siksipä taidan jatkossa pysyä poissa vakavista suhteista. Vakava suhde tietysti merkitsee toisille eri asiaa kuin toisille, mutta se onkin sitten jo eri juttu.

 

[vetti]

Viestin lähetti metsänpeikko
Miksi ihmiset pettävät?

Pitääkö suhteessa olla jotain vikaa, kun pettää? Tai jos vaikka kaikki olisikin hyvin, niin mikä ajaa miehen (tai yhtä hyvin naisenkin) tuollaiseen? Miksi ylipäätään seurustella, jos se oma vaimo/mies/tyttö-/poikaystävä ei riitä? Kerran pettäjä-aina pettäjä, onko näin?

Kai teistä joku nyt on joskus pettänyt tai tullut petetyksi? Tunnustakaa.

Mitä pettäjille pitäisi tehdä?

En tiedä miksi miksi pettävät.

Yleensä suhteessa on jotain vikaa jos pettämiseen ajaudutaan. Huomatuksena tietysti tähän: lasken pettämiseksi sen, että tehdään jotain sellaista mitä ei ole yhteisesti sovittu/ei voi toiselle kertoa/ei antaisi itselleen tehtävän.

Tunnustan pettäneeni, kerran. Miksi? En tähän päivään mennessä tiedä. Tosin ko suhde on päättynyt, eri syistä. Silloinen kumppani ei tiedä pettämisestäni - tai ei ainakaan koskaan sanonut tai antanut ymmärtää tietävänsä. Ja vaikka ko suhde on päättynyt, niin silti silloin tällöin ns vituttaa oma pettäminen.

En tiedä olenko tullut petetyksi. Enkä itse asiassa haluakaan tietää.

Todennäköisesti heittäisin pettäjän pihalle (ja tähän huomautuksena vielä tuo määritelmäni pettämisestä). Tosin varmaksi en osaa sanoa, kun ei vielä ole kohdalle osunut, siis tietääkseni.

Edittinä pari lisäystä V-manin innoittamana.

 

[V-man]

Viestin lähetti metsänpeikko
Kerran pettäjä-aina pettäjä, onko näin?

Sanokaapa se. Minä ainakaan henkilökohtaisesti en tiedä ketään kuka olisi pettänyt vain kerran. Joka ikinen ihminen jonka tiedän pettäneen on tehnyt sen useaan kertaan. Asiasta keskustellessa nousee aina esiin se, että kun kerran pettää niin kynnys pettää uudestaan on jo huomattavasti matalampi, koska "Samahan se siinä vaiheessa on kun omatunto soimaa jokatapauksessa".

Inhoaisin itseäni aika paljon jos en voisi käsi sydämmellä sanoa, että minä en ole koskaan pettänyt ketään. Toki nuorten seurustelut on vähän eri asia kuin vuosikymmenien avioliitot lapsineen. Nykyään pystyy vielä katkaisemaan suhteen jos vieras kyyti alkaa houkuttelemaan, mutta jos on lapsia ym. niin silloin asia on monimutkaisempi, koska silloin suhteen katkaisemalla vaikuttaa ratkaisevasti myös lasten elämään.

 

[Pikku Myy]

Viestin lähetti metsänpeikko
Kai teistä joku nyt on joskus pettänyt tai tullut petetyksi? Tunnustakaa.

Tunnustan. Sekä että. Edellisessä seurustelusuhteessa meitä taisi olla melko alkuajoista lähtien kolme. Kolmas osapuoli vaihteli kylläkin, milloin oli silloisen poikaystäväni ex, milloin joku rakkauttaan vannova teinityttö. Itseasiassa mitään täyttä varmuutta en ole koskaan saanut siihen, kuinka paljon noita toisia tyttöjä ja poikia oli tai miksi ylipäänsä poikaystäväni niitä haali. Joka tapauksessa siinä vaiheessa kun herra alkoi viettämään enemmän aikaa näiden ihmisten kanssa kuin kotona, kävi ikävä kyllä niin, että minäkin petin. Suhde veteli siis täysin viimeisiään ja tutustuin ihan mukavaan mieheen. Periaatteessa kyse oli kait siitä, että tuntui hyvältä kuin joku piti muunakin kuin jääkaappipakastinpesukonekokki-yhdistelmäkodinkoneena. Ja toisaalta myös tiesin että, kaikesta huolimatta, loukkaan teollani entistä poikaystävääni hyvin paljon.

