Pientä pohdintaa tähän ennen joulua.
Viimeisistä seitsemästä pelsitä on siis saldona 1 voitto (Sharks) ja kuusi tappiota, joihin on laskettu myös tuo Hometown call jatkoaikatappio Flyerseille. Noissa seitsemässä pelissä on tehty 11 maalia. Neljässä viime pelissä Rangers on tulittanut yhteensä 156 kertaa tuloksena 7 maalia. Kymmenen viime pelin maalisaldo puolestaan on yhteensä 22, mikä kuvastaa hyvin tämän hetken ongelmaa.
Habs- ja B'Hawks-peleissä Rangers pyöritti ajoittain vastustajia miten sattui, mutta noissa kahdessa pelissä ammutusta 83 laukauksesta maalin löysi tiensä vain 4. Toki Thibault ja Theodore pelasivat vierasjoukkueen maaleissa hienosti, mutta kaikkea kunniaa ei heidänkään päälle kannata kaataa.
Buren loukkaantuminen tuli huonoon aikaan juuri kun mies oli pääsemässä vauhtiin Nedvedin ja Petron rinnalla, mikä on syönyt näköjään valtavasti tehoja hyökkäyspäästä.Tuo mainittu BuRN line iski muun muassa Blue Jackets pelissä yhteensä 9 tehopistettä ja oli siivittämässä Rangersin yskivää konetta käyntiin, kunnes sitten Pavel repi jälleen polvensa hajalle. Paluu siis tapahtuu tammi-helmikuun vaihteessa, mutta siihen asti joukkueen pitäisi pystyä taistelemaan pudotuspelirajalla, jotta Buren ei tarvitsisi tulla takaisin pelatakseen huippukiekkoa Rangersin jo ollessa ulkona pudotuspeleistä, kuten viime vuonna tapahtui.
Lindros on alkanut pikkuhiljaa lunastaa niitä odotuksia, joita mieheen on asetettu. Pisteitä on tullut tasaiseen tahtiin ja Habs-pelissä Eric iskikin kauden 10 maalinsa. 10 häkkiä on huomattavasti vähemmän, mitä E:ltä on odotettu, mutta mies on - kuten sanoin- pääsemässä pikkuhiljaa vauhtiin. Alkukaudella Lindros ei uskaltanut taklata, ei vääntää kulmissa eikä seisoa maalin edessä ottamassa iskuja vastaan, mutta on viime aikoina tehnyt kaikkia noita. Olen monasti sanonut, että Lindros ei ole Lindros, jos Lindros ei pelaa kuin Lindros - road kill hockey! Viime aikoina Trottier on peluuttanut Ericiä kahdessakin eri ketjussa saman pelin aikana, mikä on tehnyt selvästi hyvää miehen itseluottamukselle. Lindros tarvitsee luottamusta ja vastuuta, jotta hän saa kaiken mahdollisen itsestään irti.
E, Bobby Holik ja Matt Barnaby ovat viime aikoina muodostaneet Rangersin ykköshyökkäysnyrkin ja ovatkin pelanneet hienosti, mutta silti tekisin pieniä muutoksia. Nykyään joukkueet keskittyvät pelaamaan extrakovaa tuota ketjua vastaan ja se riittää, sillä muista ketjuista ei ole viime peleissä ratjaisijoita löytynyt. Petrovicky-Nedved-Dvorak on liikaa Nedvedin varassa, sillä Petro on duunari ja Dvorak täysin paska. Tänäiltana Wings-peleissä Dvon ja Nedvedin rinnalla luistelee sitten Jamie Lundmark, joka vihdoinkin sai kutsun ylös. Messier on tehnyt 11 maalia, mutta muuten veteraanin pelissä näkyy selviä väsymisen merkkejä. -7 tehomerkintä viimeisissä 6 pelissä kertoo siitä, että Captain ei enää pysty viilettämään jäällä 21 minuuttia, vaikka Trottier niin luuleekin. Messier muuten esitti yhden tämän kauden hienoimmista taklauksista maanantai-iltana ajelemalla Sundströmin (?) kylmäksi - ja Gardenin yleisö hullaantui: "MOOSE! MOOSE!" ja kuuluttaja huusi seuraavan pelikatkon aikana "Moose alert!"....huoh, noita kun näkisi enemmän muulta joukkueelta. Lindros, Messier ja Petrovicky kun ovat ainoat, jotka ovat viime aikoina uskaltaneet tai viitsineet käyttää kehoaan. Lisäksi kovanyrkeistä muodostettu ryminäketju Dwyer-Tibbetts-McCarthy on ollut erittäin positiivinen yllätys, joka sai aikaan hämmennystä niin Sharks kuin Habs-puolustuksessakin ajelemalla kaikkea mikä vähänkin liikkui. Hartfordista voisi kokeilla maalitykki John Trippiä, joka on iso ja vahva eikä kuulemami perusteella lähde pois maalin edestä muulla kuin nosturilla. Kokeilisivat edes, vaikka nopeus ei taida NHL-ympyröihin vielä riittääkään.
