Nainen

[taisto-74]

Kun ei niin ei

Turha sitä on kierrellä. Minä ja naiset emme tule toimeen. Naiset ovat elämän suola ja minulla on korkea verenpaine. Tai jotain sinnepäin. Kolmasosan elämästäni ihmissuhteissa viettäneenä tiedän kyllä mistä puhun. Usko alkaa pikkuhiljaa loppua, kun ei kohdalle osu oikein sopivaa immeistä. Minä kun satun myös vetoamaan näihin viisikymppisiin kapakkaruusuihin, muut ihmisen oloiset ja näköiset kulkevat onnellisesti ohitseni. Sosiaalisesti kun on hieman rajoittuneempi tyyppi niin turha sitä on kuvitella prinsessoja löytävänsä. Kun tekee vielä epäseksikästä duunia, on köyhä ja liian kiltti ja särmätön niin ei voi muuta odottaakaan. Alan pikkuhiljaa miettiä tätä luostarivaihtoehtoa, mitä edellä on mainostettu. No, onpahan aikaa itselle....

"Safe sex, use your hand"

 

[Hammer]

Viestin lähetti Leiska3
Jos kämmään tuttuun tapaani, niin pitää ruveta harkitsemaan vakavasti sitä Valamon reissua. Onko bussissa vielä paikkoja vapaana?

Enpä onnistunut tekemään vaikutusta tuohon mainitsemaani tyttöön, mutta kuin salama kirkkaalta taivaalta "jouduin" itse isketyksi ja nyt elämä hymyilee. Eipä tarvitse lähteä sinne Valamoon ainakaan vielä vähään aikaan...

 

[Eino_Mies]

Yleensä on käynyt niin, että jos todella kiinnostun jostain tietystä naisesta, hänellä ei ole mielenkiintoa minua kohtaan. Ja toisaalta, kun joku naaras osoittaa kiinnostuksensa minuun, ei minulla ole vastaavia tunteita ollenkaan. Tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus. Miksi hitossa sen pitääkin olla aina näin?

Muutaman kuukauden ajan on eräs naikkonen "piirittänyt" meikäläistä, mutta kun tämä ei tunnu tajuavan sitä, että E.V.V.K. Rasittava tapaus kertakaikkiaan. En toisaalta haluaisi olla tyly ja sanoa päin naamaa, että jätä minut rauhaan. Vituttaa kun hän ei selvistäkään vihjeistä tajua, että haluan hänestä eroon.

 

[ApZu]

Viestin lähetti Eino_Mies
Yleensä on käynyt niin, että jos todella kiinnostun jostain tietystä naisesta, hänellä ei ole mielenkiintoa minua kohtaan. Ja toisaalta, kun joku naaras osoittaa kiinnostuksensa minuun, ei minulla ole vastaavia tunteita ollenkaan. Tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus. Miksi hitossa sen pitääkin olla aina näin?

Muutaman kuukauden ajan on eräs naikkonen "piirittänyt" meikäläistä, mutta kun tämä ei tunnu tajuavan sitä, että E.V.V.K. Rasittava tapaus kertakaikkiaan. En toisaalta haluaisi olla tyly ja sanoa päin naamaa, että jätä minut rauhaan. Vituttaa kun hän ei selvistäkään vihjeistä tajua, että haluan hänestä eroon.

Sama tilanne täällä, nainen jota kohtaan ei löydy muuta kuin kaverillista tunnetta luulee löytäneensä minusta "elämänsä rakkauden". Ainakin niin voisi sen puheista päätellä. Koska olen kuitenkin kiltti perusluonteeltani, en millään kehtaisi sanoa päin naamaa asioiden oikeaa laitaa vaan olen yrittänyt vihjailla asioiden oikeaa laitaa epäsuorilla ja hyvinkin suorilla vinkeillä. Ja ainoastaan miehetkö eivät ymmärtäneet vihjeitä???

