Naisasiat

[Väsyneet Kädet]

Ja hei Kädet, tietenkinhän briiffaat meitä sitten miten kävi?:D

No niin. Ihan tuoreeltaan kotiin palanneena.
Eipä juuri natsannut. Kiinnostuksen kohteet ja yleismeininki tuntuvat olevan varsin erilaiset. Jos oikein karusti asian asettelee, niin enemmän tuntui potkivan sen kahvilan "kassatytön" kanssa kuin tämä "deittini".. Joten ei jatkoa tälle. Mutta kokemus kuitenkin sinänsä!

Ja kiitos kaikille neuvojille ja tsemppaajille! ;)

 

[Dragon38]

Joten ei jatkoa tälle. Mutta kokemus kuitenkin sinänsä!

Onneksi Jokerit keksi sen try-outin.

 

[scholl]

Käsittääkseni ritari aikoina nainen pistettiin tuvan ovesta ensiksi sisään sen takia, että mikäli sieltä tuli yllätyshyökkäys, ehti miespuolinen kaivaa sen moransa taskun pohjalta ja pistää pari reikää vastustajaan ilman, että itsellä olisi jo osumia kyljessä tmv. Mutta siis ihan syötti-mielessä niitä naikkosia on ensiksi porstuaan lykätty.

Niin itselläni oli sellainen käsitys, että ainakaan itse ei tule ammutuksi kun on suoja edessä. Harvoin toki henkilökohtaisesti joudun liikkumaan niin vaarallisilla seuduilla missä mitään suojaa tarvitsisin.

Kohteliaisuuksia otan toki mielelläni naisilta vastaan, mutten koe, että se olisi jonkinlaista vaihtokauppaa, jossa minun pitäisi availla ovia vastapalveluna. Varsinkaan kun en ole vielä sellaista naista tavannut, joka sen ansaitsisi.

Naisilla on paha tapa laiskotella kävelyssä, joten vaikka kuinka lontustelisi hitaasti niin voin melkein lyödä vetoa, että kuljen yleensä naisen edellä. Yleensähän hidas kävely on merkki lihavuudesta, mutta vaikka ei olisikaan kovin läski muija niin kävely on usein jotenkin ponnetonta. Kuka siinä haluaa sitten näyttää huonoa esimerkkiä menemällä vielä jäljessä siinä. Toki en suosittele oven läimäyttämistä vasten kasvoja, vaan kuten Tukholmassa on tapana joka paikassa niin ovi pidetään auki seuraavalle. On se sitten NK:n tai vaikkapa metroaseman ovi. Ihan sama missä niin jengi ei läimäytä ovia kasvoille kuten Suomessa.

Ei ole hyvä, jos neuvotteluissa esitetään kohtuuttomia vaatimuksia kuten esim. ovien avaamisia. Lähtökohtaisesti mies on kuitenkin se, joka on tottunut enemmän elämässään passaukseen ja pitää ehkä enemmän siitä, että hemmotellaan. Naisilla tai tytöillä on enemmänkin tämä halu hemmotella. Schollille laitettiin kengätkin jalkaan jo ennen kouluikää. Joten on tavallaan kohtuutonta myöhemmin sekoittaa sukupuolieroja ja ruveta jostain ovista ottaa ongelmaan. Varsinkin kun on rauhan aika, eikä tarvitse huolehtia hyökkäyksistä.

 

[Ted Raikas]

Naisilla on paha tapa laiskotella kävelyssä, joten vaikka kuinka lontustelisi hitaasti niin voin melkein lyödä vetoa, että kuljen yleensä naisen edellä. Yleensähän hidas kävely on merkki lihavuudesta, mutta vaikka ei olisikaan kovin läski muija niin kävely on usein jotenkin ponnetonta.

Itse olen melko usein törmännyt naisten kohdalla juuri tälläisiin hitaisiin laahustajiin/löntystelijöihin. Oma vauhti pitää laskea jotakuinkin etanan mittapuulle, jotta ei kipittäisi liian lujaa ja neito joko jäisi jälkeen tai joutuisi kulkemaan ripeämmin... Samalla hengästyen, mikä on tietysti maailman kauhein asia!

