Naisasiat

[JWill]

Tumpelle: Et oo pitkää parisuhdetta nähnytkään. ;)

Kirjoittajan ikää tietämättä voisin veikata, että ajokortin saamisesta ei ole kauaa. Sitä "herkkua" tyttöystävää näytellään kavereille samaan tapaan kuin teinibemaria ja vieläpä machoillaan, että meikäpoika voi vielä vittuillakin tälle herkkuperseelle. Hyvä kuitenkin, että tyttö hoksaa pistää vastaan. Myöhemmässä vaiheessa veikkaisin parisuhteen perimmäisen tarkoituksen paljastuvan.

No ei olisi kyllä Jatkoajan kyökkipsykologit voineet saada profiilia enempää pieleen. Ikäähän on jo lähellä kolmeakymmentä ja parisuhde 8 vuotta tuore tapaus. Nähtävästi kateus on siellä päässä pilkistänyt ja aika katkeraa tekstiä tuli loihdittua monitorille. ;)

Itse näkisin, että tässä vaiheessa kun joskus kavereille nälvin parisuhteen tilaa, niin kyse on enemmänkin "Al Bundy"-ilmiöstä. Pitkä parisuhde ja tietty kyynisyys kuuluvat yhteen kuin nyrkki silmään.

Piikikäs luonne minulla on ihan luonnostaan, sinänsä kuittailu kenelle tahansa ei ole mitenkään epätavallista. Veikkaisin syyn kuitenkin tähän etääntymiseen löytyvän siitä, että luonteemme näissä sosiaalisissa tilanteissa on aina ollut aika lailla erilainen. Tämä taas on sitten saanut ihmiset monesti (selän takana tietenkin) kummastelemaan, miten nämä kaksi voivat vielä olla yhdessä. Kenties se on sitten alitajuisesti vaikuttanut negatiivisesti näihin tilanteisiin. Ja nämä ongelmat olivat lähinnä siellä pienellä kotipaikkakunnalla, nykyään täällä "isossa kaupungissa" ei tämmöisiin ihmisiin ole kyllä pahemmin törmäilty. Ja kai sitä itsekin on sosiaalisemmaksi oppinut iän myötä.

Tarkennan toki vielä, että kyseessä ei ole mitään järkyttävää nöyryyttämistä, vaan lähinnä kevyttä kenttäkuittailua ja sanailua, johon molemmilla on tapana osallistua, itse vaan tavallisesti otan sen viimeisen sanan. Monesti tuo on oikeastaan hauskaa ja kai se omalla tavallaan kuuluu meidän suhteeseen. Ei mitään riitelyä tai ilmivittuilua siis. Lisäksi sitten se etäisyyden ottaminen, joka on se asia, josta haluaisin päästä eroon ja tyttöystävääkin enemmän on häirinnyt.

 

[BOL]

Tuli mieleen noista existä ja säädöistä omakohtainen kokemus vuosien takaa. Itse en kuulu niihin, joita vaivaa kumppanin aikaisemmat suhteet. Tiettyyn rajaan asti on ihan hyödyllistäkin tietää toisen edellisestä elämästä ja itsekin olen valmis vastaamaan mahdollisiin kysymyksiin tiettyyn rajaan asti. Seksi- ym. intiimimmät kokemukset kuuluvat siihen osastoon, mistä ei kovinkaan yksityiskohtaisesti puhuta meidän huushollissa. Yleisellä tasolla toki voidaan puhua, tyyliin oletko koskaan harrastanut seksiä luonnossa tms., mutta kenen kanssa, milloin jne. on täysin yhdentekevää.

Anyway. Nykyinen mieheni, silloinen poikaystäväni puhui kuitenkin kerran itsensä eräästä naisesta pussiin ei vain kerran, vaan kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla nainen oli ollut kiinnostunut, mutta mieheni ei. Seuraavassa versiossa (asia siis tuli joskus myöhemmin esille ihan "luonnollista" kautta, ei kyyläystä puoleltani) heillä oli ollut jotakin pientä säätöä ja kiinnostus oli ollut enemmän tai vähemmän molemminpuolista. Seksiä ei kuitenkaan oltu harrastettu. Tässä vaiheessa vähän jo ihmettelin, mutta ajattelin sekoittavani henkilön johonkin toiseen. Tätä tosin ei tapahdu oikeastaan koskaan, mutta eipä asialla mitään merkitystä ollutkaan. Kolmannella kerralla ko. ihmisestä puhuttiin, kun eräänä yönä tämä naishenkilö oli soitellut miehelleni ja jättänyt vastaajaan viestin. Kysyin mieheltäni, onkohan hän mahdollisesti kertonut naiselle, että asuu kanssani ja jos ei ole, voisi olla erittäin aiheellista ottaa naiseen yhteyttä ja kertoa asiain laita. Jotenkin mieheni sitten otti asiasta nokkiinsa, mistä minä taas hermostuin. En siksi, että nainen oli soittanut, koska eihän toisten soittoihin voi juurikaan vaikuttaa.

