Ted Raikas
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa
Naiset juu. Oman tähän asti suht lyhyen elämän varrella en noihin kenties maailman ihmeellisimpiin olentoihin (näin meidän miesten perspektiivistä katsottuna) ole päässyt tutustumaan. Siis millään lailla. Hieman ujonsorttinen ja ennen kaikkea omalaatuinen kun olen, niin useimmat olen karkoittanut päästämällä sammakoita suustani tai olemalla muuten vain se jo edellä mainittu omalaatuinen.
Tiedä sitten onko se jotain pelkoa/kunnioitusta näitä olentoja kohtaan. Olen ehkä pyrkinyt olemaan naisihmisten suhteen liiankin varovainen. Tästä syystä olen kaiketi usein luopunutkin yrittämästä luoda mitään syvempää, koska koen että korkeintaan nolaan itseni. Naistenhurmaajaksi minusta ei siis ole, vaikka suvussa niitä esiintyykin. Ei ole periytynyt minulle, mikä ehkä on hyväkin asia... toisaalta.
En ymmärrä naisia ja taas toisaalta ymmärrän. Olen usein viihtynyt naisseurassa hyvin, jos ollaan ihan kaverimielellä. Tällöin olen aika yllättävästikin päässyt osalliseksi keskusteluihin, nimenomaan naisten keskusteluihin. Näissä, yllätys yllätys, miehet ovat usein olleet käsittelyn aiheena (kriittisestikin) ja voin sanoa että mielenkiintoista seurattavaa. Jännää sinänsä että ihan kuin kyseisiltä henkilöiltä olisi unohtunut se seikka että vieressään istu miespuolinen henkilö. Vai onkohan kenties niin että minusta ei kirpoa niin voimakasta miehistä tuulahdusta? Mene ja tiedä. Mikään macho nyt en ole missään muodossa. Kaiketi suht neutraali tapaus.
Mutta palatakseni nyt vielä tuohon kuvioon että kuka nappaa kenetkin ja miten. Itselleni tuossa taannoin kävi juuri niin että eräs tyttöihminen iski silmänsä minuun ja pitkäjänteisellä ja määrätietoisella asenteellaan valloitti minut omakseen. Eli ilmeisesti minun kohdallani nainen saa tehdä sen aloitteen omalla tavallaan ja osoittaa kiinnostuksensa. Kuten jo edellä sanoin, minulta ei hurmaaminen käy, eikä se alkusysäys suhteelle.
Juu, on ne naiset merkillisiä. Tai sitten minä.
Tiedä sitten onko se jotain pelkoa/kunnioitusta näitä olentoja kohtaan. Olen ehkä pyrkinyt olemaan naisihmisten suhteen liiankin varovainen. Tästä syystä olen kaiketi usein luopunutkin yrittämästä luoda mitään syvempää, koska koen että korkeintaan nolaan itseni. Naistenhurmaajaksi minusta ei siis ole, vaikka suvussa niitä esiintyykin. Ei ole periytynyt minulle, mikä ehkä on hyväkin asia... toisaalta.
En ymmärrä naisia ja taas toisaalta ymmärrän. Olen usein viihtynyt naisseurassa hyvin, jos ollaan ihan kaverimielellä. Tällöin olen aika yllättävästikin päässyt osalliseksi keskusteluihin, nimenomaan naisten keskusteluihin. Näissä, yllätys yllätys, miehet ovat usein olleet käsittelyn aiheena (kriittisestikin) ja voin sanoa että mielenkiintoista seurattavaa. Jännää sinänsä että ihan kuin kyseisiltä henkilöiltä olisi unohtunut se seikka että vieressään istu miespuolinen henkilö. Vai onkohan kenties niin että minusta ei kirpoa niin voimakasta miehistä tuulahdusta? Mene ja tiedä. Mikään macho nyt en ole missään muodossa. Kaiketi suht neutraali tapaus.
Mutta palatakseni nyt vielä tuohon kuvioon että kuka nappaa kenetkin ja miten. Itselleni tuossa taannoin kävi juuri niin että eräs tyttöihminen iski silmänsä minuun ja pitkäjänteisellä ja määrätietoisella asenteellaan valloitti minut omakseen. Eli ilmeisesti minun kohdallani nainen saa tehdä sen aloitteen omalla tavallaan ja osoittaa kiinnostuksensa. Kuten jo edellä sanoin, minulta ei hurmaaminen käy, eikä se alkusysäys suhteelle.
Juu, on ne naiset merkillisiä. Tai sitten minä.