En ymmärrä mikä siinä on? Onhan naiset toki usein keskim. miehiä lyhyempiä ja sitä kautta lyhyemmät raajatkin, joten askelia joutunee ottamaan enemmän, mutta ei se nyt voi ihan kaikkea selittää. Luulen, että kyseessä on asenne, miehen pitää jotenkin alistua siihen naisen vauhtiin, eikä toisinpäin. Kenties se on sidoksissa näyteikkunoihin, sillä naisethan juuttuu niiden ääreen miehiä hanakammin. Jos kulkee nopeasti ja rivakasti eteenpäin, kuten minä, niin ei niitä ehdi liiemmin töllistellä. Pyrin itse aina mahd. nopeasti paikasta toiseen.

Myönnetään, että kävelen aika lujaa usein ja se on tosiaan monen naisseuralaisen kanssa ollut pulma, kun ei meinaa löytyä yhteistä vauhtia. Koen vain turhauttavaksi jos pitää köpötellä hitaasti eteenpäin. Siinähän ehtii jo melkein huomata kasvien kasvavan, kukkivan ja lakastuvan, ennen kuin kotia pääsee, tai minne sitten ikinä matkallakaan.

 

[K. Pahero]

Nyt on Jatkoajan poikamiehet elämämme tilaisuus.

www.marryjodiemarsh.com

 

[scholl]

Koen vain turhauttavaksi jos pitää köpötellä hitaasti eteenpäin.

Niin minäkin. Se näyttää jotenkin masentavalta sellainen hidas meininki. Ja sitä ei ehdi tehdä mitään elämässään, jos lyllertää. Onko kukaan muuten koskaan katsonut kuinka hitaasti lihavat tummaihoiset liikkuvat amerikkalaisissa ostoskeskuksissa. Heillä pitäisi olla mukamas nopeat solut. Itse en hengästy nopeastikaan liikkuessa, mikäli se on kävelyä. Lienee kunnosta kiinni. Nyt tosin olen joutunut opettelemaan liikkumaan hiljaa, mutta ei meinaa silti pystyä menemään riittävän hiljaa aina joka hetki ja sitten tuntuu inhottavasti rinnassa. Vaikka kuinka yrittää niin aina ei löydy ihan hidas askel.

Monet naiset laittavat aina kaiken kenkien piikkiin. Aina on huonot kengät kävellä. Tulee mieleen yksi miespuolinen opiskelukaveri, joka selitti toiselle kaverille, että uudet kengät painavat ja tulee rakot ja pitää väkisin sisulla pitää, jotta mukautuvat. Mitäs ostaa niin halvat kengät, että ovat kovaa, epämukavaa nahkaa. Itselläni on aina kengät mukavat jo uudesta pitäen. Samoin naisten pitäisi keskittyä muuhunkin kuin kengät ulkonäköön. Eli katsoa myös materiaali ja muut tekijät.

Jouduin muuten Stockan Lippupalvelussa stalkatuksi. Yksi nainen tuijotti melkein koko ajan kun jonotin ja kun lähdin pois kerrosta alemmaksi niin hän ilmeisesti jotenkin taktisesti tuli toiset portaat alas, jotta pääsi kävelemään minua vastaan siinä kuudennessa kerroksessa. Jotenkin kummallista, muttei onneksi sentään pelottavaa.

 

[Osmo Rapeli]

Nyt on Jatkoajan poikamiehet elämämme tilaisuus.

www.marryjodiemarsh.com

Täytyisi ensin ottaa tyttö saunomaan ja mökille matkaan ilman meikkilaukkua. Sitten voisi katsella onko siitä muuhun kuin keikistelyyn. Ajatus "nyt naimisiin, mistäs sulhanen" on toki erittäin korni. Lisäksi hupia on se että kuvan voi tuossa pistää "vapaaehtoisesti", "joku liite". Ensin hitonmoinen täyttäminen* ja sitten paljastuu että niin, katsoo se varmaan hiukan pärstäkerrointakin. Onko kyseessä joku Tosi-TV. Ei saatana!