Nainen soitteli vielä seuraavana päivänä muutamia kertoja, mutta ukko ei halunnut vastata. Hermostuksissani sanoin sitten ukolle, että onhan se nyt perkele, että sen kaikenmaailman entiset pillut soittelee sille, eikä äijällä ole edes pokkaa vastata mun läsnäollessa puheluihin ja kertoa, missä nykyään mennään. Tarjouduin jopa poistumaan paikalta, jotta saa puhua ja vaihtaa kuulumiset rauhassa. Nainen ilmeisesti asui tuolloin jossain kauempana. Mitään virityksiä tuskin oli enää aikoihin ollut, enkä asiaa edes puheissani sivuuttanut sanallakaan. Vitutti vain, ettei asiaa voi tehdä naiselle selväksi ja säästää senkin aikaa ja vaivaa.

Tämän vikan episodin aikana, missä siis sanoin, että harmittaa ex-panojen soittelevan, mies sitten sanoi, että jos hän nyt on joskus sitä naista paneskellut, sillä ei ole mitään merkitystä. Aivan, eipä ole, ei. Ainoa, millä sillä hetkellä oli ja tavallaan on edelleenkin, on se, että mies kertoi nyt samasta asiasta kolmannen version. Ja tämä oli se seikka, miksi päreet paloi oikein urakalla. Ei siis se, että mies oli tämän naisen kanssa bylsinyt. Mieheni ei tietenkään tunnustanut mokaansa, eikä muuten ole sen jälkeenkään myöntänyt puhuneensa itseänsä pussiin. Olisi alunperin kertonut totuuden tai edes muistanut puhuneensa paskaa, mutta ei.

Kaikkea ei tarvitse toisen kanssa jakaa ja olisin pärjännyt vallan mainiosti ilman tätäkin tietoa ja episodia. Joskus kun mies heittäytyy erittäin ylimieliseksi ja korostamalla korostaa omaa rehellisyyttään KAIKISSA asioissa, kaivan lapsellisesti tämän kortin esille. Ei mitenkään ylevää käytöstä minulta, mutta en voi sille mitään, että pidän tässä asiassa miestäni jotenkin niin säälittävän surkeana yksilönä, etten tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Varsinkin, kun lopputulemaksi miehelleni on jäänyt, että minä olen kyylä ja mustasukkainen hänen menneisyydestään. Että pointti ei mennyt herralle missään vaiheessa perille. Asia vaivaa minua oikeastaan ainoastaan siitä vinkkelistä, että mies ei yksinkertaisuudessaan muistanut yhtäkään kertomaansa versiota, ainakaan oikein. Ja että loppupeleissä minä olen se, joka toimin väärin.

Joten hyvät herrat, kertokaa totuus heti suoraan tai pysykää (valkoisessa) valheessanne loppuun asti uskottavalla tarinalla. Riippuu tietysti asiasta, mutta yleisesti ottaen totuus lienee se helpoin tie kuitenkin. Pahinta on kuitenkin se, että jos ja kun jää valheesta kiinni, ei edes myönnä sitä. Jos paskat on housussa ja haisee jo, turha sitä on enää siinä vaiheessa yrittää kiistää.

 

[scholl]

Miksi joku nainen olisi kiinnostunut tietämään miehen entisistä suhteista tai toistepäin? Saa olla aika sinisilmäinen, jos luulee, että nainen ei ole ollut koskaan kenenkään kanssa sängyssä, enkä sitä edes toivo, koska turhan likaista puuhaa ja parempi osaa tehdä asiat kunnolla, mutta en itse ainakaan halua tietää, millaisia tyyppejä siellä on ollut aiemmin. Täytyy lisäksi myöntää, että itse pidän epäilyttävänä sitä, jos nainen on seurustellut aiemmin vakavasti. Luotettavuus voi olla aika heikkoa, samoin ei tiedä arvostelu- tai sitoutumiskyvystä sanoa varmaa. Silloin on tehtävä huolellisempaa analyysiä, mutta onhan se kumma, että joku haluaisi vielä sitten kuulla niistä entisistä suhteista. Tulee mieleen Jefferson Pulmusista, jota kutsutaan Steveksi vähän väliä.

Pete2004 kertoi mielestäni suhteista asiaa tuossa pari päivää sitten liittyen siitä, että tyttöystävä on muualla. Itsekin tunnen sellaisia ihmisiä, jotka ovat kehuneet, että mikään ei muutu, kun alkavat seurustelemaan, mutta niin ne elävät pelossa himassa koko ajan. Joutuvat jopa kusettamaan menevänsä lenkille, jotta pääsisivät edes parille kaljalle lähipubiin puoleksi tunniksi. Ja vaimon kanssa käydään tyytyväisenä viikonloppuna Ikeassa, vaikka voitaisiin olla krapulassa himassa tai päiväkänneillä jossain. Sitten jos vaimo on vaikka viikon lomalla niin kaverit kaivetaan naftaliinista ja halutaan nähdä joka päivä, kun muuten ei ole aikaa nähdä kuin muutama kerta vuodessa. Luullaan, että kaverit lähtevät sitten radalle joka päivä, koska hehän ovat sinkkuja ja ovat lähtövalmiina 24/7 365 vrk vuodessa, kun soitetaan. Se on uskomatonta. Sitten jos lähtee muutamana iltana niin ei ehkä tiedä, että se vaimo on matkoilla, vaan luulee, että jäykkä jätkä on jotenkin palautunut. Sitten jonain iltana asia tulee puheeksi niin totuus selviää ja sitten kun muija on palannut niin nämä miehet katoavat jälleen kokonaan. Kummallista.

