Moni odottaa tämän päivän peliä ja myös Liiga-kauden alkua omien sanojensa mukaan enemmän kuin koskaan. Tulossa on kuulemma hieno kausi. No, sanotaanko näin, että itse en ole ikinä odottanut näin vähän mitään peliä tai kauden alkua. Palstaveli Dennis jossakin noista monista Gilliesiä käsittelevistä ketjuista, mainitsi jo samasta.
Olen käytännössä koko ikäni ollut Jokerifani ja käynyt peleissä, ensimmäisen kerran ollessani 3kk vanha. Tuossa 5-vuotiaana lätkä tuli mukaan myös harrastuksena ja Jokereissa kun pelasin, sain sieltä myös juniorikortin, jolla pääsin peleihin ilmaiseksi. Pelejä tuli siis nähtyä todella paljon ja tulee edelleenkin, nyt 27-vuotiaana. Niin pitkään kun muistan, HIFK on ollut se pahin vastustaja kaikista. IFK:lle häviäminen on tuntunut aina todella, todella pahalta, eikä ole yksi eikä kaksi kertaa kun faija on joutunut raahaamaan itkevän pikku-iiborin pois hallilta. Kouluunkin ärsytti seuraavana päivänä mennä, kun tottakai IFK-faneja oli myös koulukavereissa. He pitivät kyllä huolen, ettei edellisen päivän tulos pääsisi unohtumaan.
Kun ikää tuli lisää, sitä pystyi suhtautumaan tappioihinkin paljon analyyttisemmin. Toki IFK:lle kärsityt tappiot vituttivat edelleen enemmän kuin muut, mutta jotenkin sitä oli oppinut suhtautumaan niihinkin erilailla. Liekö syy sitten jo suht pitkälle edenneessä pelaajaurassa. Olin oppinut arvostamaan IFK:ta rakkaana paikallisvastustajana, josta tiesi että heitä vastaan pelatut pelit tulisivat olemaan juuri sitä lätkää, josta itse pidän. Tunnetta, taklauksia, ehkä muutama tappelu ja hienoja maaleja. Pelin jälkeen vaihdettiin kuulumisia IFK-fani kavereiden kanssa ja ehkä sellaista leikkimielistä vittuilua, mutta kuitenkin hyvässä hengessä.
Sitten tuli 1.9.2012. Surullinen päivä Jokerihistoriassa ja harmittaa että tuli oltua paikan päällä. Moniko edes muistaa, paljon tuo peli päättyi? 5-1 Jokereille. Ensin Ilari Melart yritti hakea Jarkko Ruutua tappeluun, Ruutua ei yllättäen kiinnostanut, mutta Melart päätti kuitenkin pudottaa hanskat. No, tämä tapaus ei niin ihmeellinen ollut. Olihan Ruudulla ja Melartilla ollut jo pitkään käynnissä oma keskinäinen leikki. Seuraavassa vaihdossa tapahtui se, mitä en olisi ikinä toivonut Jokerijoukkueelta näkeväni. Törkein väkivallanteko, jonka olen itse todistanut "faniurallani". Toki ymmärsin tarkoituksen teolle, mutta en ymmärtänyt kohdetta ja vielä vähemmän ymmärsin tekotapaa. Salmi yritti sitten samaa IFK:n puolelta, kohteenaan Filppula, mutta tämä onneksi epäonnistui. No, tästä pelistä sitten kakkua aika monelle ja luulin, että homma sillä selvä.
Jotain oli kuitenkin muuttunut. En sitä silloin huomannut heti, mutta nyt kun ajattelee taaksepäin, juuri tuossa kyseisessä pelissä määriteltiin tämä nykyinen naapurisota IFK:n ja Jokereiden välillä. Tuntuu, että nykyään ei vittuilla enää leikkimielisesti näiden hardcorefanien välillä vaan hommasta on tullut todella vakavaa puolin ja toisin. Näiden kahden joukkueen välillä ei vallitse enää viharakkaus-suhde vaan ihan puhtaasti viha-suhde. On kuin Jokerit vs. HIFK olisi stadin oma Crips vs. Bloods pahimpaan aikaan. Kyllähän tän näkee ihan tätäkin palstaa selailemalla. Henkilökohtasuuksia satelee puolin ja toisin, fanit leimataan kaikki kusipäiksi ja pelleiksi ja tästä kaikesta paistaa muutenkin se läpi, että tämä ei ole enää pitkään aikaan ollut monelle enää vain lätkää. Tuntuu että tässä on kyse nyt jostain suuremmasta. Mistä, en tiedä.
Itseäni ainakin vituttaa ja ahdistaa tällainen tilanne, ja omalla kohdallani homma on tullut siihen pisteeseen, ettei mua edes kiinnosta lähteä tänään peliin. Ei kiinnosta lähteä katsomaan peliä, joka silloin joskus ennen oli faniuden "suola". Se on hemmetin ikävää mun mielestä ja vielä ikävämpää on se, että valitettavasti tähän nykyiseen vihanpitoon suurin syyllinen on mun rakas Jokerit. Valitettavasti.