(*=mulla meni 2 h 14 min)

Jouduin muuten Stockan Lippupalvelussa stalkatuksi. Yksi nainen tuijotti melkein koko ajan kun jonotin ja kun lähdin pois kerrosta alemmaksi niin hän ilmeisesti jotenkin taktisesti tuli toiset portaat alas, jotta pääsi kävelemään minua vastaan siinä kuudennessa kerroksessa. Jotenkin kummallista, muttei onneksi sentään pelottavaa.

On varmaan nähnyt sen "Quality opportunity"-ilmoituksesi DK:ssa tässä taannoin...

 

[Snaipperi #16]

Tuo kävely-homma kyllä ihan totta. Helvetin laiskaa liikettä ja muutenkin aina pitää jotain liukuportaita tai hissejä käyttää. Itsehän aina menen rappuja pitkin joka paikkaan.

Toki ihan sama käy moniin jätkiin varsinkin teini-ikäisiin, kokis-pullo taskussa ja niin laiskannäköistä liikettä isin luottokortti vinkuu kun ostetaan leivoksia ja limpparia.

 

[ipaz]

Tuo kävely-homma kyllä ihan totta. Helvetin laiskaa liikettä ja muutenkin aina pitää jotain liukuportaita tai hissejä käyttää. Itsehän aina menen rappuja pitkin joka paikkaan.

Tämä on ehkä pikkaisen off topic, mutta kyllä tähän naiset liittyvät varsin voimakkaasti. Mulla meni tunti sitten hermot Prismassa, joka tottakai oli näin perjantai-iltana aivan täynnä. Mikä vittu ihmisiä vaivaa? Kauppa on täynnä, menemässä kiinni ja porukka vaan lonnii siellä käytävillä. Rouvat seisoo kärryjen kanssa keskellä käytävää ihmettelemässä että ostaisko ananakset paloina vai siivuina. No totta helvetissä siivuina kun ne voi kerta itse paloitella ja maksavat tasan saman verran. Ja mars eteenpäin. Mä menen jatkamaa tästä vitutusketjuun...

 

[moby]

En ymmärrä mikä siinä on? Onhan naiset toki usein keskim. miehiä lyhyempiä ja sitä kautta lyhyemmät raajatkin, joten askelia joutunee ottamaan enemmän, mutta ei se nyt voi ihan kaikkea selittää. Luulen, että kyseessä on asenne, miehen pitää jotenkin alistua siihen naisen vauhtiin, eikä toisinpäin.

Tämä ei päde vain kävelyyn vaan kaikkeen muuhunkin. Ärsyttää suunnattomasti jos naista ei vaan nappaa... Joku helppo asia pitäisi tehdä mutta ei kiinnosta. Kymmenen litran täysi kanisteri pitäisi kantaa kaksi metriä -tulos: en millään jaksa. Bull shit.

 

[Alamummo]

En ymmärrä mikä siinä on? Onhan naiset toki usein keskim. miehiä lyhyempiä ja sitä kautta lyhyemmät raajatkin, joten askelia joutunee ottamaan enemmän, mutta ei se nyt voi ihan kaikkea selittää. Luulen, että kyseessä on asenne, miehen pitää jotenkin alistua siihen naisen vauhtiin, eikä toisinpäin. Kenties se on sidoksissa näyteikkunoihin, sillä naisethan juuttuu niiden ääreen miehiä hanakammin. Jos kulkee nopeasti ja rivakasti eteenpäin, kuten minä, niin ei niitä ehdi liiemmin töllistellä. Pyrin itse aina mahd. nopeasti paikasta toiseen.

Kävele itse rivakasti kymmenen sentin koroilla. Vaikka olisivat kuinka laadukkaat kengät jalassa, niin korkeilla koroilla ei kyllä pääse samaa vauhtia kuin matalilla kengillä. Sitäpaitsi koroilla harppominen näyttää rumalta ja epänaiselliselta. En niillä tarvitse laahustaakaan, mutta arvon herrat voisitte ottaa tämän pointin huomioon. Korkkareita kuitenkin arvostavat (lähes) kaikki miehenpuolet.