Naiset myöskin stressaavat liikaa kotitöistä. Ei kannata jännittää niiden suhteen vaan tilanteen mukaan. Esim. jos on hyvät ilmat niin ei tee niitä, vaan jättää sadepäiville. Varsinkin kesällä kun on ulkona koko ajan niin ei se haittaa, jos himassa ei oo kaikki järjestyksessä. Mielummin terassille tai urheilemaan jotakin kuin hinkata jotain himassa.

 

[Sera]

No ei olisi kyllä Jatkoajan kyökkipsykologit voineet saada profiilia enempää pieleen. Ikäähän on jo lähellä kolmeakymmentä ja parisuhde 8 vuotta tuore tapaus.

Todellakin, pieleen meni. Kumma juttu.

Nähtävästi kateus on siellä päässä pilkistänyt ja aika katkeraa tekstiä tuli loihdittua monitorille. ;)

Totta. Tällainen ämpäriruma mätisäkki ei kelpaa egonboostaajaksi tai esittelykappaleeksi, saati että joku vielä kadehtisi moisen ristikseen saanutta poloista. *wink wink*

Kannanottona puoliskonsa entisestä elämästä kiinnostuneisuuteen. Ihminen on aiempien kokemuksiensa ja elämänsä summa, joten tiettyyn rajaan asti on hyödyllistä tietää miten hän on elänyt. Tämä voi jopa toimia ennusteena siitä mitä tulevaisuudessa on odotettavissa, noin karkeasti ottaen. Likaiset ja vähemmänkin likaiset yksityiskohdat pysyköön pimennossa.

 

[pikkukatti]

Itse taas olen lähipiirissä törmännyt tossun alla oleviin naisiin. Mies ryyppää lähes joka viikonloppu jossain ja nainen kotona lasten kanssa. Ja jos nainen pari kertaa vuodessa lähtee baariin ottamaan pari olutta ystävätteren kanssa, niin nousee hirveä meteli. Siis tuon miehen toimesta. Siis onhan se kauheaa jos mies joutuu yhden illan olemaan kotona lasten kanssa... Varsinkin kun äiti laittaa lapset nukkumaan ennen lähtöä ja tenavat tuskin edes huomaavat hänen poissaoloaan. Näitä tapauksia tiedän useita. Yhdellä kaverilla tosin ei vielä niitä lapsia siinä ole. Yksi onneksi tajusi lähteä suhteesta. Oli jo muutenkin käytännössä yh.

Mitä taas tulee kumppanin entisiin suhteisiin, niin kyllähän sitä jotain kiinnostaa niistä tietää. Ei kuitenkaan niitä yksityiskohtia. Lähinnä minkälaisia suhteita ja kuinka paljon niitä on suunnilleen ollut. Itselle ei ole ongelma niistä kertoa, kun ei ole mitään luurankoja kaapissa tms. Ja minulle riittää se että niistä keskustellaan kerran ja sen jälkeen niiden annetaan olla.

 

[Ted Raikas]

Loppukaneettina totean, vitn naaraat. Parempi yksin.

Sinäpä sen sanoit. Olen täysin samaa mieltä.

"Naisiin ei voi pieni poikanen luottaa, ne suuren ikävän pieneen sydämeen tuottaa..."

 

[Osmo Rapeli]

Ja itse tässä oikeastaan rehellisesti kertoen riudun ja riipun löysässä hirressä, koitan kertoa miltä musta just nyt tuntuu, mut neito ei vastaa puheluihin. Viesteihin sillointällöin jotain muka rohkaisevaa (mulla on ikävä jne) tai mesessä, mut jutella tai nähdä joko puhelimessa tai kasvokkain, ei sovi. Voi vittu!

Melkolailla suurin osa ajatuksista aina välillä pyörii ainoastaan hänen ympärillään, niin lapsellista kuin se on. Mut ei voi mitään. Vituttaa ettei voi muutakaan tehdä. Vittusaatanaperkele.

HA! Tiedän tunteen.

Jos haluaisi päästä helpolla, poistaisi aina hankalissa tapauksissa sen puhelinnumeron. Ei tarvitsisi kärvistellä, ei lähettää tyhmiä viestejä, turhia viestejä, "tyttö ottaa yhteyden, jos ottaa, ja jos ei ota niin onko asialla sitten väliä".

Tuli pitkään toteutettua tuota linjaa täysin. Nykyään torjuntaprosentti on 97:n luokkaa. Jos tuli erimielisyyksiä, ero, tai pelkkiä kaveritouhuja, pettymyksiä, poistin numeron kylmän rauhallisesti. Sitten eräänä päivänä tapaa niin upeita kimalaisia ettei yksinkertaisesti kantti riitä. Vittumainen olo tuo epätietoisuus.

Täytyy uskoa todella paljon itseensä ja toiseen jos malttaa hermonsa noissa tilanteissa, on sitten kumpaan suuntaan tahansa menossa..

 

[Jeffrey]

...

Vähintään kaikki JA:n lukijat tietää, että minähän en ole se naisasiantuntija, mutta tällaiseen tapaukseen osaan kyllä antaa jopa ihan hyvän neuvon. Anna naiselle aluksi selvä signaali siinä, että olet hänestä kiinnostunut. Jos aluksi kuitenkin tekstiviestien vastaukset yms. on todella kylmiä. Niin ota vaan se linja, että nainen ottakoon yhteyttä. Saattaa mennä paripäivää, mutta kyllä ottaa. Kai ne jotenkin haluaa vaan poistaa ne poikamaiset höntyilijät joukosta. Sitten kun tyttö vastaa, niin älä ainakaan liian nopeasti lähde juttuun mukaan, vaan pidä tekstarit ja muut tunteenpurkaukset hillittyinä. Tällä taktiikalla valloittaminen saattaa viedä yli kuukauden, mutta saatpahan tyttösi...

