Blueshirts achievements more under than over
Viimeisen kuukauden ajalta joitain ajatuksia ja katsausta tulevaan.
Kurssi näytti vihdoinkin kääntyvän kun Blueshirts voitti viisi kuudesta, joukossa unfuckinbelievable 5-0 voitto Nassau Mausoleumissa Islanderista. Joukkue pelasi kurinalaisesti ja sillä intohimolla mitä on jo muutama kuukausi odotettu. Kunnes kaikki jälleen sortui. Thrashers haki Gardenista 1-4-voiton ja seuraavana iltanan tuli turpaan niin kiekossa kuin nyrkkeilyssäkin Washingtonissa. Tätä kirjoittaessani Rangers on pelannut 7 ottelua ilman voittoa ja vajonnut season worst, 7 games under .500.
Ex-Islander Bryan Trottier sai lähteä muutama viikko sitten ja ohjat otti itse Slats. Trottier oli hiljainen, filosoiva optimisti, jolta puuttui ainakin penkin takana passion. 54 pelissä en nähnyt kertaakaan Trottsin kunnolla suuttuvan pelaajille tai tuomareille, toisin kuin apuvalmentajat Schoenfeld ja O'Reilly. Trottierin ongelmana oli se, että miehelle tarjottiin liian paljon liian aikaisin. Rookie coachina vaativan Manhattanin yleisön eteen - not a good combination.
Trottier jäi järjestään peluutuksessa muiden valmentajien varjoon; hän ei osannut vastata taktiikanmuutoksiin etc. 2-4-tappioon päättynyt Flyers-ottelu käy hyvästä esimerkistä: Kahden erän jälkeen peli oli tasan 2-2 ja kaikki näytti vielä hyvältä, kunnes Hitchcock muutti pelisuunnitelmansa aggressiiviseksi. Sen sijaan, että Trottier olisi reagoinut jotenkin Primeaun ketjun aiheuttamaan sekasortoon Messierin ketjua vastaan, hän itsepäisesti peluutti Captainia ja Samuelssonia kaksikon Primeau - Brashear ollessa jäällä. "I don't believe in matching lines", Trottier sanoi tuon tappion jälkeen. Wft?
Lindros, Holik ja BamBam pelasivat Trottierin aikana 18-20 minuuttia ottelua kohden, vaikka olisivat pelanneet kuinka hyvin. En ymmärrä miksi Trotts ei peluuttanut Lindrosia kahdessa ketjussa silloin kun E-Trainilla kulki. Miksi oman pään aloituksissa piti aina olla 42-vuotias Messier?
Lisäksi Trottier ei - niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin - koskaan mennyt joukkueen pukuhuoneeseen ottelun jälkeen lopputuloksesta riippumatta. Ja tämä on totta.
Satherin otettua ohjat voittotili on edelleen avaamatta, mutta Rangers on pelannut rehellisesti paremmin kuin Trottierin viimeisinä viikkoina. Avsia vastaan johdettiin kolmannessa erässä, kunnes Bouchardin ja Samuelssonin virheet maksoivat pisteen. St. Louisissa johdettiin 2-0 ja tultiin lopulta 2-4- tappioasemasta tasoihin hyvän yrityksen ja pelin jälkeen.
Vaikka peli on Satherin alaisuudessa parantunutkin niin itse olisin mieluummin nähnyt ykköskoutsin paikalla Schoenfeldin, joka kuitenkin kieltäytyi kunniasta ja näin Slatsille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin hypätä itse perämiseen. En usko, että Glen jatkaa enää ensi kaudella valmentajana, toimitusjohtajana kuitenkin 100% varmuudella, sillä Cablevisionilla ei ole yksinkertaisesti varaa potkia Glenia ulos.
Schoenfeld tulee olemaan kesällä ykkösvaihtoehto ottamaan ohjat käsiinsä. Mulla on sellainen käsitys, että Jim näki tehtävän tässä vaiheessa sen verran mahdottomana, että ei halunnut joutua seuraavaksi syntipukiksi. Moni toivoi (me included) Nolania, heh. Mutta se valmentajista.