Tehty mikä tehty, nyt kylläkin kaduttaa. Suhteesta irtipääsytapana tuo oli huono ja samalla pilasin välit ihan ok tyyppiin. Muutenkaan en voi kovin korkealle arvostaa itseäni tässä asiassa. Loppujen lopuksi omaan pettämiseen on vähän kaksijakoiset fiilikset. Toisaalta pidän itseäni todella huonona ihmisenä sen takia (olinhan oikeastaan vain samanlainen kusipää kuin exänikin), mutta toisaalta se antoi alkupotkun huonosta suhteesta irtipääsylle. Mutta pettääkö pettäjä jatkossakin? Toivon että en. Jollain tapaa naivisti jaksan uskoa, että opin tuostakin tapahtumasta jotain ja että jatkossa on sen verran järkeä päässä, että asiansa osaa hoitaa siististi. Luultavasti (ja toivottavasti) en enää pääsy myöskään tuollaiseen suhteeseen.

 

[ervatsalo]

Ota kerralla kunnollinen

Niin, itse olen ollut aina sillä linjalla liikenteessä, että kun ottaa kerralla kunnollisen, niin ei sitten tarvitse alinomaan juosta kaikenkarvaisten hoitojen perässä. Vastaavasti, jos hyvää ei löydy, niin sitten ollaan vallan ilman.

Tämähän ei tietenkään takaa sitä, etteikö se toinen saattaisi juosta em. tahojen perässä, mutta ainakin itselläni on ollut aina puhtaat jauhot pussissa, vaikka noin muuten aikamoinen huithapeli olenkin.

Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että huono itsetunto ja pettämisalttius kulkevat käsi kädessä. Eli tämä tiedoksi kaikille teille pikkumunaisille ja epätasapainoisille jannuille ja jannuttarille.

Täältä tähän

 

[Sparrow]

Viestin lähetti Tobias
Miksi siis voisin vastaavaa toiseltakaan vaatia?
Silti tällainen suhde voi toimia.

Pelisäännöt, ne pelisäännöt. Ilman muuta tuollainen suhde voi toimia, jos ne pelisäännöt ovat molempien osapuolten tiedossa ja kumpikin niihin suostuu. Itse en missään nimessä tuollaista suhdetta haluaisi, mutta mieltymyksensä ja tapansa kullakin. Itse olen niin "perinteinen" ihminen kuin vain olla voi. Siis siinä mielessä, että haluan elämässäni ne perusarvot kohdalleen: oman talon vaimon kanssa, lapsia, jne.

Enpä minäkään oikein usko, että kerran pettänyt jättäisi asian sikseen. Nälkä kasvaa syödessä ja uskon pettäneen ihmisen alitajuisestikin ajautuvan uuteen pettämiseen. Toisaalta suhteessa on todellakin jotain vialla, jos pettäminen ylipäätään astuu kuvioihin mukaan. Joko asioista ei puhuta kunnolla ja esimerkiksi seksin puute vakiintuneessa suhteessa ajaa vieraisiin tai ei puhuta kunnolla ja rakkaus hiipuu pikkuhiljaa. Voi toki olla, että rakkaus vain yksinkertaisesti hiipuu, vaikka osapuolet miten puhuisivat asioita selviksi.

Niin, minä kannatan asioista keskustelemista, jos se ei jollekin vielä selvinnyt. En ole koskaan pettänyt enkä suoraan sanottuna voisi sitä kumppanilleni tehdä. Suhteessamme ovat asiat kunnossa, mutta aina pitäisi muistaa, ettei asioita saa pitää itsestäänselvyyksinä. Silloin tällöin pysähdyn miettimään, miten onnekas oikeasti olen ja osoitan onnekkuuteni puolisolleni.