 

[moby]

Itse taas olen lähipiirissä törmännyt tossun alla oleviin naisiin. Mies ryyppää lähes joka viikonloppu jossain ja nainen kotona lasten kanssa. Ja jos nainen pari kertaa vuodessa lähtee baariin ottamaan pari olutta ystävätteren kanssa, niin nousee hirveä meteli. Siis tuon miehen toimesta. Siis onhan se kauheaa jos mies joutuu yhden illan olemaan kotona lasten kanssa... Varsinkin kun äiti laittaa lapset nukkumaan ennen lähtöä ja tenavat tuskin edes huomaavat hänen poissaoloaan. Näitä tapauksia tiedän useita. Yhdellä kaverilla tosin ei vielä niitä lapsia siinä ole. Yksi onneksi tajusi lähteä suhteesta. Oli jo muutenkin käytännössä yh.

Nämä asiat kannattaa puhuajo suhteen alussa. Polttamiset, ryyppäämiset ja telkkarin katsomiset ovat sellaisia asioita, joista helposti tulee epäsopua suhteessa.

Olin itse aiemmin suhteessa, jossa nainen ei polttanut ja juomatavat olivat minuun verrattuna hillityt. Näistä asioista tuli jatkuvasti pientä kinastelua, joka sitten myöhemmin laajeni muiden asioiden johdosta isoiksi riidoiksi ja lopulta eroon. Tietysti nämä asiat eivät olleet ratkaisevia eron kannalta, mutta jos koko ajan tulee sanomista jostain, on suhde epävarmemmalla pohjalla.

Eron jälkeen lupasin itselleni, etten lähde yhteenkään suhteeseen, jossa jo perusasiat ovat pielessä. Halusin kuitenkin polttaa ja ryypätä jatkossakin, enkä ole valmis tästä tinkimään naisen takia. Ihmiselämä on lyhyt ja haluan nauttia siitä, ilman turhanpäiväistä stressiä.

Myöhemmin löysin ihanan naisen, jonka kanssa voin ryypätä ja polttaa silloin kun huvittaa ja viihdymme myös molempien ystävien kanssa ilman ongelmia. Tietysti riitaa tulee aina jostain, mutta mitään jatkuvaa valituksen aihetta ei ole toistaiseksi löytynyt.

 

[Osmo Rapeli]

Eron jälkeen lupasin itselleni, etten lähde yhteenkään suhteeseen, jossa jo perusasiat ovat pielessä. Halusin kuitenkin polttaa ja ryypätä jatkossakin, enkä ole valmis tästä tinkimään naisen takia. Ihmiselämä on lyhyt ja haluan nauttia siitä, ilman turhanpäiväistä stressiä.

Perusasioista:

Vielä enemmän perseestä on allergisena yrittää suhdetta naisen kanssa jolla on lemmikkieläimiä. Tietää jo valmiiksi ettei koskaan pysty viettämään pitkiä aikoja toisen luona, saatikka joskus muuttamaan saman katon alle! Varsinkin jos kissa vielä hyppii yöllä päälle, tai koira meinaa kerrankin purra vehkeen irti nim. kokemusta on. Tilanne on noussut taas ajankohtaiseksi (en tosin pelkää tässä tapauksessa puremista, ovi pysyy nykyään kiinni!).

Vieläpä kun lemmikkejä hankkivat naiset ovat luonteeltaan perinteisesti kohderyhmää tälle edustamalleni rodulle.

Nainen, älä hanki lemmikkiä jos lenkkiseuraksi ei heti löydy karvaista miestä. Kyllä se vielä jostain napsuu kehiin.

 

[Crapbag]

...Jos tuli erimielisyyksiä, ero, tai pelkkiä kaveritouhuja, pettymyksiä, poistin numeron kylmän rauhallisesti. Sitten eräänä päivänä tapaa niin upeita kimalaisia ettei yksinkertaisesti kantti riitä. Vittumainen olo tuo epätietoisuus.

Täytyy uskoa todella paljon itseensä ja toiseen jos malttaa hermonsa noissa tilanteissa, on sitten kumpaan suuntaan tahansa menossa..

Tässä on aika hyvä pätkä lainata, sisältää nyt aika paljon sellaista mitä omassa päässä juuri nyt pyörii. Ja Sir von Aulis tarinassaan toi paljon esille samaa mitä täällä koetaan.

Tuli joo avauduttua yhdelle todella hienolle neidolle tässä taannoin omista tunteista häntä kohtaan. No se oli aika otettu lopulta kaikesta eikä todellakaan lähtenyt karkuun. Ongelma on vaan toistaiseksi välimatka ja ainakin itselläni se epätietoisuus. Pari kertaa tässä on onnistuttu näkemään vaikka yhteyttä on pidetty muuten aika tiiviisti. Mä tykkään mielettömästi kirjoitella ja puhella avoimesti kaikesta, tytteli tykkää mun jutuista vaikka sanoi ettei oikein osaa nyt vastailla kaikkeen. Kuitenkin juttuun tullaan ihan älyttömän hyvin ja todellakin kaikki on äärimmäisen hauskaa.. Jotain sellaista mitä ei ole vastakkaisen sukupuolen kanssa oikeastaan koskaan tullut koettua.