Samaan aikaan on olemassa maailman ihanin nainen, jonka takia herään hymyillen aamulla. Ongelmana on vain, että ainut asia mitä tältä neidolta saan vain "kylmiä katseita", jos sitäkään...Itseasiassa naissuhteeni ovat aina olleet tällä tolalla, eli siis joko minä ihastun vääriin neitoihin tai väärät neidot ihastuvat minuun, prkl....Menenpä kirjoittamaan elämän vääryyksistä vitutus-ketjuun, nyt alkoi tuntua siltä

 

[Damien]

Kyseessähän on että mitä väliinpitämättömämpiä olette niin sen parempi näille naikkosille eli jos heti olisitte mennee sänkyyn ei naikkosiakaan enää kiinostaisi, veikkaampa että nämä teidän "elämän rakkaudet" eivät loppujenlopuksi kiinostais pätkääkään jos ne olis heti haarat levällään.

 

[Hamraan]

Viestin lähetti Damien
Kyseessähän on että mitä väliinpitämättömämpiä olette niin sen parempi näille naikkosille eli jos heti olisitte mennee sänkyyn ei naikkosiakaan enää kiinostaisi, veikkaampa että nämä teidän "elämän rakkaudet" eivät loppujenlopuksi kiinostais pätkääkään jos ne olis heti haarat levällään.

Mua on alkanut viimeisen kuukauden aikana kiinnostamaan todella paljon yksi nainen joka on alkanut miehiä tapailemaan ja jättänyt minut kylmäksi seksin suhteen, muuten meidän suhde on kaverillinen. Viime vuoden puolella kyllä duunailtiin kaikenlaista, mutta kuukauden jälkeen "jätin" hänet kun iski joku sitoutumiskammo tjsp. Tunteet kuoli, nyt ne ovat uudesti syntyneet. On se kumma.

 

[DAF]

Muutaman vuoden suhteen kosahtaminen aiheuttaa sen, että vois ilmoittautua siihen Valamon-bussiin. Uskomattoman paska fiilis kyllä.

 

[Tormentori]

Minulla kosahti syyskuussa monen vuoden suhde. Syytä en tiedä/ymmärrä vieläkään. Välillä helpompaa, välillä vaikeampaa. Se että voiko naista koskaan ymmärtää on varmasti asia jota jokainen mies ainakin joskus miettii.

 

[Iker]

Viestin lähetti Snakster
No voi lempo soikoon. Tämä tarina valanee uskoa kaikkiin jo pyyhkeen kehään heittäneisiin. Hienon kuuloista meininkiä tähän asti. Mielenkiinnolla seuraamme mitä tuleman pitää.

No kun kerran kysyit...

Eli siis, tämä uuden vuoden yön biljardiottelu on vieläkin omalta osaltani tuoreessa muistissa, sillä niinhän siinä kävi, että rakastuin tässä kevätkauden aikana aivan täysin tähän punatukkaiseen nuoreen naiseen. Ainakin viimeisten tilannetietojen mukaan saan myös vastarakkautta...

Viimeiset pari kuukautta olen enemmän tai vähemmän asunut hänen luonaan, ja täytyy sanoa, että kaikki tässä suhteessamme on aivan uskomattoman hyvää. Rehellisesti voin todeta että en olisi uskonut löytäväni ketään naista, kenen kanssa sujuu näin onnellisesti ja mutkattomasti. Ikinä kun ei kuitenkaan tiedä miten elämä heittelee, ei voi kuin toivoa, että tämä "juttu" kestää. Ainakin jos se minusta on kiinni. Ja vaikka tietyllä tavalla epäluuloinen aina olenkin, niin uskallan jo itsekin ajatella, että hänenkin toiveena on jatkaa yhdessäoloa vielä pitkään.