Kun Mike Richter loukkaantui joulukuun alussa, pelasi 19-vuotias Dan Blackburn 18 peliä putkeen ja oli parissa viimeisessä pelissään aivan lopussa. Sitten tolppien väliin hankittiinm Dunham, joka on selviytynyt hommistaan jos ei nyt loistavasti, niin vähintäänkin kelvollisesti. Dunny on ollut erittäin varma maalilla ja oli yksi pääsankareista tuon 6 pelin putken aikana, jolloin Rangers keräsi 10 pistettä 12sta. Dunham loukkaantui Sens-ottelun kolmannessa erässä ja nyt kaksi viimeistä peli maalissa on torjunut jälleen Blackburn. Dunham on hyvä maalivahti, mutta tarvitsee myös hyvän back-upin, mistä pääsemmekin sitten Blackburniin.
Blackiella on kaikista kakkosmaalivahdeista kaikkein huonoin torjuntaprosentti ja GAA. Dan ei ole huono, kyse ei ole siitä. The kid ei vain yksinkertaisesti ole vielä valmis liigaan, imo. Shoot high - beat Blackburn. Danimal on järjestään jokaisen vedon lähtiessä polvillaan, jolloin kiekot viuhuvat ylänurkkaan. Esimerkiksi Ragnarssonin 1-1-tasoitus lauantaina ei olisi mennyt maaliin, jos Blackburn olisi malttanut pysyä sekunnin kauemmin pystyssä. Caps teki 4 maalia Blackburnin olkapään yli etc... Mielestäni parasta niin Rangersin kuin Blackburninkin kannalta olisi hankkia kesällä Dunhamille luotettava apuri ja lähettää Danimal Hartfordiin kehittymään, jatkuva häviäminen ja helppojen maalien päästäminen ei tee hyvää kenenkään itseluottamukselle. Kun Dunhamin sopimus kolmen vuoden kulutta loppuu, olisi Blackburn sitten valmis astumaan ykköseksi seuraavaksi 10 vuodeksi.
Mike Richterista sen verran, että miestä tuskin nähdään enää koskaan NHL-jäillä ainakaan pelivarusteissa. Mickey ei pysty polkemaan edes kuntopyörää 15 minuuttia ennen kuin pääkipu iskee. Sen verran mitä olen miehen kanssa päässyt keskustelemaan, voin sanoa että aika heikolta näyttää. Muutama viikko sitten järjestetyssä Rangers Superskatesta Richter lähti kesken pois, sillä kovat äänet ja valot aiheuttivat miehelle pahoinvointia.
Puolustus on ollut viime aikoina...well, kohtalaista. Poti kaipaa selvästi Leetchia vierelleen, sillä mies on ollut kuin varjo alkukaudesta. Malakhov ja Mironov ovat pelanneet parina hyvin, BoBon tulo on selvästi auttanut Malakhovin peliä kun vierellä on tuttu kaveri. Kasparminus on parantanut otteitaan, mutta ei tarpeeksi. Mies on edelleenkin liian usein pois paikaltaan ja koheltaa aina jotain ylimääräistä. Vastapainoksi Kasparin kiekollinen peli on kuitenkin ollut mielestäni parempaa kuin kertaakaan tällä kaudella. Cross rauhoitti vähäksi aikaa Kasparin peliä ja kaksikko pelasikin vähän aikaa hyvää puolustuspeliä yhdessä. Purinton on huomattavasti parempi kuin viime kaudella, mutta Dale tekee Kasparin tapaan päättömiä ryntäyksiä yhmpäti kenttää. Pari on saanut alivoimalla paljon vastuuta ja on hoitanut oman hommansa kiitettävästi.
Bouchard pelasi noin 20 minuuttia ottelua kohden ennen eilistä kauppaa ja oli ihan mies paikallaan. Cross on ollut ailahteleva ja onkin joutunut luovuttamaan paikkansa Purintonille. Dalella oli aluksi vaikeuksia päästä ottelutahtiin takaisin mukaan, mutta nyt kaksi viimeisintä matsia ovat sujuneet hyvin.