 

[Vecchia Volpe]

Ensiksi haluaisin vielä vähän kommentoida viimeksi tänne kirjoittamastani asiasta... Jotenkin minusta tuntuu, että joillekin syntyi moraalistani väärä kuva. Itse asiassa olen välillä varmaan vähän liiankin moralisoiva. Tämän varatun jätkän kanssa ei ole tapahtunut mitään pienen humalassa pussailun lisäksi, vaikka se kovasti yrittikin. (Ekan kerran tavatessamme minulla ei siis ollut mitään käsitystä tästä seurustelutilanteesta.) Meidän välisemme tekstailut/mailit ovat olleet ihan yleistä turinaa. Opiskelemme eri paikkakunnilla ja meillä on ikäeroa 6 vuotta, joten emme ole toisiimme kauhean usein törmänneet. Katsoin kuitenkin parhaaksi hypätä kelkasta tässä vaiheessa, kun aloinkin itsekin kiinnostua...

Minulla on valitettavan huono kuva miehistä. Todella usein olen joutunut tämän mainitun markkina-arvon testauksen, varattujen jätkien iskuyritysten tai muuten vain rajan ylittävien juttujen kohteeksi. Olen myös joutunut todistamaan miespuolisten kavereideni pettämistä. Siinä joutuu aika pahaan välikäteen. Valitettavasti olen myös itse joutunut kerran varatun jätkän kusettamaksi. Alunperin vika oli kylläkin ystäväni, joka osoitti tätä tyyppiä ja sanoi: "Kato, tuolla on Tiinan exä." (Tiina samalta paikkakunnalta kotoisin oleva likka. Nimi vaihdettu!) Myöhemmin baarissa sitten päädyimme juttusille. Jätkä kyllä ymmärsi ihan varmasti puheistani, että oletan Tiinan olevan menneen talven lumia. Eipä sitten halunnut valaista minua oletukseni virheellisyydestä... Tästä on nyt aikaa melkein 6 vuotta ja vieläkin nähdessäni ko. pariskunnan punastun, tunnen oloni tosi syylliseksi ja kärsin morkkiksesta. Jätkä ei ole varmasti kärsinyt siitä päivääkään. Ovat kuulemma menossa ensi vuonna naimisiin... Välillä säälin kyseistä likkaa, välillä ihmettelen, miten tyhmä ja sinisilmäinen se oikein voi olla. Mutta minua ärsyttää suunnattomasti, että olen joutunut 6 vuoden ajan tuntemaan itseinhoa, yökötystä yms., vaikka syy ei edes ollut minun.

Olen myös joutunut itse petetyksi. Silloin asia oli kyllä minulle lähinnä helpotus, koska olin yrittänyt lopettaa suhdetta ja pettäminen antoi minulle hyvän syyn siihen. Mutta suhtaudun kuitenkin aika kyynisesti vakaviin suhteisiin tai siis lähinnä ihmisten uskollisuuteen. En oikein jaksa uskoa siihen, että parisuhde voi kestää elämän loppuun asti. Tai voihan se kestää, mutta siihen en usko, että se olisi onnellinen suhde. Jaksan kuitenkin haaveilla sellaisesta ja odotankin sellaista...

Markkina-arvon mittauttamiseen palatakseni, joillain ihmisillä on mielestäni kyse myös siitä, että he haluavat jättää ovet varmuuden vuoksi auki tulevaisuuden varalle. Yhdellä naispuolisella kaverillani on tapana hankkia uusi mies tilalle, ennen kuin jättää edellisen. Täysin käsittämätöntä toimintaa... Olen muuten ottanut vastaan tuntemattomien miesten tarjoamia paukkuja vain tämän kaverini seurassa ollessani (kerran tai pari). Jos ottaisin vieraalta drinksun vastaan, tuntisin olevani jotain velkaa tälle tarjoajalle, enkä halua joutua sellaiseen tilanteeseen.