Vähän kyllä epäilen että mulle on käynyt tuossakin kohtaa perus "hyvä-jätkä" ilmiö, taidan kelvata vaan kaveriksi. Toisaalta olen vähän vihjaillut tytölle että kertoo vaan ihan suoraan jos toivoo mun aattelevan kaikkea kaveripohjalta, voin kyllä yrittää ja varmaan siihen pystynkin, koska kuitenkaan en halua hukata tätä hienoa ihmistä eikä tässä toisaalta ole päästy vielä sotkeutumaan pahemmin mihinkään. Mutta tuohon ei ole kyllä kuulunut mitään. No joo.. mikäs tässä, odotellaan nyt rauhassa sitä että ollaan samojen rajojen sisäpuolella niin josko sitten jotain selviää.

En vaan voi hulluna tunneihmisenä hillitä itseäni silloin kuin ehkä pitäisi, eli tulee ehkä liian helposti tilitettyä jne. Eli kaikki "viileät ja coolit" -linjat täytyy omalta kohdaltani miltei unohtaa.. Ei vaan pysty!

Nyt tuli kuitenkin hassu tilanne, nimittäin yksi melkoisen kaunis täti pyysi mut leffaan ja on tässä ihan kotinurkilla joku toinenkin vähän kysellyt perään. Tää on mulle aivan hämärä tilanne miten lähteä tätä tilannetta suorittamaan, aiemmin pitkään seurustelleena ja nyt vasta taas löytämässä sitä pilkettä silmäkulmaan kaiken murheen jälkeen. Varmaa on kuitenkin se, että mulla on aika vahvoja tunteita sitä yhtä kohtaan mitä tässä on koitettu koko kevät valloittaa, kuitenkin varmaan pitää nyt tsekata nuo vaihtoehdot jotka itse lienee alunperin jollain tasolla kiinnostuneita meikäläisestä. En oo vaa koskaan pelannut mitään "pelejä" joten äkkiä olen nesteessä, etenkin kun puhun aika suoraan tunteista ja asioista enkä oikein osaa salailla mitään..

Nyt pyöriikin hassu ajatus mielessä, pitäisikö sille ykkösvaihtoehdolle vihjailla että mua ollaan repimässä toisaalle treffeille..? Moni varmaan sanoo suoraan EI, mutta vähän tässä mietin josko se laittaisi sen avautumaan jos siellä jotain fiiliksiä on olemassa..?

Toisaalta voisin jatkaa tällä reilun vuoden kestäneellä taipaleella, jossa pysytellään kokonaan irti naisista;) Ei vaan, tässä sinkkuaikana on tullut solmittua ihan oikeita kaverisuhteita tyttöjen kanssa, sanokaa mitä sanotte! (vaikka pamputus jollain asteella onkin saattanut vilahtaa mielessä;)

Ei tää helppoa ole, kun tavallaan kaipaisi taas sitä vakiintumista mutta yksinkin ja vapaana on ihan ok olla.. Toisaalta taas pelkää uutta pettymystä kai vieläkin jne. Ja tuntuu että jos itse kiinnostuu/yrittää jotain emäntää tosissaan, niin niistä ei ainakaan tule mitään..:S

 

[Väsyneet Kädet]

Nyt pyöriikin hassu ajatus mielessä, pitäisikö sille ykkösvaihtoehdolle vihjailla että mua ollaan repimässä toisaalle treffeille..? Moni varmaan sanoo suoraan EI, mutta vähän tässä mietin josko se laittaisi sen avautumaan jos siellä jotain fiiliksiä on olemassa..?

Itselläni on tavallaan sama tilanne. Vuodenpäivät oli säpinää yhen donnan kanssa, mutta se nyt tavallaan meni puihin joku aika sitten - mutta ei sitten kuitenkaan ihan. Sanoo tykkäävänsä jne, mut nyt on kaikkee muuta sotkua niin paljon, että haluaa olla itekseen. Ja mää tykkään siitä kyllä, kovastikin.

Mutta tein kaverin tsempistä johtuen päätöksen katella myös vähän muita, kun tarjokkaita kerta on. Huomenna toistaiseksi ehkä potentiaalisin kilpailijatar vuorossa.. Saa nähdä, vähän jännittää. Mutta tälle "alkuperäiselle" en ole yksistäkään treffeistä puhunut mitään. Koska haluan sen menevän niin, että hän lämpenee sitten jos hänestä siltä tuntuu, eikä siksi ettei ehkä haluaisi menettää mahdollisuutta.

Sittenhän vasta kinkkinen tilanne tuleekin, jos esim. tämä huominen deittini onkin kiva likka jne, ja homma jatkuu - sitten vaikka loppukesästä joku kaunis päivä tyttö nro 1. ilmoittaakin, että haluaisinko tehdä kauppaa vispilöistä. Olen tätä jo etukäteen miettinyt, enkä tiedä mitä tapahtuu. Vaikea kuvitella, että joku toinen sais samoja fiiliksiä syntyyn kuin tuo eräs tyttö, ja sitten jos hän onkin saatavilla, niin voi olla että muut jää sitten. Mutta tiedä häntä.. Kinkkisiä juttuja nää..