 

[Ted Raikas]

Kävele itse rivakasti kymmenen sentin koroilla. Vaikka olisivat kuinka laadukkaat kengät jalassa, niin korkeilla koroilla ei kyllä pääse samaa vauhtia kuin matalilla kengillä.

Korkeat korot kyllä ymmärrän, mutta ei se siitä kyllä kiinni ole. Nämä monet tapaukset on kulkeneet eteenpäin ihan yhtä lailla matalapohjaisilla kävelykengillä kuten minäkin.

Miksi oletat, että (lähes) kaikki naiset (lähes) kaikissa tilanteissa kulkee korkokengillä? =)

 

[Hemingway]

Nainen 2:
-olen kiinnostunut, paketti on mainio
-nainen on kiinnostunut, minunkin pakettini vetoaa häneen
-ilmassa on sellaista jännää ymmärrystä
-hän on naimisissa ja hänellä on lapsia ja hänen suhteensa on omituisessa tilassa

Tämä ui vähitellen ihoni alle eli perkele. Harvoin on tällaista tullut vastaan tai rehellisemmin sanottuna ei ikinä.

Hellä, herkkä, ilkikurinen, huumorintajuinen, äidillinen, kulturelli, koulutettu, monitaitoinen (myös käsistään) ja kaiken lisäksi tykkää ajoittain käyttää korkeita korkoja ja piiskaa, mikä sopisi minulle oikein hyvin.

No, ehkä samantapainen vapaa sattuu seuraavaan kymmenvuotiskauteen.

 

[Prof. Puck]

En muista, olenko kirjoittanut tähän aikaisemmin, mutta tilanne on joka tapauksessa tämä.

Tyttö 1:...
Nainen 2:...

Eli kumpikin vaihtoehto on...

Ei oikein kuulosta, että kumpikaan olisi ns. voittoarpa sen perusteella, mitä kirjoitat?

Tyttö 1: Hänen kanssaan sun pitäisi odottaa vielä jokunen vuosi, jos et sitten halua vain pitää hauskaa ja ns. hukata aikaa. Siis mikäli pysyvämpi suhde on hakusessa? Mieti tarkasti, mihin hänessä olet oikeastaan ihastunut ja miksi? Muutenkin kirjoittamasi saa epäilemään, onko tuossa edes mitään mietittävää, jos toinen ei ole edes kiinnostunut?

Nainen 2: Vielä pelottavampi tapaus... Tuollaisesta saa siipeensä 99,9% varmuudella. Erosta toipuminen vie aina oman aikansa ja eroprosessin aikana tai heti sen jälkeen aloitetut uudet suhteet näyttävät empiiristen havaintojen (ei siis omakohtaista kokemusta, mutta todella monen ystävän ja tuttavan juttuja seuranneena) pohjalta päätyvän turhan lujalla todennäköisyydellä yrityksiksi. Kun tässä tapauksessa ei ole vielä edes eroa tapahtunut naisen puolelta, niin iso vaara on myös siinä, että sinua käytetään keppihevosena irtaannuttaessa nykyisestä.

Jos tunne kuitenkin ajaa yli järjen, niin satsaa mielummin tuohon ykkösvaihtoehtoon!

ps. Selvennettäköön, että kakkostapauksessa mua epäilyttää eniten ajoitus.

 

[Sera]

Ongelmani on seuraavanlainen, pitäisi hommata minun hunajahuulelle syntymäpäivälahja, mutta itse olen aivan solmussa... tiedän, että tämä on vaikea kysymys, mutta ns brainstorming mielessä kysyisinkin arvon palstalaisilta neuvoja/ehdotuksia/ideoita.

Korut ja timangit ovat aina varma valinta. Jos persoonallisuutta kaipaat eikä budjetti liikaa rajoita, niin voithan suunnitella korun itse, tai sitten kaiverruttaa peruskoruun jotain erikoisempaa.

