On se todella hauskaa ja päivää piristävää (sarkasmi), kun päivittäin näet tämän entisen säätösi, jolle et kelvannut, lirkuttelevan ja viihtyvän uuden kaiffarin kanssa lähes vieressäsi kampuksella. Samoilla kursseilla kun on aika hankalaa vältellä tai olla näkemättä. Minulle siis on ihan yksi lysti, kenen kanssaan hän viettää aikaansa tai mitä ylipäätään tekee (kunhan ei tarvitsisi nähdä), mutta semi vittumaista että joudun jatkuvasti tilanteisiin, jossa katselen käytännössä vierestä tätä kahdenkeskistä hauskanpitoaan uuden tuttavuutensa kanssa. Itse kun käytännössä jo unohdin koko jutun, ja hyvä niin, eihän hän omien sanojensa mukaan edes pidä kampuksella käymisestä. No, nyt tuntuu pitävän ja kunnolla kun seurakin on kohdallaan. Niin se unohtaminen, se on vähän hankalampaa tällä tavalla.
Ei tässä muuta. Pahoittelut jos kuulostaa katkeralta, en halua olla katkera enkä lietsoa sellaista mielialaa, kunhan vain vähän puran tuntojani ja mietteitäni. Oikeastaan pahin mahdollinen kuvitelma kävi nyt toteen. Juttu on ohi ja itse haluaisit irtautua kokonaan, mutta eipä se nyt onnistukaan. Hetkittäin tuntuu kuin olisi valaistunut ja olo on täysin zen vaikka sillä hetkellä näkisit heidät yhdessä, mutta välillä taas harmitus nostaa päätään.
No, kai tästä jotain opin - ei kannata säätää sellaisten kanssa jotka opiskelevat tai työskentelevät päivittäin samassa paikassa.