Ja kaikki alkoi siis siitä, että lähdin kipeänä ja vähän nauttineena alakerran kämpän Uuden vuoden bileisiin pistäytymään. Voihan velmu, onneksi menin.

Jos tämän jotenkin ryssin, viette minut korvista roikottaen sinne Valamoon. Ja pidätte seuraa. Ja hakkaatte minut aina välillä.

 

[dude]

Nainen - Niissä kaikissa asuu pieni feministi

Olen aina pitänyt itseäni jonkinlaisena sukupuolten välisen tasa-arvon kannattajana. Joka suhteessa. Naisilta pois naiskiintiöt ja miehiltä pois mieskiintiöt (kyllä, sellaisiakin on ollut). Työelämässä palkattakoon aina se pätevin.

Kuitenkin en malta olla hymyilemättä feminismille ja varsinkin sille, kuinka se esiintyy kaikissa pikkuasioissa. Kuten esimerkiksi seuraava, tänään tapahtunut tositarina osoittaa..

Olin ajelemassa fillarilla keskustasta kotiin. Pysähdyin lainkuuliaisena kansalaisena pyörätien katkaisseiden liikennevalojen kohdalla, koska punainen valo paloi.

Viereen tulla pyyhälsi sellainen sterotypinen feministi pari vuotta vanhalla fillarillaan. Halkaisijaltaan 10cm olevat pyöreät pullonpohjalasit, epäsiistit letillä olevat pitkät hiukset, vaatteet suoraan UFF:lta ja meikki ja korut tuntematon käsite. Ikää n. 23-25 vuotta. Tarakka ja etukori tietysti täynnä kirjoja, jos jonkin näköisiä runoteoksia ja ties mitä. En kyllä ensi silmäyksellä näitä kaikkia havaintoja tehnyt, mutta ne tulivat selväksi tarinan edetessä.

Valot vaihtuivat ja lähdin ajamaan fillarilla eteenpäin. Vieressä ollut feministiska polkaisi hirveää vauhtia eteenpäin, pienellä vaihteella ja hirveillä kampikierrosmäärillä siirtyi sivullekirjoittaneen eteen. No, mihinkäs minulla kiire valmiissa maailmassa ajattelin ja pääsin tytön menemään eteen. Siinä sitten hetken matkaa poljin, kunnes tyttö hidasti vauhtiaan. Ajoin edelleen sellaista normaalia matkavauhtia (selässä painava laukku, eli aika hissukseen) ja lähdin ohittamaan tätä kyseistä naisihmistä. Tyttö järkyttyi, naksautti isomman vaihteen päälle ja taas hirveällä sutkutuksella karkuun, etten minä vain pääse ohi.

No eihän tässäkään mitään, ei edelleenkään kiire valmiissa maailmassa. Mutta kun se femakkofillari taas ilmestyi siihen nenän eteen. Ja taas kun lähdin ohittamaan, niin *naks* isompi vaihde päälle ja hirveällä hosumisella karkuun. Tapohini ei kuulu kilpailla silloin, kun tiedän olevani ylivertainen ja ajatukseni olivat keskittyneet muihin asioihin, niin annoin asian olla.

Tämä sama episodi sattui kuitenkin n. kolmen kilometrin matkan aikana arviolta kuusi kertaa, ennen kuin meikäläisellä paloi käämit ja päätin, ettei maailma ole sittenkään valmis. Murrosiän vuosina (ja 30kg sitten) tuli ajettua tuhansia kilometrejä kesässä ja intohimoisella kilpapyöräilyfanilla heräsi kilpailuvietti. Lance Armstrongmaisesti taktikoiden jättäydyin neidon peesiin, koska oli vastatuuli. Ja kuten todellinen voittaja, minäkin tunsin reitin kuin omat taskuni. Ennen yhteisen reittimme viimeistä nousua oli alamäki, edessäni ajanut kilpailijani teki rajusti töitä (oli näköjään jäänyt polkupyöräilyn oppitunnit lukematta) ja mäkeä edeltäneen alamäen jälkeen hän teki alokasmaisen virheen. Juuri mäen alkaessa *naks* isompi vaihde silmään ja ajaminen muutti Jan Ullrichmaiseksi diesel-runttaamiseksi. Itse nykäisin Turussa valmistetusta fillaristani kevyempää välitystä silmään ja kuin Marco Pantani 1997 Alpe d'Huezilla irtosin vastustamattomaan nykäykseen joka suurten kansanjoukkojen huurratessa vei minut kärkeen ja eroa alkoi syntyä. Mäen loivemmallakin osuudella jaksoin pyörittää tasaisen tappavalla tahdilla, josta Jukka Pakkanenkin olisi ollut ylpeä. Voitto oli varma.

