Kissan kuiskaus - tarina miehestä, naisesta, tyttörakkaudesta sekä ihastumisesta.
Esipuhe: Uuden vuoden-juhlat on vietetty loppuun asti, tämänkertaisista juhlatapahtumista avaudun oikein julkisesti, esikoisromaanini muodossa. Avoimen tilitykseni tarkoitus ei suinkaan ole aiheuttaa pahaa mieltä saati paheksuntaa tai edes tylsistymistä kenenkään joukossa, vaan kertoa seisauttava tositarina erään naisen sekä Ikerin välisistä erittäin tuoreista tapahtumista.
1. luku: Kukas te olette?! Uuden vuoden aattoiltana kämpillämme raikui pikkuleijonien Suomi-Sveitsi- peli, jonka seuraamista vauhditti omalta osaltamme lievää vahvemmin suoritettu nestetankkaus. Saman kerrostalokompleksin alakerrassa kavereidemme järjestämät kinkerit olivatkin siis jo kovassa käynnissä, kun kiekko-ottelun tauottua kämppikseni sekä hänen kaverin kanssa ammuimme paikalle. Matka ei kauan kestänyt, ja paikalle päästyäni avasinkin välittömästi oluen. Kävin istumaan ns. tarjoilupöydän viereen. Suolaista oli saatava, ja lisäksi siellä oli toinen illan emännistä istumassa parin tyttökaverinsa kanssa, joten tuo valinta oli varsin varman tuntuinen. Ns. safe bet, mikäli ulkomaisiin on uskominen.
Jostakin syystä itselläni alkoi juttu luistamaan erään todella viehättävän punahiuksisen neidon kanssa, ja luonnollisesti pienimuotoinen (valtavan kauhea) kiinnostuksen kipinä räsähti osaltani ilmoille välittömästi.
Kehuminen ei todellakaan kuulu minun heiniini, mutta voi miten olikin nätti nuori nainen tämä kyseinen neito. Ja saahan muita kehua sen minkä jaksaa, enhän minä tässä itseäni sentään ole ylistämässä. En minä kaunis ole!
2. luku: Noutajan tanssiinkutsu Ja jälleen asiaan. Musiikki soi lujaa ja kaikilla oli hauskaa, sillä viinikin virtasi kuin Vantaanjoki konsanaan. Raketit laukesivat välillä taivaalla, luoden ponnekkaan tunnelman yöhön. Juhlat ja juhlijat olivat varsin hyvässä lyönnissä kaiken kaikkiaan. Jotkut olivat kuin ei mitään, joillakin oli kasetti puolestaan jo aivan jumissa. Siihen mennessä oli tosin poikakin jo sen verran juonut, että kovaa mentiin. Myös tämä seurassani ollut punapäinen nainen osoitti selviä juhlatunnelman elkeitä, vieressäni istuessaan suuteli pariin otteeseen yllättävän ihanasti ja hartaasti toisella puolellaan istuvan naispuolisen kaverinsa kanssa...
Tässä vaiheesa alkoikin sitten olla niin sanotusti omalta osaltani se kuuluisa ”peli pelattu”. Tyttörakkauden vankkumattomana kannattajana olin myytyä miestä, ja pikkuhiljaa kävi yhä vaikeammaksi pysyä housuissani. Oli siis pakko tehdä se kuuluisa "move", jos tilannetta aikoi johonkin päin edistää. Tilaisuuksia kun ei turhan usein auta jättää käyttämättä, koskaan ei tiedä milloin Kautonen tulee ja noutaa. Mutta yhtään kun ei taas voinut tuon naisen ajatuksia lukea, ja sitä kautta pystyi vain arvailemaan, mitä hän halusi tai ei halunnut. Itse sen sijaan tiesin tasan tarkkaan, mitä halusin, sillä tämä punatukka ei ollut pelkästään kaunis, vaan myös erittäin mukava ja miellyttävä persoona. Mutta miten tästä eteenpäin?
3. luku: The move is made.Perus-ujona tyyppinä en humalapäissänikään yleensä intoudu minkäänlaisiin iskuyrityksiin. Tällä kertaa aloitteen tekeminen tuli kuitenkin varsin luonnollisesti, ihastukseni kohteen kysyessä leikillään yhdeltä kaveriltani, yrittääkö tämä jätkä juottaa häntä humalaan, ja saada sitä kautta häntä sänkyyn? Fiksuna kaverina ilmoitin varsin kovaäänisesti siitä vierestä, että ei, se olen minä joka häntä sinne sänkyyn yrittää saada. Tarinani tueksi tarjosin saman tien yhden oluen, ja sain yllättävän kiihkeän suudelman kiitokseksi tästä kaikesta. Kunhan tämä nainen sai suunsa vapaaksi, alkoi hän välittömästi tiedustella, missä voisimme olla enemmän rauhassa.
Itsehän en suinkaan juhliin mennessäni etsinyt mitään yhden yön suhdetta (no niin no...), tosin jo alkuillasta, aivan kuluneen vuoden lopussa siis, olin ehtinyt uskotella itselleni, että "Tänään vielä juhlitaan, huomenna alkaa uusi elämä." (Pahimmassa tapauksessahan "Uuden elämän" alkaminen huomenna tapahtuisi kirjaimellisesti, ja ensi syksynä maksettaisiin tuoreen lapsen elatusmaksuja.)
4. luku: Pelataanko biljardia? Kaikesta päätellen jonkinlainen tilanne oli väistämättömästi kehkeytymässä välillemme, sillä rakennuskompleksimme ylimmässä kerroksessa sijaitseva taloyhtiön kerhohuone oli yllättävän nopeasti meidän kahden yksityisessä käytössä. Juhlat sammuvine sekä tanssivine vieraineen jätettiin kylmästi taakse, nyt oli koittanut aika suoran toiminnan, ja oman pienen private partyn.
Kyseisessä kerhotilassa on joskus tullut "unelmoitua" ysipallon lätkimisen lomassa vaikka mistä, mutta nyt kaikki nuo kuvitelmat kävivät kerrasta toteen, ja vielä ns. "unelmien" naisen kanssa. Yksityiskohdat jätettäköön pois, mutta mm. biljardipöydän suomat mahdollisuudet olivat minulle melkoisen harvinaista herkkua.
5. luku: Sähän oletkin vielä täällä. Koko pitkän tarinan tärkein osa oli kuitenkin vasta edessä. Vietimme loppuyön kerhohuoneen sohvalla sylikkäin, ja vaikka kumpikin lähti sinne ainoastaan sitä yhtä ajoa hakemaan, oli välillemme kehkeytynyt tuon yhden yhdessä vietetyn yön ja aamun aikana selvästi enemmän. Ainakin omalta osaltani. Pois ei ollut kummallakaan mitään kiirettä, vaikka päät olivatkin jo selvinneet ja tavoitteet sekä halut täytetty.
Vai ovatko ”meidän” tavoitteet vielä edessäpäin, sen näkee vain ajan mukana. Nyt on joka tapauksessa mahtava ja ihastunut olo. Myös viime yö vietettiin yhdessä, tällä kertaa yhteisen päätöksen kautta vain nukkuen, ei tosin kerhohuoneella. Ja erityisen mukavaa oli näinkin.
Joten Valamo saa minua vielä odottaa,
ystävällisin 2004-vuotisterveisin,
Veli Iker.