 

[Crapbag]

Itselläni on tavallaan sama tilanne...
...Kinkkisiä juttuja nää..

Kaikki ensimmäisestä lauseesta lähtien ja siltä väliltä juurikin asiaa;)

Varmaan ihan hyvä tuo sinun ratkaisumalli, itellä vaan tekee asian hankalaksi se tietty suorapuheisuus ja taidottomuus salailla mitään(vaikka ei olisikaan mitenkään velvollinen kertomaan asioista).

Katsotaan nyt jos opin hieman salamyhkäiseksi mitä täällä on peräänkuulutettu moneen otteeseen, tapana kun on ollut toistaiseksi ilmoittaa selkeästi ja vahvasti toiselle se, että täällä päässä tykätään kovasti jne.
Ja riittävän usein kerrotaan kuinka mukavaa seuraa tämä toinen onkaan kaikkine positiivisine puolineen.

Mut joo, ihan kiva tilanne toisaalta. paljon parempi kuin viime kevään synkistely! Onhan se kiva tuntea taas elävänsä..

 

[Väsyneet Kädet]

Kaikki ensimmäisestä lauseesta lähtien ja siltä väliltä juurikin asiaa;)

Varmaan ihan hyvä tuo sinun ratkaisumalli, itellä vaan tekee asian hankalaksi se tietty suorapuheisuus ja taidottomuus salailla mitään(vaikka ei olisikaan mitenkään velvollinen kertomaan asioista).

Mut joo, ihan kiva tilanne toisaalta. paljon parempi kuin viime kevään synkistely! Onhan se kiva tuntea taas elävänsä..

Välillä näinkin ;)

Ei sitä suorapuheisuutta/rehellisyyttä kannata jättää pois, mun mielestäni. Omassa tapauksessani en vain ole itse ottanut yhteyttä enää vähään aikaan siihen tyttöön. Hän on pari kertaa soitellut jne, mutta ollaan lähinnä puhuttu hänen asioistaan jne. Mutta jos hän kysyisi suoraan, että onkos ollu tyttöjuttuja, niin varmasti kertoisin. Ehkä hivenen pehmentäen, et "jotain säätöö ollu" tms.

Mutta joo, synkistely on raskasta. Ei semmosta. Hyvällä meiningillä vaan! Ja tää kesä on niskoille rankkaa aikaa..

 

[pikkukatti]

Vaikka en minäkään mikään juuri parisuhteista mitään tiedä niin pari kommenttia näin naisnäkökulmasta. Tosin vaan se oma mielipide. Kyllä se kannattaa tunnustaa naiselle jos hänestä tykkää, harvemmin siitä kukaan loukkaantuu. Saattaahan olla niinkin että nainenkin tykkää sinusta, mutta ei ole uskaltanut tätä paljastaa. Tosin jos nainen ei ole kiinnostunut toisesta kuin kaverimielessä, se voi olla hankalaa koittaa sitä selittää. Itsellä tästä kokemusta. Ei tiennyt oikein miten asian ilmaisee. Ei kuitenkaan halunnut toista loukata. Kaveri tämän ymmärsi ja ollaan edelleen väleissä, hän tosin asuu nykyään aika kaukana ja on jo uudessa suhteessa. Mikäli nainen ei suoraan ilmaise ettei muu kuin kaveruus kiinnosta, niin kannattaa yrittää. Toki ei kannata yrittää liian innokkaasti, se karkoittaa aika helposti toisen. Ja sitten taas kannattaako kertoa jos käy treffeillä toisen kanssa.. No se riippuu tilanteesta. Välttämättä ei kannata. Toisaalta siinä näkee sitten sen toisen reaktion. Mikäli nainen vaikuttaa hieman pettyneeltä asiasta, niin luultavasti hänellä jotain tunteita on. Ja tottakai jos alkaa useamminkin tapailemaan jotain toista, on se hyvä kertoa toiselle.

 

[heikkik]

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis

Itse taas olen lähipiirissä törmännyt tossun alla oleviin naisiin. Mies ryyppää lähes joka viikonloppu jossain ja nainen kotona lasten kanssa. Ja jos nainen pari kertaa vuodessa lähtee baariin ottamaan pari olutta ystävätteren kanssa, niin nousee hirveä meteli. Siis tuon miehen toimesta. Siis onhan se kauheaa jos mies joutuu yhden illan olemaan kotona lasten kanssa... Varsinkin kun äiti laittaa lapset nukkumaan ennen lähtöä ja tenavat tuskin edes huomaavat hänen poissaoloaan. Näitä tapauksia tiedän useita.

Eikö nämä naiset olleet tunteneet miestään ennen lasten hankkimista? Vai uskoivatko he, että mies lopettaa ryyppäämisen sen jälkeen kun suhteeseen tulee lapsi?

 

[Benny S.]

Itse taas olen lähipiirissä törmännyt tossun alla oleviin naisiin. Mies ryyppää lähes joka viikonloppu jossain ja nainen kotona lasten kanssa. Ja jos nainen pari kertaa vuodessa lähtee baariin ottamaan pari olutta ystävätteren kanssa, niin nousee hirveä meteli. Siis tuon miehen toimesta. Siis onhan se kauheaa jos mies joutuu yhden illan olemaan kotona lasten kanssa... Varsinkin kun äiti laittaa lapset nukkumaan ennen lähtöä ja tenavat tuskin edes huomaavat hänen poissaoloaan. Näitä tapauksia tiedän useita. Yhdellä kaverilla tosin ei vielä niitä lapsia siinä ole. Yksi onneksi tajusi lähteä suhteesta. Oli jo muutenkin käytännössä yh.