Kotiin päästyäni puuskutin kuin puolalainen höyryveturi, mutta perkele! Meikäläisen silmille ei feministit hypi!

 

[jussi_j]

Dude, onnea voitosta.

Mikäli itse olit työmatkalla ja kun tuurillasi myös kyseinen neitokainen oli vastaavalla, vakio aikataululla varustetulla reitillä, on kohtalosi enempi kuin karmaiseva.

Tästä lähtien tulet törmäämään tähän samaisen tapaukseen useita kertoja viikossa ja aina joudut käymään läpi tuon saman ylämäen. Terveytesi ja lihaskuntosi kannalta tilanne on ehkä eilistä parempi, mutta epäilempä, että pyöräilet matkasi siksi että se on mukavan helppoa ja yllättävän joutuisaa. Jatkossa se on enää joutuisaa. Vai luuletko, että tuo nainen antaa sinulle ensi kerralla helpommin ... periksi.

Vaihtoehtosi ovat vähissä. Voit tietenkin yrittää vaihtaa reittiä, mutta niin saattaa tehdä nainenkin. Uudella reitillä voi olla vielä pidempiä mäkiä. Seuraavana tulee julkisten käyttö. Tarkoitan tässä yhteydessä julkisilla liikennevälineitä. Silloin menetät tietenkin joustavuuden, mitä fillarilla saavutat.

Parhaimpana vaihtoehtona suosittelen auton ostoa. Voit hyvällä säkällä päästä roiskuttamaan kuravettä tämän saman naisen syliin kun ajelet sen ohi jonain syysiltana.

Kannattaa tutustua uuteen autoaiheiseen keskusteluun jakoajassa, mistä löytyy loistovaihoehtoja.

 

[Woman In Red]

Re: Niissä kaikissa asuu pieni piru

Viestin lähetti dude

Viereen tulla pyyhälsi sellainen sterotypinen feministi pari vuotta vanhalla fillarillaan. Halkaisijaltaan 10cm olevat pyöreät pullonpohjalasit, epäsiistit letillä olevat pitkät hiukset, vaatteet suoraan UFF:lta ja meikki ja korut tuntematon käsite. Ikää n. 23-25 vuotta. Tarakka ja etukori tietysti täynnä kirjoja, jos jonkin näköisiä runoteoksia ja ties mitä. En kyllä ensi silmäyksellä näitä kaikkia havaintoja tehnyt, mutta ne tulivat selväksi tarinan edetessä...Kotiin päästyäni puuskutin kuin puolalainen höyryveturi, mutta perkele! Meikäläisen silmille ei feministit hypi!