Laukkanen on ollut paljon loukkaantuneena, mutta sanoi olevansa pelikunnossa piakkoin. Wilsonista en oikein mitään tiedä, mutta saa todennäköisesti peliaikaa niin kauan kuin Leetch ja Lefebvre ovat poissa. Laukkasen tilanne tulee olemaan mielenkiintoinen, sillä samalla viivalla ovat ainakin Satherin ja kannattajien suosikki Purinton, Cross ja Wilson (sekä Lefebvre, kunhan kuntoutuu).
Kunhan kaikki pysyvät terveinä ja Leetch & Laukkanen ovat valmiita niin pakkiparit ovat todennäköisesti seuraavanlaiset:
Leetch-Poti
Malakhov-Mironov
Kasparaitis-Purinton/Laukkanen
Hyökkäys on ollut jo kohta 3 kuukautta vain yhden ketjun harteilla. Redwood Running Buddies of Holik, Lindros and Barnaby ovat aiheuttaneet sekasortoa jokaisessa puolustuksessa fyysisyydellään. Etenkin Lindros on pelannut alkukauden vaikeuksien jälkeen sillä tasolla, mitä E-Trainilta on odotettukin. Barnaby on ollut yksi kirkkaimmista valonpilkahduksista pimeällä kaudella. BamBam pelaisi vaikka kaksi matsia yhteen mittaan, jos olisi pakko. Holik on ollut keskellä hyvä, mutta kannattaa muistaa se tosiasia, että mies hankittiin tänne jarruketjun sentteriksi, mutta johtaa nyt ykkösketjua. Granted, loukkaantumiset ovat pakottaneet valmennusjohdon tähän ratkaisuun, mutta silti Holikin pelaaminen ykkösketjussa kertoo, että kaikki ei ole mennyt niinkuin suunniteltiin.
Nedved on tehnyt nyt viidennen kerran peräkkäin 20 maalia kaudessa ja on ollut Barnaby ohella yksi positiivisimmista yllätyksistä. Viime kauden laiskasta Nedvedista ei ole enää tietoakaan. Petrin numerot olisivat huomattavasti paremmat, jos hän ei joutuis jatkuvasti kärsimään Dvorakin haluttomuudesta. Dvo teki kaikkien yllätykseksi maalin lauantaina Phillyssa (1st goal in 16 games), mutta ei ole muuten esittänyt mitään mikä oikeuttaisi minun mielestäni edes paikkaan kokoonpanossa. Odotin, että Dvo olisi ollut mukana Kovy-kaupassa, mutta ilmeisesti miehen trade value on niin nollissa, että kukaan ei kaveria halua.
Captain Messier on 18 (?) pistettä perässä Gordie Howe'a ja kaikkien aikojen pistepörssin kakkostilaa. Mark ei itse ole sanonut lopettavansa tämän kauden jälkeen, joten jännitettävää riittää. Jos Mies ohittaa Howen ja/tai Rangers pelaa pudotuspeleissä, lyö hän varmuudella hokkarit naulaan. Captain on pelannut hyvin läpi kauden siihen nähden mitä häneltä odotettiin. Ikä näkyy kuitenkin aloituksissa ja luistelussa, kädet ovat ne samat, joilla Mark ruokki Kovalevia ja Tikkasta keväällä '94. Niin Trottier kuin nyt myös Sather ovat peluuttaneet Messieriä ykkösylivoimassa ja ykkösalivoimassa, minkä seurauksena Captain pelaa keskimäärin ~21 minuuttia ottelua kohden. Luvussa on ainakin 6 minuuttia liikaa. On aivan turhaa peluuttaa Captainia loppuun ilta toisensa jälkeen, sillä se näkyy selvästi Markin pelitason laskemisena. Mun mielestä Messieristä olisi huomattavasti enemmän hyötyä, jos hän saisi pelata täydellä intensiteetilla 15 minuuttia per game ja auttaa sitä kautta joukkuetta. Double shift Lindros instead...