 

[Hemingway]

Ei oikein kuulosta, että kumpikaan olisi ns. voittoarpa sen perusteella, mitä kirjoitat?

Ei niin. Enemmän tämä onkin silkkaa fiilistelyä, tunteiden nostatusta ja niistä nauttimista. Onkin ollut mielenkiintoista huomata, kuinka olen alkanut pohtia yksin elämisen mahdollisuutta, vaikka aikaisemmin pidin parisuhdetta luontevana tavoitteena ja normina.

Kaipa se on niin, että olen elänyt läpi niin monta suhdetta ja nähnyt niin paljon muiden päättyneitä suhteita/liittoja, että aivoihini on muodostunut vaihtoehtoinen elämisen malli. Jos kohdalle sattuu sopiva ihminen, niin tokihan minä mielelläni häneen tartun, mutta kyllä tässä yksin olemisessakin on puolensa.

Yksin oleminen myös suuntaa kohti projekteja. Kun ei ole sidottu kumppaniin ja jokapäiväiseen arkeen, niin voi pyöritellä mielessään erilaisia itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia.

Vastaan vielä lisää.

Mieti tarkasti, mihin hänessä olet oikeastaan ihastunut ja miksi?

Pieni, viaton, vilpitön, kaikin puolin kokematon ja helppo niellä - nopea ja turvallinen suupala, tunteiden pikaenergiaa. Mutta mitä sitten, kun käsi olisi sujahtanut käteen ja se sinne? Tota noin. Niin, en oikein tiedä, olisiko hänestä ruokkimaan minun mieltäni. Olemme niin erilaisia ja ikäeroakin riittää. Erilaisuuden tuhovoimasta yleensä ottaen en tosin ole varma. Pitkässä suhteessa se voi kääntyä voimavaraksikin.

Nainen 2: Vielä pelottavampi tapaus... Tuollaisesta saa siipeensä 99,9% varmuudella.

Tämä tapaus olisi sellainen, jossa minä olisin naiselle eroenergiaa, syy lähteä eli siis väline kohti uutta elämänvaihetta.

Mutta saisipa ystäväksi.

 

[Alamummo]

Miksi oletat, että (lähes) kaikki naiset (lähes) kaikissa tilanteissa kulkee korkokengillä? =)

Eivät tietenkään kävele, mutta vastaavasti täällä naisten kävelylle annetaan synonyymiksi laahustaminen. En tunne yhtäkään laahustavaa naista, mutta ehkä nämä laahustajat ovatkin tätä parikymppistä jenkkakahva/pullamössösukupolvea (yleistys).

 

[palle fontän]

Ongelmani on seuraavanlainen, pitäisi hommata minun hunajahuulelle syntymäpäivälahja, mutta itse olen aivan solmussa... tiedän, että tämä on vaikea kysymys, mutta ns brainstorming mielessä kysyisinkin arvon palstalaisilta neuvoja/ehdotuksia/ideoita.

Sen verran autan, että sen pitäisi olla eräällä tavalla persoonallinen ja jopa romanttinen...

Varaat matkan jonnekin romattiseen paikkaan ja sinne mukavaa illastamista ja jonkinnäköistä hemmottelua.

 

[pettter]