Tuollaisia näkee kyllä paljon, eikö kyseisillä naisilla ole itsekunnioitusta lainkaan kun eivät tee loppua tuosta?

 

[Alamummo]

Tuollaisia näkee kyllä paljon, eikö kyseisillä naisilla ole itsekunnioitusta lainkaan kun eivät tee loppua tuosta?

Ja ennen kaikkea: miksi he alun alkaen lähtevät tuollaisten molopäiden kelkkaan? Siksikö, että pitää olla joku kun yksin ei kestetä olla.

 

[scholl]

Miksei lastenhoitajaa voida ottaa silloin, kun vanhemmat lähtevät ulos yhdessä tai erikseen? Eikö se olisi kätevää mennä viihteelle nimenomaan samana päivänä niin toinen ei kuumottaisi himasta käsin ja ei tarttisi sulkea kännykkää.

 

[pikkukatti]

Ja ennen kaikkea: miksi he alun alkaen lähtevät tuollaisten molopäiden kelkkaan? Siksikö, että pitää olla joku kun yksin ei kestetä olla.

Harvemmin ne miehet (tai miksei naisetkin) alussa sellaisia ovat. Ja jos on lapsiakin niin ei ole niin helppo siitä lähteä. Tosin ei se ole mikään syy jäädäkään ainakaan omasta mielestäni. Ei se lapsistakaan kivaa ole jos isiä ei näy viikonloppusin, kun on joko baarissa tai töissä. Tai seurata vanhempiensa riitelyä. Ja onhan se merkki huonosta itsetunnosta jos antaa toisen pompotella itseään miten sattuu. En minä ainakaan tuollaista jaksaisi kauaa katsella. (vaikka ei miullakaan tuo itsetunto pilviä hivo) Olen vaan luonteelta sellainen, että jos huomaan ettei joku onnistu mitenkään on sitä turha jatkaa. Ja ehkä sekin kun lapsena näki just tuon kaltaista toimintaa ja toivoi että äiti heivaisi sen ukon helevettiin sieltä. Vaikka en sitä isäpuoltani inhonnutkaan tai muuta. Mutta vitutti tietysti katsella sitä toimintaa noin yleensä. No onneksi nykyinen miehensä on fiksumpi tapaus.

 

[Ted Raikas]

Harvemmin ne miehet (tai miksei naisetkin) alussa sellaisia ovat. Ja jos on lapsiakin niin ei ole niin helppo siitä lähteä. Tosin ei se ole mikään syy jäädäkään ainakaan omasta mielestäni.

Siinäpä sitä. Ei moni ole niin tyhmä välttämättä, ehkä sinisilmäinen. Siitä taas voidaan keskustella, että onko se tyhmyyttä, vai hieno luonteenpiirre, joka vaan kavalassa maailmassa iskee omaan nilkkaan.

Jotkut ihmiset on tosiaan taitavia, useimmiten psykopaatit tai sellaisia piirteitä omaavat. Alkuun kaikki vaikuttaa ruusuiselta ja hienolta ja todellisuus tulee vähitellen esiin. Sitä on tietysti helppoa sivullisen sanoa, miksi tuollaisen retaleen kanssa olet, mutta sitä unohtaa, että rakkaus on outo tunne ja usein sokea. Jos kuitenkin liitto on ollut tarpeeksi pitkä, on eroaminen vaikeaa ja jos kuitenkin rakastaa sitä ihmistä keneen tutustui.

Aika moni onneksi osaa erotakin nykyään. Tuskin se on muussa mielessä yleistynyt, kuin siinä, että sitä ei katsota niin häpeälliseksi kuin ennen muinoin. Varmasti kurjia tyytymättömiä parisuhteita on ollut aina pilvin pimein. Yhteisön painostus ja ylpeys on vaan pitänyt ihmiset yhdessä.

Itse olen ainakin päättänyt, että kenenkään juoksupojaksi en ryhdy. Jos vähänkään näyttää sensuuntaiselta, niin se on sitten ohi. Vastavuoroisesti en mitään kotiorjaakaan halua, joka myötäilee kaikkea.

Muutama sellainen lirkuttelija on elämän varrella osunut kohdalle, jotka kauniilla sanoilla ja ystävällisyyden varjolla ovat yrittäneet pomputtaa. Kauaa en ole sellaista katsonut ja usein tälläiset eukot suivaantuvatkin samantien, kun ilmeisesti charmiaan on tölväisty.

Niin on myös hiirulaismaisiinkin törmätty ja tuskastun lähes välittömästi kun tajuan edessä olevan jeesnaisen.

 

[Tobias]

Jumalauta mitä juttua tässä ketjussa, pahenee vain pahenemistaan.

Onneksi olen itse mies, jolla on selkärankaa, itsekunnioitusta ja toisten kunnioitusta jäljellä tässä urpojen valtaamassa maailmassa; minulle oma hyvinvointi, nautinnot ja työ ovat paljon tärkeämpiä kuin yksikään nainen ja siksi en seurustele kenenkään kanssa. Selvästi näyttää olevan niin, että monille tyypeille, niin miehille kuin naisille, näyttää olevan muut asiat paljon tärkeämpiä asioita kuin jonkinlainen parisuhde niin kysynpa vaan, että mitäs siinä seurustelemaan?