Varmaan unohdin tästä jonkun pointin, mutta täytyy varmaan siirtyä opiskeluhommien pariin. Tai täytyy vielä lisätä, että olen myös ujo ja hiljainen (vaikka kaikki eivät sitä aina uskokaan), enkä taatusti ole ikinä pokannut ketään!

 

[Corkscrew]

Kun puhutaan nykyään ihmissuhdeasioista, eli rakkaudesta ja ystävyydestä ja kaikesta mikä niihin liittyy, voitaisiin mielestäni jättää kirjoituksista sukupuoli pois. Sillä ei enää (onko koskaan ollutkaan, sitä en tiedä) ole mitään merkitystä onko kyseessä mies tai nainen, poika tai tyttö, käyttäytymiset ja teot kulkevat täysin samoja ratoja. Kumpikin sukupuoli pelaa, pettää ja kerää kokemuksia. Pysyviä suhteita ja sitoutumista arvostetaan yhä vähemmän, vakituista suhdetta haetaan yhä myöhemmällä iällä (jos silloinkaan) ja toisen ihmisen tunteita arvostetaan entistä vähemmän. Niin se vaan menee.

 

[Carlos]

Niin se taas tuo kelkka vaihtoi muuten suuntaa täälläkin päin, aika yllättäen vielä kaiken lisäksi.

Tässä suhteen edetessä ja syventyessä (puolisen vuotta) on tullut vähän väliä esiin jotain luurankoja kaapissa hänen puoleltaan, osa jotka ovat osa vielä tätäkin päivää, ja myös huomista. Ei se mitään, en minä häntä menneistä moiti, kestetään yhdessä ja tuetaan toisiamme, kyllä se siitä. Tästä kaikesta johtuen kuitenkin kumppanini on kohtalaisen hermoloppuinen, ja ottaa usein mega-herneen nenään ihan jostain äänensävystä, tai väärinkäsityksestä. Kun tätä tapahtuu, hänellä on myöskin sitten usein tapana laukoa suustaan aika ikäviä asioita, jotka "eivät oikeasti tarkoita mitään".

Tässä sitten toissapäivänä aiheesta mainitsin, että hän voisi hiukan varoa niitä raivonpuuskiaan ja käytöstä niiden aikana, ne kun ei tee niin kamalan hyvää noin yleiselle viihtyvyydelle. Tämä ei tietenkään ollut sallittu kommentti, "mä en sitten näköjään kelpaa sulle, enkä yhtään tykkää että sä arvostelet mua..." jnejnejnejne.

No sitten eilen vielä tästä episodista toipumatta tuli puhetta ensi keväänä toteutuvasta osoitteiden yhdistämishankkeestä. Johonkin väliin sitten mainitsin jotain puolihuolimattomasti että sitten päästään kokeilemaan oikein kunnolla että pärjätäänkö me yhdessä kun haistelee toisen jalkahikeä joka aamu jne. Avot. Hänelle ei käy tämä sitten ollenkaan. Mun pitäisi siis luvata kirkkain mielin ilman että olen päivääkään asunut hänen kanssaan että tulemma aina olemaan yhdessä vaikka mikä olisi. Siis hyvänen aika, pitäisi siis luvata jotain, vaikka ei yhtään tiedä mihin on lupautumassa???

En tiedä olenko sitten kamala paskanpuhuja ja ties mitä, jos ilmaisen että haluan asua hänen kanssaan yhdessä, uskon että meillä tulee menemään hyvin, ja olen valmis tappelemaan viimeiseen asti siitä että homma sujuu -MUTTA sen sujumisesta ei millään voi olla varma ennenkuin asutaan muutama vuosi yhdessä. Ei mielestäni ole liikaa vaadittu.

Nyt sitten kaikki mitä mitenkään yritän sanoa aiheuttaa itkuraivarin ja niin edespäin. Vaikka vaan kysyisin paljonko kello on. Kun muhun ei voi sitten enää luottaa, kaikki mitä teen tästä eteenpäin on väärin.

