Mission Speculation 2003
If that and if this had happened...Let me cry you a river.
Kausi on Manhattanilla ollut jo pari viikkoa ohi ja on aika taas etsiä naurettavia tekosyitä sille miksi Rangersin kausi loppui jälleen kerran huhtikuun alkuun ja miten olisi käynyt jos oltaisiin pelattu toisella tavalla.
Rangers pelasi tällä kaudella so called heikompia joukkueita (Pittsburgh, Atlanta, Columbus, Buffalo) vastaan recordilla 3-8-1. Noissa otteluissa jaossa olleista 24 pisteestä Rangers onnistui ottamaan siis vain 7. Jos Rangers olisi onnistunut pelaamaan edellä mainittuja joukkueita vastaan edes .500 hockey, olisi se todennäköisesti riittänyt Islesin ohittamiseen. Ja jos Rangers olisi pelannut tasollaan ja ottanut noista otteluista 16-18 pistettä, we'd be talking about catching Philly for home ice in the first round instead of playing golf.
Tuossa scenarionssa ei ole mukana edes sellaisia pelejä kuin tasapeli Nashville vastaan kotona alkukaudella, 2-0 johdon menettäminen Phillya vastaan 2-4 tappioksi etc.
I'd say...kauden aikana Rangers menetti at least 25-30 pistettä joukkueille, jotka A REAL TEAM tuolla materiaalilla olisi voittanut helposti.
Rangers oli kauden aikana 4-6-4-1 against the Atlantic ja 4-11-1-1 against the Northeast. Itäisen Conferenssin joukkueita vastaan joukkueen saldo oli naurettava 17-26-6-2. Jos ei pysty pelaamaan edes .500 kiekkoa saman conferenssin joukkueita vastaan, then you don't even deserve to make the playoffs.
Spekulointia voidaan jatkaa sillä, miten hyvin Rangers olisi pärjännyt, jos Sather olisi hankkinut Dunhamin heti kun Richter loukkaantui eikä odottanut 18 ottelua ja peluuttanut nuorta Dan Blackburnia aivan loppuun. All Star breakin jälkeen Dunham oli 10-7-3 mikä ei ole mitenkään vakuuttava lukema. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että All-Star breakin jälkeen Rangers teki vain 2.57 goals/game. Dunhamin GAA oli 2.08 (siis 21 pelissä All STar pelin jälkeen edelleen) ja jos hänet olisi hankittu heti marraskuun alussa ja hän olisi pelannut samalla tasolla, tuo GAA olisi oikeuttanut koko liigassa 5 tilalle Turcon (1.76), Cechmanekin (1.83), Rolossonin (1.98) ja Brodeurin (2.02) jälkeen.
Meanwhile, Rangers teki 2 maalia tai vähemmän yhdeksässä noista 21 pelissä ja 3 tai vähemmän peräti 15 pelissä of 21.
Yksittäisistä pelaajista Brian Leetch oli pois 31 peliä, Pavel Bure 43 peliä ja Bobby Holik 18 peliä. Leetch teki 51 pelaamassaan pelissä 30 pistettä (12G 18A) ja oli paluunsa jälkeen kiistatta koko liigan yksi parhaimmista pelaajista. Perustelut voi lukea aiemmista viesteistäni, mutta jos Leetch olisi pysynyt koko kauden terveenä väitän, että Brian olisi jo yksin omalla panoksellaan kääntänyt useita otteluita Rangersin eduksi.
Bure oli about 40 maalin vauhdissa, jos olisi pystynyt pelaamaan koko kauden. Bobby Holik oli ennen tätä kautta pelannut so called "täydet kaudet (76-82 peliä)" joka kausi sitten vuoden 1996 kunnes nyt loukkaantui 18 pelin ajaksi. Holik teki 35 pistettä (16G 19A).
Eric Lindros pelasi career-high 81 ottelua, mutta teki vain 53 pistettä (19G 34A). Edellisellä kaudella E-Train teki 72 pelissä 73 pistettä ja oli yksi liigan parhaista PPG pelaajista.
Jos Bure, Holik ja Leetch olisivat saaneet pelata about täyden kauden ja Lindros olisi pelannut tasollaan, tulokset olisivat olleet...umm, paljon kirkkaampia.