Nedved-Lindros-Barnaby
Lundmark-Holik-Petro
Dvorak-Messier-Samuelsson
Dwyer-Tibbetts-McCarthy
Minä lähtisin kokeilemaan noilla yhdistelmillä lähinnä siksi, että Nedved osaa pelata myös laidassa ja Lundmark & Holik combo pelasi loistavasti yhteen pre-seasonilla ja Lundmarkille on annettava runsaasti peliaikaa nyt kun mies on ylhäällä Nykyiset ketjut
Lindros-Holik-Barnaby
Dvorak-Nedved-Petrovicky
Fata-Messier-Samuelsson
Dwyer-Tibbetts-McCarthy
eivät jätä oikein valinnanvaraa, että ketä muuta kuin Lindros-Holik-Barny olisi pistää ratkaisevilla hetkillä jäälle. Tänään Trottier ei ole tehnyt vielä suuria muutoksia, vaan Fata tippuu kokoonpanosta, Lundmark ottaa Dvorakin paikan ja Dvo siirtyy Fatan paikalle Messierin ketjuun.
Samuelsson on ollut viime aikoina Dvorakin ohella ihan pihalla. Sammy pelasi loistavasti alkukaudella, mutta on viimeisimmissä peleissä ollut yksi joukkueen suurimmista pettymyksistä. Sammy häviää järjestään kaikki kaksintaistelut, antaa järkyttäviä syöttöjä keskialueella ja on potkun tai kaksi jäljessä niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessakin. Dvorak on tehnyt koko kaudella naurettavat 3 maalia ja saisi minun puolestani lähteä koittamaan onneaan jonnekin muualle ja jättää paikkansa Lundmarkille.
Puolustus on valitettavasti palannut jälleen viime vuosien tasolle. Syy löytyisi helpoiten katsomalla loukkaantumislistaa ja sitä ketä myi Kloucekin Nashvilleen. Leetch, Purinton, Lefebvre ovat kaikki pois kokoonpanosta, ja heidän tilallaan ovat viime aikoina pelanneet Bouchard, Lintner ja Karpa. Bouchard on ollut suht keskinkertainen, mutta Karpa ja Lintner hirveitä. Ikuinen lupaus Mike Mottau ei jostain syystä saanut kutsua ylös, mitä en henkilökohtaisesti ymmärrä alkuunkaan. Mottau johtaa Packsien +/- tilastoa ja on viime viikkojen raporttien mukaan ollut joukkueen paras pelaaja.
Monien loukkaantumisten vuoksi Kasparaitis, Malakhov ja Poti ovat pelanneet järkyttäviä minuutteja viime aikoina ja ainoa, jota voi edes jotenkin kehua on Poti. Mies johtaa liigan puolustajien pistepörssiä eikä ole sortunut puolustuspäässäkään suurimpiin virheisiin, on jopa taklannut. Hype Kasparista meni kesällä täydellisesti yli, sillä Darius luulee tällä hetkellä olevansa Rob Blake. Mies on järjestään aivan pihalla taitavimpien hyökkääjien kanssa ja taklaukset ovat kuin lehmänpieruja, jos ne edes osuvat kohdalleen - liian usein nimittäin tapahtuu niin, että vastustaja pääsee 2-1-hyökkäykseen sen seurauksena, että Kasparaitis keräilee kamojaan ajettuaan ohi taklauskohteestaan. Malakhov on puolestaan ollut kuin varjo viime vuotisesta versiostaan. Ei taklaa, ei luistele, ei lauo, ei tee oikeastaan yhtään mitään. Leetchin ja Purintonin tervehtyminen nopeasti olisikin paikallaan, sillä joukkue kaipaa Leetchin peliälyä ja Dalen rohkeutta aivan liikaa tällä hetkellä.
Crossista en osaa sanoa oikein mitään, mutta hänenkin paikkansa olisi täytettävissä omilla junnuilla. Leetch on poissa vielä vähintään kaksi viikkoa, sillä hän ei pysty vielä täysipainoiseen luisteluun edes päivittäin. Brian on itse ollut aika turhautunut, sillä hän ei itsekään tiedä varmasti milloin vamma häviää ja hän pystyy jälleen pelaamaan. Lefebvren sormi kirjaimellisesti murskaantui ja on poissa kuvioista helmikuun loppuun asti. Purinton käveli ainakin edellispäivänä vielä kepeillä ja hänenkään paluustaan ei ole varmaa tietoa. Joidenkin tietojen mukaan Dale voisi pelata heti joulun jälkeen ja toisten tietojen mukaan jalan tervehtymiseen menisi vielä yli kuukausi - samat tarut kuin Holikinkin loukkaantumisen kanssa aiemmin tällä kaudella.
En jaksaisi enää edes puuttua ylivoimapelin surkeuteen, mutta en voi olla toteamatta, kuinka paskaa se on. Se siitä. Shoot the puck!