Tänään illalla lennän sitten Suomeen kuten oli suunniteltu jo pari viikkoa sitten, mutta jotenkin voisin kuvitella että huomenna olen taas sinkku. Ja luvalla sanoen luulen että olen jälkeenpäin helpottunut.

Niin se vaan nopeasti muuttuu tilanteet.

 

[Tobias]

Viestin lähetti Carlos
Niin se taas tuo kelkka vaihtoi muuten suuntaa täälläkin päin, aika yllättäen vielä kaiken lisäksi.

Niin se vaan nopeasti muuttuu tilanteet.

Näin se menee. Jossain määrin tuo tilanne tuntuu tutulta. Ensimmäinen tyttöystäväni halusi myös minulta lupauksen, että tulisimme olemaan yhdessä koko lopun elämämme. No eihän sitä perkele voi sellasta alkaa lupailemaan parin vuoden tuntemisen jälkeen, joten siihen paikkaan tyssäsi se suhde. Ja rehellisesti sanottuna, onneksi. Itse en ainakaan ala tekemään kompromisseja (tai valehtelemaan). Mun mielestä ainakin sanaa "luvata" tulee käyttää suhteessa kun suhteessa melko harkiten. Tämä on siis oma mielipiteeni.
Ja sitä paitsi, sinkkuna on aika perkeleen mukavaa.

 

[Pataprinsessa]

Miten sanoa ei kiitos?

Niin arvon miehet,miten sen haluatte kuulla? Tai siis ette varmaan halua, mutta jos se väistämättömästi tulee niin...
Itselläni on sellainen ongelma, etten pysty oikein tätä asiaa ihmismäisesti ilmaisemaan, ainakaan kasvotusten. En vaan pysty sanomaan, että "Kiitos, mutta ei kiitos, et ole oikein sellainen mitä minä haen.." Muutamat raukat ovat jopa joutuneet kokemaan sen, että olen vaan jättänyt vastaamatta viesteihin. Sitten joskus, kun tyyppi on kysynyt suoraan, että eikö minua kiinnosta, olen voinut vastata. Ja siihenkin on pari kertaa tullut tekosyynä jotain, että edellinen suhde sattui enkä ole valmis uuteen (tosin tälläinen tilanne on oikeastikkin ollut, ja yksi suhde kariutui siihen, kun omia haavojani parannellessani jätkä löysi tyttöystävän). Tai että olen vähän tapaillut yhtä poikaa/miestä, vaikka en oikeasti olisikaan..
Yhdeltä tällaiselta tilanteelta tosin vältyin, kun minusta kiinnostunut mies (jos 19 vuotiaita nyt miehiksi voi sanoa) pyysi heittämään hänet ja kaverinsa baarin, ja kyydissäni sattui olemaan yksi poika, jonka kanssa ollaan VAIN kavereita. Tämä mies sitten luuli, että seurustelen pojan kanssa, ja kun hän ei suoraan kysynyt, en korjannut väärinkäsitystä, eikä sitä tehnyt poikakaan. Sen jälkeen hän on jättänyt minut rauhaan.

 

[Naughty_S]

Re: Miten sanoa ei kiitos?

Viestin lähetti Pataprinsessa
Niin arvon miehet,miten sen haluatte kuulla?

Suoraan. Päin naamaa. Ilman turhaa kaartelua ja venkoilua. Se on reiluinta kaikkia kohtaan. Kyllähän se märän rätin naamalle saaminen vituttaa, mutta rehellisyys ja suorapuheisuus kannattaa kuitenkin tässäkin asiassa. Ja ne "ollaan kavereita" tai "en ole vielä toipunut erosta" -lätinät voi suosiolla jättää väliin, ellei sitten ihan oikeasti niitä satu tarkoittamaan. Tuo jätkän häivyttäminen kuvioista (esim. viesteihin vastaamattajättämisellä) on totaaliperseestä. Se sitä paitsi jättää jälkeensä turhaa jossittelua ja vitutusta. Suorapuheisuus rocks.