Sehän on selvä, että itse en ala koskaan asumaan kenenkään kanssa mutta kenties jossain päin maailmaa (todennäköisesti Keski-Euroopassa) löytyy naisia, joiden kanssa voisin harkita jonkinlaista nk. suhdetta.

Oikein naurattaa ajoittain, kuinka säälittäviä juttuja näkee ihan lähipiiristä, kun yritetään roikkua jonkun daamin tai urpon kanssa suhteessa ja samaan aikaan muut asiat on paljon tärkeämpiä. Ja yritetään pitää jotain parisuhdekulissia yllä. Tyhmää ellei jopa suorastaan kusipäistä touhua, joka hyvin usein johtuu heikosta itsetunnosta, vaillinaisesta päätöksentekokyvystä ja yleisestä saamattomuudesta ja urpoudesta.

Ihmettelen miksi niin monet kiusaavat itseään? Jos on asiat hyvin ja itsetunto kohdallaan, ei koskaan tarvitse avautua huonosti menevistä nais- tai miesasioista kenellekään tai minnekään. Jos asiat taas eivät ole hyvin, kannattaa hakea MUU-TOS-TA. Aika yksinkertainen juttu. Luuska tai urpo ulos ja katsotaan uusia kuvioita, näin se menee.

Itse olen siinä suhteessa erityisen hyvä neuvomaan, koska olen toiminut niin, etten koskaan ole alkanutkaan mihinkään seurustelusuhteeseen. Eikä ole kertaakaan kaduttanut tai tehnyt mieli perustaa perhettä tai muuten leikkiä kotia.

Jokainenhan saa tietysti tuhlata elämänsä juuri niin kuin haluaa, minä sivistän mieluummin itseäni ennemmin kuin pohdin parisuhteen kiemuroita jossain nettipalstalla tai baarissa.

 

[Ted Raikas]

Itse olen siinä suhteessa erityisen hyvä neuvomaan, koska olen toiminut niin, etten koskaan ole alkanutkaan mihinkään seurustelusuhteeseen. Eikä ole kertaakaan kaduttanut tai tehnyt mieli perustaa perhettä tai muuten leikkiä kotia.

Juuri sen takia, koska et ole koskaan ollut parisuhteessa, etkä ilmeisimmin rakastunutkaan, et juuri ole hyvä neuvomaan näissä asioissa ketään. Näemmä olet kyllä hyvä pätemään ja paukuttelemaan henkseleitäsi, mutta jokainen tyylillään. Naurattaa vaan. On kyllä totta, ettei elämäniloa ja halua tulisi kenenkään naisen/miehen takia menettää, muutakin sisältöä on oltava. Tuollainen äärimeininki on silti ihan yhtä outoa, vaikuttaa itselleen todistelulta, ei pahalla.

Jokainenhan saa tietysti tuhlata elämänsä juuri niin kuin haluaa, minä sivistän mieluummin itseäni ennemmin kuin pohdin parisuhteen kiemuroita jossain nettipalstalla tai baarissa.

...mutta sitä kuitenkin teet? Hmm.

 

[Wilsson]

Ajattelinpa sitten kertoa omankin tarinani...Tapasin baarissa tytön, jonka luona vietin yön, mutta siihen se saa kyllä jäädä. Tämä tyttö olisi kai halunnut jotain enemmänkin, mutta minä en. Antoi käyntikorttinsa minulle ja sanoi, että soita jos haluat mutta älä sano että soitat mikäli et aio tehdä niin. En vastannut siihen oikein mitään. Hän kysyi näemmekö vielä ja vastasin jotain ylimalkaisesti tyyliin "eihän sitä tiä jos törmätään...Maailma on pieni jne." (halusin kai olla kohtelias)Tämän jälkeen en ole kuitenkaan ollut missään yhteydessä tähän tyttöön, enkä aio olla.

Pian tämän jälkeen kuulin, että toinen tyttö johon olen todella ihastunut on nykyään vapaana ja olen ollut huomaavinani, että tunne saattaisi olla molemminpuolinen.(en ole kuitenkaan ollut varma) Päätin ottaa yhteyttä ja vastaus oli myönteinen. Hän on halukas tapaamaan. Tästä johtuen olen tietenkin onnellinen juuri nyt, mutta pelkään että haluamattani annoin sille toiselle vääriä kuvitelmia, vaikka en mitään luvannutkaan. Mietin vain, että teinköhän jotain väärin?

 

[Satellite]

Jumalauta mitä juttua tässä ketjussa, pahenee vain pahenemistaan.

Onneksi olen itse mies, jolla on selkärankaa, itsekunnioitusta ja toisten kunnioitusta jäljellä tässä urpojen valtaamassa maailmassa; minulle oma hyvinvointi, nautinnot ja työ ovat paljon tärkeämpiä kuin yksikään nainen ja siksi en seurustele kenenkään kanssa.

Ja miksi näiden pitäisi olla toistensa poissulkevia? Aika moni lähtee parisuhteeseen saamaan juuri läheisyydestä saatavaa hyvää oloa ja nautintoa, jonka ei taas korvaa mikään muu asia.