Viestin lähetti jounster
Niin ja naisellehan ei ole niin oleellisesti merkitystä sillä kuinka suuren/kalliin tai pienen/halvan lahjan olet hankkinut, tai kuinka suuren tai pienen kiintymyksen osoituksen häneen luot. Mutta sillä on oleellista merkitystä että olet ajatellut häntä! Olen nimittäin saanut kuulla tuosta, että kun mies on tehnyt jotain suurta ja mahtavaa naisensa hyväksi niin hän ajattelee että wow, nyt tuli ansaittua ainakin 20 pistettä. Mutta nainenpa näkeekin asian tapauskohtaisena, eli "upeetaihanaa hän ajatteli minua ja välittää minusta" mutta pisteitä kilahtaa tilille vain yksi kappale. Eli ei niinkään tekojen suuruudet vaan se että olet ajatellut häntä, miellyttää....
Naisena allekirjoitan tuon täysin. Ainakin minä nimittäin otan asiat tapauskohtaisina. Pienikin muistaminen saa aikaan tuon "upeetaihanaa, hän ajatteli minua ja välittää minusta" -reaktion ja hymy on herkässä. Henkilökohtaisesti olen vielä sellainen, että meinasin suurin piirtein ratketa ilosta jo siinäkin vaiheessa, kun eräs vanha (siis ei iällisesti) miespuolinen ystäväni otti yhteyttä pitkän tauon jälkeen, kertoi tulleensa käymään Lappeenrannassa ja kysyi, josko voisimme treffata. Siinäkin oli kyseessä muistaminen.
Kohteliaisuus ja herrasmiesmäisyys ovat miehissä jotain, joka vetoaa. Ennen en kiinnittänyt asiaan niinkään paljoa huomiota, mutta oikeastaan juuri tuon aiemmin mainitsemani ystäväni ansiosta huomioin nykyään melko tarkastikin miehen käyttäytymisen. Sen jälkeen kun sinua kätellään, katsotaan silmiin, saatetaan kotiin, avataan niin kauppojen, ravintoloiden kuin autojenkin ovet, lasketaan menemään edeltä kaikkialle, autetaan takki päälle jne., alkaa väkisinkin huomaamaan, jos mies vain "mennä viipottaa". En todellakaan tarkoita tällä nyt sitä, että odottaisin/vaatisin moista käytöstä kaikilta miehiltä, koska en a) pidä itseäni mitenkään "ylempiarvoisena" ja b) kaikilta miehiltä tuo ei vain luonnistu itsestään/kaikille se ei edes sopisi. Kaikissa mainitsemissani esimerkeissä on kuitenkin kyse toisen huomioimisesta, mielestäni vielä enemmän yksilönä kuin naisena. Pienestäkin huomioimisesta sitten taas aiheutuu jälleen ainakin minulle tuo "upeetaihanaa, hän välittää minusta" -tunne. Ts. teon ei aina tarvitse olla tekemällä tehty, pienikin huomioiminen vaikka juuri avaamalla oven saattaa olla naiselle asia, jota tulee illalla muisteltua.
edit: Vielä sen verran tarkennusta, että tärkeintä tuossa herrasmiesmäisyydessäkin on se, että käyttäytyminen todellakin tulee luonnollisesti mieheltä. Ei kannata yrittää olla sellaista, mitä ei oikeasti ole. Paremman lopputuloksen pitkällä tähtäimellä saanee kuitenkin lähes aina siten, että on vain oma itsensä. Täydellistä ei ole olemassa, mutta eräs mies on minulle kerran ihmissuhteista keskustellessamme todennut jotenkin näin: "Täydellisyyttä alkaa olemaan silloin, kun kahden ihmisen epätäydellisyys yhdistyy ja ihmiset täydentävät toisensa". Itse olen vähän samoilla linjoilla ja sanoisinpa vielä niin, että toinen on täydellinen silloin, kun hänen epätäydellisyytensäkin on täydellistä.