Nyt on taas aika avautua. Monesti törmää esimerkiksi täällä jatkoajan kalsarikänniketjussa sellaisiin viesteihin, joissa joku jätkä kirjoittaa, että nyt kun tyttöystävä on pari päivää muualla, niin voi ottaa kaljaa kotona, tai tehdä jotain muuta sellaista mitä ei välttämättä silloin tekisi kun on normaalisti tyttöystävän kanssa kotona. Samaan aikaan näistä viesteistä paistaa läpi se, että tämä sama jätkä kuitenkin tykkää tehdä niin ja haluaa tehdä niin, mitä ikinä nyt tekeekään - vaikkapa siis tässä tapauksessa juo sitä kaljaa ja löhöää sohvalla, ja tavallaan on ehkä jopa hieman helpottunutkin että tyttöystävä on vähän aikaa muualla. Siis eihän tässä ole mitään järkeä. Tai siis onhan tämä varmaan tavallinen ja normaali tilanne monessa parisuhteessa, ja tämä ajatus ja siis tämä tilanne monenkin jätkän mielessä usein, mutta nää jätkäthän on silloin tässä asiassa tossun alla. Siis tietenkin, ehdottomasti, tottakai, aivan varmasti, ei epäilystäkään siitä. Minkä takia jättää tekemättä jotain sellaista, mitä oikeasti haluaisi tehdä, sellaisen takia, jota ei haluaisi tehdä, varsinkaan jos sen asian tekemättä jättämisessä ei ole mitään käytännön hyötyä. Tai no joo on, nöyristellä ja palvella toista, ja alistua toisen tahtoon lähestulkoon orjan lailla. Eikö näitä jätkiä hävetä sitten sellainen yhtään? Tai tuntevatko he edes ollenkaan häpeää, vai eivätkö vaan välitä siitä että ovat nyssyjä. Siis toi aiempi oli vaan yksi pieni esimerkki arkisesta tilanteesta.

Toisena asiana mua hämää jotkut viestit täällä naisasiat -ketjussa. Tai siis ne, joissa joku jätkä kirjoittaa että itse halusi tehdä asiaa A, ja tyttökaveri halusi tehdä asiaa B, mitä tahansa nämä asiat nyt onkaan. Ja kun tilanne loppujenlopuksi oli esimerkiski selainen, ettei ne tehneet kumpaakaan näistä asioista. Tyttökaveri valitteli että tehdään sitä, mennään sinne jookos, miks ei me koskaan mennä, miks ei me koskaan tehdä niin, jne. Jos joku jätkä jää tälläisen tapauksen jälkeen miettimään edes vähääkään, että "no ensi kerralla sitten tehdään miten tyttö halusi" tms. Siis eihän jätkä jää mistään mitään velkaa, jos nyt näin voisi sanoa. Ei voi millään ymmärtää.

Itseasiassa mulla oli mielessä neljäkin asiaa joista ajattelin tulla tänne nyt kirjoittamaan, mutta en nyt kännissä muistanut kuin kaksi, vaikka kuinka yritin miettiä. Äh.

 

[pettter]

No joo, JWill kirjoittaa kyllä tosi fiksusti.

Mä kun mietin omia seurustelevia kavereita, tuttaviani tai muita tapaamiani pariskuntia, niin tuntuu että todella monessa on jätkä selvästi enemmän tossun alla. Ja tuntuu että nämä jätkät ovat "jätkien kesken" nokka pystyssä että niillä on sellainen ja sellainen tyttöystävä, vaikka eivät asiasta edes puhuisi tms, mutta sitten kun se tyttö sattuu olemaan paikalla, niin johan muuttuu jätkillä ääni kellossa. Mä en tiedä tajuaako ne jätkät itse sitä mitä sen kaverit ajattelee siitä kun se joutuu elämään sellaisessa. Jos jutussa on yksi hyvä puoli ja kymmenen huonoa, niin ei kait siitä sitten jää sitten ollenkaan plussan puolelle. Ei vaan millään pysty ymmärtämään sellaista. Montaa kaveria oikein säälin, vaikka onhan niillä hyvännäköinen tyttökaveri tms, mutta en mä sen takia suostuisi koko elämääni olemaan kavereiden naurun tai säälin kohteena, tai mitä kaikkea ne siitä seinän takana nyt puhuukaan, ja varsinkaan elämään sellaisessa helvetissä.

Siis onhan se niin, että noin yleisesti ottaen näissä keskusteluketjuissa jonkun tietyn minkä lie asian vastustajat kirjoittavat enemmän, plus sitten lisäksi tässä asiassa on se, mitä mä vahvasti ja erittäin suuresti epäilen, että monet jätkät vaikka ovatkin tosielämässä tossun alla, eivät sitä itse tajua. Siis en mä tarkoita just sua ja sun juttuas, siis mä puhun nyt just susta, joka juuri nyt tällä hetkellä luet juuri tätä lausetta, vaan mä tarkoitan noin yleisesti ottaen miten mä koen tän asian mun kokemusteni ja näkemysteni kautta.