 

[Pärde]

Re: Re: Miten sanoa ei kiitos?

Viestin lähetti Naughty_S
Suoraan. Päin naamaa. Ilman turhaa kaartelua ja venkoilua. Se on reiluinta kaikkia kohtaan. Kyllähän se märän rätin naamalle saaminen vituttaa, mutta rehellisyys ja suorapuheisuus kannattaa kuitenkin tässäkin asiassa. Ja ne "ollaan kavereita" tai "en ole vielä toipunut erosta" -lätinät voi suosiolla jättää väliin, ellei sitten ihan oikeasti niitä satu tarkoittamaan. Tuo jätkän häivyttäminen kuvioista (esim. viesteihin vastaamattajättämisellä) on totaaliperseestä. Se sitä paitsi jättää jälkeensä turhaa jossittelua ja vitutusta. Suorapuheisuus rocks.

Allekirjoitan tämän täysin. Olen kokenut mainitut tapaukset ja pakkoa sanoa, että arvostan tuota päin näköä enemmän. Muutenkin vihaan jossittelua ja arvailua, joten kaikenlainen kiertely on mielestäni säälittävää. Suorastaan halveksun sellaisia ihmisiä.

Mielestäni kaikki yrittäjät ansaitsevat rehellisen vastauksen, eivät todellakaan mitään "häivyttämistä".

 

[ms.qvist]

Re: Miten sanoa ei kiitos?

Viestin lähetti Pataprinsessa
Niin arvon miehet,miten sen haluatte kuulla? Tai siis ette varmaan halua, mutta jos se väistämättömästi tulee niin...

Kuten jo todettua, ikävintä on jäädä "löysään hirteen killumaan" eli parempi olla rehellinen ja sanoa suoraan mitä ajattelee ja miltä tuntuu. Kaikki kiertely ja kaartelu on vain pahasta, toinen voi jäädä pitkäksikin aikaa tällaisestä johtuvaan epävarmuudentilaan - sinäkään tuskin sellaista haluaisit kokea joten miksi tuottaisit sellaisen kokemuksen jollekin toiselle?

Avoin ja rehellinen peli siis kannattaa aina, toisinaan se tekee kipeää mutta sitä nopeammin toipuminen alkaa.

vlad.

 

[Bone]

Re: Miten sanoa ei kiitos?

Viestin lähetti Pataprinsessa
Niin arvon miehet,miten sen haluatte kuulla? Tai siis ette varmaan halua, mutta jos se väistämättömästi tulee niin....

No suoraan päin naamaa tietysti, se on selkeintä.
Jahkailu ja jahkailu on pernasta.
Ex-eukko sanoi että ei halua jatkaa kun kysyin suoraan.
Eipä siinä mitään, ma-iltana tämä tapahtui ja keskiviikkona menin illalla nukkumaan tyhjään kämppään.

Sitten on Homer Simpsonin tapa:
" PS. I am gay"

 

[Snakster]

Re: Miten sanoa ei kiitos?

Viestin lähetti Pataprinsessa

Itselläni on sellainen ongelma, etten pysty oikein tätä asiaa ihmismäisesti ilmaisemaan, ainakaan kasvotusten.

Mutkun se olis vaan pakko pystyä, jos meinaa muiden ihmisten kanssa jonkinlaista suhdetoimintaa harrastaa. Ikäväähän se toki on kaikille osapuolille, mutta vielä ikävämpää on kaikenlainen vetkuttelu ja ketkuilu.

 

[mtmela]

Ouzala kirjoitti:

Ei ollu taas mitään järkeä tämän pojan touhuissa eilen. Kaksi tuntia tuli juteltua erittäin mukavan ja kauniin tytön kanssa.vaihdettiin jossain välissä numeroita, käytiin tanssimassa ja juteltiin lisää. Ja lähdön hetkellä rupean päästelemään apinoita suustani!" Juu, ehkä on parempi et menet omaan kotiin nukkumaan. En tahdo loukata sua mitenkään" Siis mitä päässäni liikkui?? Tyttö kysyi vielä et olenko kusipää. Vastasin että juu olen. En kehdannu edes vastata aamulla kun hän soitti. En juo enää ikinä!!