Pelkäsin koko eilisen päivän Pens-kaupan varmistumiseen asti, että Jamie Lundmark lähtee Pittsburghiin, mutta onneksi Jamie saa jatkaa 33rd streetilla. Lundy on ollut kuin uudestisyntynyt sen jälkeen kun hän sai kutsun takaisin Rangersin riveihin tammikuun alussa. Nyt mies uskaltaa haastaa vastustajia ja tekee hommia kovalla itseluottamuksella. Yhteistyö Messierin kanssa on sujunut hienosti tähän mennessä. Ja mikäs sen parempi paikka oppia NHL'n tavoille kuin sama ketju yhden jääkiekon suurimman legendan kanssa.
Muista hyökkääjistä suurimmat huomiot ainsaitsee Ronald Petrovicky, joka on vähän Barnabyn tapainen pelaaja. Petro ei jätä koskaan työtään kesken ja on valmis myös pudottamaan hanskansa, jos tilanne sitä vaatii. McCarthy on hyödytön. Cindy ei tappele eikä taklaa vaan luulee näköjään olevansa The Next Brendan Shanahan. Tekisi työnsä kunnolla niin fanit voisivat olla joskus tyytväisiäkin miehen panokseen, mutta tällä hetkellä en näe McCarthylla mitään käyttöä kun Bure palaa.
Ted Donato on täyttänyt paikkansa jarruketjun sentterinä hyvin ja esiintynyt edukseen myös alivoimalla. Donato ei yritä mitään ylimääräistä vaan vain sen minkä varmasti osaa. Nyt kun Fata lähti niin Lacouture tulee varmaan saamaan Ricon paikan Donaton vierellä.
Jokos sitten päästäisiin Kovaleviin. Kuten sanoin, odotin Lundmarkin menevän Pittsburghiin ja samoin pelkäsin, että Sather lähettää Penseille Blackburnin, Garth Murrayn, Purintonin ja/tai Fedor Tjutinin sekä ykköskierroksen varauksen kesän draftissa. Mutta kuten jo monesti on tullut esille, Patrick halusi rahaa ja sitä hän myös sai. Kaikki Pittsburghiin menneet pelaajat ovat korvattavissa. Eniten ehkä jään kaipaamaan Samuelssonin työmoraalia. Perjantaina onkin sitten edessä heti mielenkiintoinen ottelu kun Pens tulee Gardeniin.
Kovalevin tulon pitäisi ratkaista vihdoinkin Rangersin maalinteko-ongelmat. Holikin ketju on tähän mennessä tehnyt varmaan puolet maaleista ja yleensä vastustajalle on riittänyt tuon kolmikon pimentäminen. Nyt Satherilla on vihdoinkin mahdollisuus levittää taitoa useampaan ketjuun ja näin pelistä saadaan taas luovaa.
Kovyhan lähti täältä aikoinaan erittäin huonoissa tunnelmissa, sillä mies rakastaa New Yorkia ja Madison Square Gardenia. Trade Pittsburghiin oli kova kolaus Alexeille ja hän vakuuttikin muutama päivä kaupan jälkeen, ettei enää koskaan pelaisi Rangers-paidassa.
Kovy on ehdottomasti yksi liigan taitavimpia ja nopeimpia pelaajia, jolle Slats voi hyvällä omalla tunnolla antaa vastuuta ilta toisensa jälkeen. Koko eilisen illan MSG Network näytti Kovalevin suorituksia tämän edellisestä New Yorkin visiitiltä ja täytyy sanoa, että kylmät väreet menivät selkää pitkin kun katselin Kovyn vievän Cheliosta 100-0.
Kovalev pystyy niin tahtoessan ratkaisemaan pelejä omalla panoksellaan. Hyökkäyksestä kun on koko kauden puuttunut eräänlainen juonikkuus. Milloin Barnaby yrittää liian hienoja syöttöjä ja milloin Nedved vaan tyytyy lyömään kiekon päätyyn, vaikka taidot harhautuksiin ovatkin olemassa.
Buren paluu tuli heti askeleen lähemmäksi, sillä Sather haluaa nyt koko arsenaalin käyttöönsä. Pavel _voi_ pelata huomenna Floridassa, todennäköisempi ajankohta paluulle taitaa olla kuitenkin perjantain Pens-ottelu. Kun Bure saadaan takaisin, pitäisi käytössä olla sellainen hyökkäys, millä pystyy pelottelemaan mitä tahansa puolustusta.