Vai onko se nykyaikana vaan niin, että: mulla on uusi bemari, mutta muille en kerro että olen ottanut lainaa ja olen 50 tuhatta velkaa. Ja mulla on sellainen ja sellainen tyttöystävä, mutta muille en kerro mitä kaikkea joudun tekemään sen eteen ja nöyristelemään ja palvelemaan sitä, ja suostumaan sen tahtoon mitä ihmeellisimmissä asioissa. Jee, mulla on kaikki hyvin. Tai siis muut luulee niin.

 

[JWill]

Kai se ihan normaalia on kaunistella asioita omaksi edukseen. Ihmisen perusluonne, tuskin siinä nykyajasta on kyse millään tavalla.

Ja tuntuu että nämä jätkät ovat "jätkien kesken" nokka pystyssä että niillä on sellainen ja sellainen tyttöystävä, vaikka eivät asiasta edes puhuisi tms, mutta sitten kun se tyttö sattuu olemaan paikalla, niin johan muuttuu jätkillä ääni kellossa.

Itselläni on tämä hieman toisin päin. Tyttöystävä on aikamoinen herkku ja varmaan hieman oman liigani yläpuolella, mutta tapani on aina ollut hieman jopa ruoskia häntä kavereille. Voisin kuvitella, että minusta ajateltaisiin tyyliin: "mitä vittua tuokin muijastaan valittaa, olis onnellinen kun noilla avuilla on tommosen akan saanu iskettyä".

Ja tilannetta pahentaa vielä se, että jostain syystä kun liikumme samoissa porukoissa tyttökaverin kanssa, muutan omaa käytöstäni vielä veemäisemmäksi. Otan etäisyyttä, saatan jopa piikitellä häntä ja pidän kyllä huolen siitä, että minusta ei saa kuvaa tossun alla olevasta miehestä. Tämä aiheuttaa joskus jälkeen päin sanomista hänen taholtaan. Tosin osaa nainen kyllä omilla jutuillaan tuon imagon joskus myös murentaa. Vastaa tulella tuleen... Mikä on kyllä ihan oikein minulle. Mutta on tuo silti luonteenpiirre, josta haluaisin mieluusti itsessäni päästä eroon. En oikein itsekään ymmärrä, miksi tuollaista kovista joskus esitän, kun yhdessä kaveriporukoissa liikutaan.

 

[Sera]

Itselläni on tämä hieman toisin päin. Tyttöystävä on aikamoinen herkku ja varmaan hieman oman liigani yläpuolella, mutta tapani on aina ollut hieman jopa ruoskia häntä kavereille. Voisin kuvitella, että minusta ajateltaisiin tyyliin: "mitä vittua tuokin muijastaan valittaa, olis onnellinen kun noilla avuilla on tommosen akan saanu iskettyä".

Kirjoittajan ikää tietämättä voisin veikata, että ajokortin saamisesta ei ole kauaa. Sitä "herkkua" tyttöystävää näytellään kavereille samaan tapaan kuin teinibemaria ja vieläpä machoillaan, että meikäpoika voi vielä vittuillakin tälle herkkuperseelle. Hyvä kuitenkin, että tyttö hoksaa pistää vastaan. Myöhemmässä vaiheessa veikkaisin parisuhteen perimmäisen tarkoituksen paljastuvan.

 

[Alamummo]

Ja tilannetta pahentaa vielä se, että jostain syystä kun liikumme samoissa porukoissa tyttökaverin kanssa, muutan omaa käytöstäni vielä veemäisemmäksi. Otan etäisyyttä, saatan jopa piikitellä häntä ja pidän kyllä huolen siitä, että minusta ei saa kuvaa tossun alla olevasta miehestä. Tämä aiheuttaa joskus jälkeen päin sanomista hänen taholtaan. Tosin osaa nainen kyllä omilla jutuillaan tuon imagon joskus myös murentaa. Vastaa tulella tuleen... Mikä on kyllä ihan oikein minulle. Mutta on tuo silti luonteenpiirre, josta haluaisin mieluusti itsessäni päästä eroon. En oikein itsekään ymmärrä, miksi tuollaista kovista joskus esitän, kun yhdessä kaveriporukoissa liikutaan.