Hei Mies? Nainen soitti sulle aamulla, ja et kehdannut vastata ja nyt harmittaa? Onkos mielessä käynyt mielessä, että soitat takaisin, pyydät anteeksi ja hyvitykseksi haluat viedä neidin syömään?Siis jos neiti kiinnostaa. Ainakin sinä kiinnostat neitiä, kun vielä aamullakin soittelee perään.

 

[pernaveikko]

Pääsääntöisesti on mennyt hyvin, kaikki nämä kahdeksan vuotta. Nyt sitten taas kuitenkin tuli ihan vitullinen megariita.

Niinhän se on, että näin pitkä suhde kestää pikku karikot, mutta mä alan olemaan aika vitun kyllästynyt tohon uhkailuun kuinka muija saattais heittää mut ulos.

Onkohan se miettinyt sitä vaihtoehtoa, että entäs jos mä vaan lähdenkin?

Eipä just nyt välttämättä kuulu suunnitelmiin, mutta entäs jos mä ihan (aikuisten) oikeasti tekisin sen?

 

[The Hawks]

Eilen tuli töissä melko yllättävä tilanne vastaan. Menin henkilökuntatiloissa käymään, joissa oli myös eräs samassa paikassa työskentelevä henkilö sillä hetkellä. No ei siinä mitään, mutta ei mennyt kauaa kun hän ilmaisi ihastuksensa suhteellisen selkeästi. Onhan siitä jotain merkkejä ollut jo aiemminkin, mutta enpä olisi uskonut kuitenkaan tällaiseen. Oma pakka levisi totaalisesti sen jälkeen..

Kävi kyllä kaikkea mahdollista mielessä ko. tapauksen jälkeen. Jos ei taas pitäisi mennä töihin, menisin varmaankin synninpäästöön, ukkomiehenä ei kai sellaisia kuuluisi miettiä..Heh..

No, aika hämmentävä juttu oli joka tapauksessa.

 

[Pataprinsessa]

Mielipiteet oli aikalailla sitä mitä odotinkin. Ehkä seuraavalla kerralla onnistun kaikkien teidän kommenttien rohkaisemana käyttäytymään vähän ihmismäisemmin... Näitä tilanteita kun tulee kummallisen usein. Olen varmaan liian kranttu..

 

[Padis]

Naiset... tuo ihmiskunnan ihmeellinen haaraosasto. Ei ota selvää ei. Ei päde kaavat eikä fysiikan lait. Jos joskus opin tuota rotua ymmärtämään, niin osaan kirjoittaa best seller kirjan jonka myyntiluvut hipovat tätä ihmettelyn määrää joka päässäni velloo. Luojalle kiitos naisista jotka rikastuttavat meidän miesten muuten niin helppoa elämää. Olisihan se tylsää vain seurata lätkää, käydä saunailloissa ja juoda kaljaa.

 

[ace]

Ei v***u kyllä naiset on ihmeellisiä!!! Eilen tapasin eräissä bileissä erään naisihmisen jonka kanssa on ennenkin ollut jotain pientä. No tottakai ajattelin etukäteen että tänään jatketään siitä mihin ollaan jääty. Mutta ei, muija vetää häpeilemättä kielikoukkua toisen jätkän kanssa siinä minun silmien edessä.
Tottakai hänellä oli siihen oikeus koska meidän juttu on perustunut pelkästään ....no siihen, eikä mitään lupauksia ole annettu puolin eikä toisin, mutta ihmetyttää miten mimmillä on pokkaa. Itse en ainakaan kehtaisi saman porukan sisällä käydä ainakaan julkisesti läpi useampaa naista.

Muuten naisrintamalla menee miten menee. Joku aika sitten päättyi pidempi suhde ja aluksi eron jälkeen poikamieselämä tuntui hienolta. Nyttemmin on tuntunut että noinkohan se olikaan viisas ratkaisu...