No, kuka pentele sitä nyt tällää ja koristautuu, jos on lähdössä kilpapyöräilemään. Vaikka ensimmäinen mieleen tuleva selitys tälle höpsölle liikennekäyttäytymiselle onkin raivoisa sukupuolten välisen tasa-arvon ajaminen fillarilla, kandee ennen seuraavia kisojanne käydä noin kuivaharjoitteluna mielessään läpi muut - toki epätodennäköisemmät - selitykset.

a) Sinua yritettiin pokata omaperäisen raikkaalla ja perin uudella tavalla. Tähän viittaa se, ettei lettipää painellut karkuun päästyään edellesi. Koko naissukukunnan kärsimän kokonaisvääryyden nostattamalla raivolla hän olisi kyllä kepeästi huitaissut menemään, jos olisi halunnut.

b) Näit väärin, letin alle piiloutui keskimääräistä parempi mieskuski, joka oli poikkeuksellisesti vaihtanut 4-tien ja muutaman vuoden ikäisen hondansa pyöräilyreittiisi ja fillariin. Tähän viittaa ajotapa.

c) Toiset ne eivät vain opi elämään kaupungissa, missä on muitakin ihmisiä. Joutuu ajamaan jonossa autolla ja pyörällä, jonottamaan kaupassa ja väistelemään ihmisiä jalkakäytävällä. Minä näin näitä samoja feministisikoja tässä hiljan tuolla Etelärannan kapeilla jalkakäytävillä. Niillä oli sirpakat peput ja erittäin hyvin istuvat vaatteet, hyvät väritykset naamassa ja riittävästi koristuksia roikkumassa siellä täällä. Kipsuttivat rauhassa menemään naapurimaan kieltä rupatellen koko jalkakäytävän leveydeltä, eivätkä perkele tehneet elettäkään väistääkseen, vaikka asetuin tuplalastenvaunuilla ohitusetäisyydelle.

Jotta päädyt varmasti oikeaan analyysiin ja toimintasuunnitelmaan seuraavan kohtaamisenne varalle, vilkaise vielä peiliin ja arvioi puolueettomasti, näkikö pullonpohjalasi varmasti, minkä sukupuolen edustajan edelle hän änkesi.

Kiinnostuneena seuraavaa osakilpailua odottaen ja ensimmäisen etapin voitosta onnitellen

meikitön lastenvaunuileva feministisika
WIR

 

[Laatuavuodesta86]

Woman In Red, miten mä saisin iskettyä sut?
Meistähän tulisi täydellinen pari, kyl mä isäkin osaan olla.
Ainut mikä sun pitäisi vaihtaa on suosikkijoukkueesi.
Mielipiteeni naisista löytyy allekirjoituksestani.
Onneksi te olette olemassa...

 

[Iker]

Viestin lähetti Laatuavuodesta86
Woman In Red, miten mä saisin iskettyä sut?
Meistähän tulisi täydellinen pari, kyl mä isäkin osaan olla.

Mikä on, eikö deitti-chat olekaan tuottanut tulosta naisten suhteen?

 

[Bone]

Updatea

Viimeksi helmikuussa sivullekirjoittanut tähän ketjuun.
Mihinkä ne asiat olisivat muuttuneet? Ei mihinkään.
Tosin tämän pitkään tunteen ystäväni kanssa on asia muuttunut siten, että me molemmat tiedämme mitä me haluamme. Toisemme.
Mutta välimatka tappaa nyt sen, mitä janoamme.

Ehkä se kuulostaa oudolle, että välimatkan takaa ei voi olla yhdessä. Ehkä se onkin niin, mutta tällä hetkellä en vaan halua sellaista suhdetta. Olen käynyt sellaisen läpi monta kertaa, eikä minulla ole kertaakaan ollut mitään ongelmaa.
Tämä asia repii minua sisältäpäin paljon. Enkä ole ainoa. Jotain muutosta pitäisi saada aikaiseksi, mutta miten. Ehkä on vain tehtävä kompromisseja, mutta se ei ole helppoa.
En tiedä osaanko kuvailla, mitä käyn läpi tällä hetkellä. Helppoa se ainakaan ole.

Pahinta on se, että kun molemmat tietävät mitä haluavat. Tiedämme että kun olisimme yhdessä, ei asiassa olisi mitään epäselvää. Ehkä vain pitää antaa ajan kulua ja katsoa...