Barnaby-Lindros-Kovalev
Nedved-Holik-Bure
Lundmark-Messier-Dvorak
Lacouture/McCarthy-Donato-Petrovicky
Leetchin ja Buren puuttuminen on näkynyt etenkin ylivoimassa, sillä viivalta on puuttunut Brianin loukkaantumisesta lähtien peliä tekevä quarterback ja Burea taas kaivattaisiin tuomaan kiekko ylös ennenkuin ylivoimasta on kulunut 1:45. Nykyään ylivoimakuvio toimii seuraavanlaisesti: Poti jättää kiekon maalin takana Messierille, joka heittää punaviivan jälkeen kiekon päätyyn. Perään ryntäävät Lindros ja Holik ja Poti yrittää pitää kiekon hyökkäysalueella. Peliä pyörittää Messier, mutta lähes järjestään liian kauan. Shoot the fuckin puck!
Kovalevin tulon myötä ylivoimapeli pitäisi näyttää aivan erilaiselta. Kovy pystyy pelaamaan viivalla ja omaa mahtavan laukauksen, jolle on ollut jo kauan käyttöä. Lisäksi mies on se kaivattu puck hound, joka pystyy tuomaan pelin alueelle.
Hyökkäyksen pitäisi siis ainakin olla nyt kunnossa. Toivottavasti Slats palauttaa Lindrosin takaisin keskelle, sillä Ericin taidot eivät pisteistä huolimatta ole päässeet laidassa täysiin oikeuksiinsa.
Maalinteko-ongelmien lisäksi Rangersin alamäkeä ovat avittaneet lukuisat ja lukuisat jäähyt. Holik on ottanut jo muutaman viikon ajan jokaisessa ottelussa täysin turhia kakkosia, joista vastustaja on päässyt rankaisemaan. Purintonin jäähy ja ne viisi kakkosta yhteen menoon toisessa erässä ratkaisivat pitkälti Sens-ottelun ja Phillya vastaan lauantaina Fraser & Devorski passittivat järjestään Rangers-pelaajia jäähylle toisessa erässä - tosin ihan aiheesta.
Alivoima on toiminut - kuten jo sanoin - kohtalaisesti, mutta mikään joukkue ei pysty tappamaan ca. 10 jäähyä per game. Sather on peräänkuuluttanut kurinalaisuutta, mutta vielä sitä ei ole siinä määrin nähty, että jäähyistä oltaisiin päästy eroon.
Jäljellä on vielä 24 ottelua ja playoff-paikkaan on matkaa 6 pistettä. Tampalla on kuitenkin 3 ottelua vähemmän pelattuna ja Islandersilla 4. Pudotuspeleihin tarvitaan näin ennalta arvioiden 86-90 pistettä, mikä tarkoittaa, että Rangers (51 points) tarvitsee 35-40 pistettä selviytyäkseen kuiville. Tämä taas tarkoittaa 18 voittoa ja 6 tappiota, mikä vaikuttaa rehellisesti aika mahdottomalta, jos jotain ihmeellistä ei tapahdu. Kovalev, Bure ja Leetch kyllä auttavat, mutta riittääkö kolmikon panos? I'm doubtful.
Ensi kesän draft tulee olemaan one of the deepest drafts in 20 years. Sieltä löytyy Zherdev, Horton, Staal, Michalek, Brown, Nilsson, Coburn, Parise, Getzlaf etc...viime kaudellahan Rangers voitti 5 ottelua yhteen putkeen silloin, kun sillä ei enää ollut mitään merkitystä. Tämä vuosi ei näytä olevan yhtään erilainen ja niinpä minä ottaisin mieluummin #1 - #5 draft pickin kuin missaisin pudotuspelit 4 pisteellä ja olisin conferensissa yhdeksäs. Staal ja Horton ovat sellaisi voimahyökkääjiä, joiden perään jokainen kuolaa.
Aika hajanaisesti kirjoitin, koittakaa saada jotain selvää...
Let's Go Rangers!