Tuli sama mieleen kuin Seralle: "ja ikää oli"... Olisiko kyse huonosta itsetunnosta ja epävarmuudesta, sanoithan että sinusta saatetaan ajatella, että "millä eväillä tuokin on tuollaisen herkun pokannut". Hyvä kuitenkin, että olet oman huonon käytöksesi tajunnut.

 

[Ponkke]

Missä menee se raja, että mitä kaikkea on puolisolla oikeus saada tietää toisen entisestä elämästä? Voiko existä kyseleminen saada hälyttäviä piirteitä? Jos jättää jotain kertomatta niin oikeuttaako se toisen osapuolen suuttumiseen? Mä oon ilmeisesti paha ihminen kun en ole ensimäisellä kerralla kertonut kaikkea (ihan kaikkea) mun entisistä suhteistani, suhteen aluista ja yksittäisistä limanvaihdoista baarissa. Ja kun tällä iällä alkaa jo dementiakin vaivaamaan niin kaikkea ei yksinkertaisesti voi muistaa kerralta, juttuja tulee aina silloin tällöin mieleen.. En ole pettänyt tyttöystävääni suhteemme aikana enkä edes ajatellut asiaa, mutta silti huudoista päätellen olen tehnyt näin, koska en ole kertonut entisistä "hoidoistani" tarpeeksi yksityiskohtaisesti. Itse ainakin elän tässä hetkessä, sen kummempia menneitä asioita murehtimatta. Ihan kun en olisi saanut elää omaa elämääni ennen tätä suhdetta. Tuntuu että olen jokaisesta entisestä suhteestani tilivelvollinen. Syntinen paska siis.

Täh, eihän tossa ole mitään järkeä. Ei kumppani ole millään tavalla tilivelvollinen edellisessä elämässä tapahneista asiasta. Jos jotain asiaa toinen ei halua kertoo niin ei siitä voi vetää hernettä nenään. Nyt ihan turhaan morkkaat ittees, nosta kissa pöydälle ja laita stoppi tollaselle pelleilylle. Voisin kuvitella etten ole yksin mielipiteeni kanssa tässä asiassa. Mites tiedätkö ite kaikki muijas kikkailut?

 

[Alamummo]

Onpa Tumpe tilanteesi ikävä. Et missään tapauksessa ole mikään tunteeton paskakasa noin toimiessasi. Tyttöystävälläsi ilmeisen huono itsetunto ja hänellä itsellään ei ole mitään menneisyyttä, koska hän katsoo oikeudekseen toimia noin.

Ei kyllä oikein mene jakeluun, miksi niin monet ovat ylettömän kiinnostuneita kumppaneidensa entisistä suhteista. Nehän ovat ollutta ja mennyttä. Jokaisella aikuisella on historiansa, johon yleensä kuuluu myös entisiä mies- tai naisystäviä (joskus molempiakin) eikä siinä mitään ihmeellistä ole. Mielestäni näistä jo haudatuista jutuista ei kukaan ole millään tavalla tilivelvollinen toiselle saatika että niistä olisi joku oikeus alkaa riehumaan. Toki kysyä saa ja toinen sitten voi kertoa sen verran, minkä oikeaksi tuntee. Näin toimivat aikuiset ja fiksut ihmiset.

Ainoa asia, joka tässä auttaa on, että puhut asiasta hermostumatta daamin kanssa (olet sen varmasti jo tehnyt, mutta kerta ei taida riittää). Kerro, miltä sinusta tuntuu äläkä provosoidu vittuilemaan. Ehkä hän lopulta paljastaa syyn, miksi on niin kiinnostunut entisistä jutuistasi.