Dunhamin hankkiminen maalinsuulle oli mielestäni hyvä veto, joskin Kloucekin treidaaminen saattaa koitua kohtalokkaaksi. Blackburn väsyi silminnähden ja päästi jokaisessa pelissä vähintään kaksi helpohkoa maalia selkänsä taakse, mikä söi joukkueen itseluottamusta. You have to be able to trust the goalie. Dunham viihtyy täällä erittäin hyvin, sillä hänen isänsä on long time Rangers fan ja mies on itse syntyjään New Yorkin alueelta. "Feels like I'm back home", hän sanoi jokin aika sitten.
En tiedä mitä pitäisi tehdä, jotta joukkueen peli lähtisi kulkemaan, sillä kaikki keinot Lindrosin viltittämisestä Messierin puhetteluun on jo käytetty. Näyttää siltä kuin 90%:lla pelaajista ei olisi minkäänlaista tahtoa edes yrittää tämän joukkueen eteen. Ainahan se on tietysti helpointa syyttää valmentajaa ja vaikka moni sanookin, että minkäs coach sille voi, jos pelaajat eivät osaa pelata yhteen, niin sanon tämän siitä huolimatta taas kerran...mielestäni Trottier ei ole oikea mies johtamaan tätä tiimiä. Tiedän, että ette siellä Suomessa siitä ole tietoisia, koska ette pelejä näe, joten valaisen hieman, miten Trottier toimii. Hän seisoo koko 60 minuuttia pelistä suolapatsaana penkin takana ilmekään värähtämättä. Lehdistöhaastatteluissa hänellä on suuria vaikeuksia saada kahta sanaa enempää suustaan ulos ja toistaa samaa kulunutta mantraa illasta toiseen: "We will be ok."....sinä aikana kun Schoenfeld, O'Reilly ja Green vastasivat penkkivalmennuksesta Trottierin sairasloman ja toimitsijakiellon aikana, Rangers voitti 4 matsia ja pelasi yhden tasan. Näky penkillä oli kuin toisesta ulottuvuudesta: Schoenfeld räyhäsi tuomareille, O'Reilly huusi naama punaisena puolustajille Sharksien kirittyä 2-5-tappioasemasta 4-5-tilanteeseen ja Green karjui kentällä olleille pelaajille. Referee Pollockin tuomittua Phillylle sen heppoisen rankkarin jatkoajalla, pyöritteli Trottier vain päätään sillä aikaa kun Messier ja Lindros piirittivät Pollockin ja Schoenfeld kävi kuumana penkin takana.
En tiedä heijastuuko Trottierin rauhallisuus pelaajiin, mutta tällä hetkellä joukkueen peli aivan kuten valmentajansakin: NO HEART, NO EMOTIONS, NO TEAM.
Koska tämä kausi nyt näyttää menevän joka tapauksessa perseelleen, jos jotain radikaalia ei tapahdu niin minä lähtisin purkamaan pakettia sillä, että vain itselleen pelaavat paskiaiset kuten Dvorak ja Malakhov saisivat lähteä ja heidän tilalleen nostettaisiin omia jätkiä as in Tripp, Lundmark ja Mottau. Kasparaitisin laittaisin myös kiertoon, mutta kesällä tehtyä multimiljoonasopimusta ei yksikään joukkue lunastaisi.
On myöskin liikkunut huhuja, että Slats olisi kauppaamassa joitakin pelaajia Ottawaan vaihdossa Leschysnyniin ja Arvedsoniin, mutta kauppaa ei ainakaan Mucklerin vaatimilla pelaajilla tulisi missään nimessä tehdä. Samuelssonin menetys ei kirpaisisi, mutta Barnabya en antaisi missään nimessä vaihdossa Arvedsoniin. Matty on yksi niistä harvoista, joka painaa täysillä illasta toiseen vaikka sitten kipeällä polvella, kuten viime aikoina.
Paljon on myöskin huhuiltu siitä, että Sather olisi hankkimassa Capseista Jagria tai Bondraa, mutta nämä nyt ovat näitä tuttuja huhuja, joihin Rangers aina liitetään kun joku big name star on mahdollisesti myynnissä. Ei silti, Jarghan luuli itsekin edelliskesänä, että hän tulee pelaamaan Manhattanilla. Jags treenasikin Nedved & Hlavacin kanssa Tshekissä siinä luulossa, että pelaa heidän kanssa tulevalla kaudella, mutta sitten Sather luopui leikistä ja hankki hirveällä kiireella Lindrosin. En jaksa kuitenkaan uskoa, että kumpikaan mainituista pelaajista täällä tällä kaudella enää pelaisi. On se pohja Dolaneidenkin rahapussissa.
Tänään vastassa on sitten Red Wings vieraissa. Koko kauden teemana ollu inconsistancy saattaa tulla taas tässä ottelussa esiin. On ihmeellistä miten joukkue syttyy pelaamaan hyviä matseja juuri sellaisia tiimejä vastaan kenelle odottaisi häviävän vähintään 1-6. Kovalta kotijoukkueelta Starsilta Rangers nipisti pisteen, mutta hävisi muun muassa Atlantalle 4-7. Inexcusable.
Merry fucking Christmas, New York Rangers.