Oikeastaan koko Rangersin kausi näkyy Lindrosin numeroissa. Ensimmäisessä pelissä Eric keräsi 2 syöttöpistettä, sitten hänet asetettiin yhden ottelun pelikieltoon lyötyään Stephane Quintalia mailalla päähän (= Quintal luisteli päin Lindrosin mailaa) ja Rangers hävisi seuraavan ottelun Pittsburghissa 6-0. 2 iltaa myöhemmin Lindros dominoi alusta asti kaukaloa Torontoa vastaan, kunnes jyräsi yli Wade Belakin ja tuomarit heittivät taas käsittämättömästi miehen ulos, eikä liiga jostain ihmeellisestä syystä suostunut ottamaan Lindrosin misconductia pois tilastoista, vaikka kyseessä oli selvä vahinko (Belak kompastui 0.3 sekuntia ennen taklausta laidan vieressä ja E-Trainilla ei ollut mitään mahdollisuutta pysähtyä vaan ajoi täydellä vauhdilla Belakin laitaan.)
Lisäksi Trottier pudotti Lindrosin peliajan ajoittain alle 18 minuutin, kun Messier sen sijaan sai pelata 20-22 minuuttia lähes joka ilta. Eric menetti otteensa ja turhautui, kun mikään veto ei suostunut menemään maaliin. Kun vihdoinkin E pääsi vauhtiin Holikin oikealla laidalla, erotti Sather Trottierin ja siirsi Lindrosin takaisin keskelle. Kun Eric ei kahdessa keskellä pelaamassaan ottelussa tehnyt pisteitä, siirsi Sather miehen takaisin oikeaan laitaan ja kun peli ei kulkenut sielläkään, siirrettiin Eric taas takaisin keskelle. Ketjukaverit vaihtuivat lähes jokaiseen otteluun ja usein jopa ottelun sisällä, mikä tappoi Lindrosin tehot points wise. Mies sai läpi kauden ihmeellisiä jäähyjä vain siitä syystä, että on vahvempi ja isompi kuin esimerkiksi Brian Gionta.
Fyysisesti Eric Lindros muistutti lähes koko kauden ajan sitä muutaman vuoden takaista E-Trainia. En ole aikoihin nähnyt yhtä dominoivaa esitystä fyysisesti kuin Lindrosin peli kauden toiseksi viimeisessä kotiottelussa kun Rangers väänsi väkisin tasoihin Atlantaa vastaan. Kun Lindros pelaa omaa road-kill kiekkoaan, he's unstoppable.
Kauden lopulla osa typeristä business faneista alkoi jo booata Lindrosille, koska pisteitä ei syntynyt. Itse en näe, että Lindrosin ura olisi lähtenyt laskemaan. Kahta samanlaista yhtä epäonnen täyttämää vuotta ei voi kukaan pelata peräkkäin. Oikealla peluutuksella - ykkössentterin paikalla Lindros tulee ensi kaudella iskemään kovaa takaisin. Mies sai vihdoinkin pelata terveen kauden ja joukkuekaverit arvostavat Ericia jäällä ja pukukopissa eniten heti Mark Messierin jälkeen. "This is Eric's team now," on Messier sanonut monta kertaa.
Vielä vähään aikaan ei kannatta odottaa sopimusuutisia niin kauan kuin the Big Show on käynnissä. Satherin tärkein tehtävä off-seasonilla on saada Brian Leetch pidettyä New Yorkissa ja siinä ei luulisi olevan suuria ongelmia, sillä Brian ei halua lähteä pois ja kukaan ei halua Brianin lähtevän.
Toiseksi tärkein tehtävä tulee olemaan valmentajakysymys. Jos Sather ei itse jatka valmentajana, ketä tulee tilalle. Tällä hetkellä esillä ovat ainakin nimet Keenan, Schoenfeld, Nolan, Brooks, Robinson ja Bowman.
Yleinen mielipide on se, että Mike Keenan on ainoa, joka pystyy valmentamaan menestyksellä joukkuetta joka on täynnä supertähtiä ja sen ovat sanoneet Bure, Messier, Leetch ja Holik for instance.
Keenan on mooonta kerta sanonut, että hänen suurin virheensä koskaan oli lähteä pois Manhattanilta ja että hän haluaisi ehdottomasti tulla takaisin.
Ted Nolan sanoi viime viikolla olevansa edelleen halukas valmentamaan Manhattanilla. Nolan oli viime kesänä Satherin ensimmäinen vaihtoehto ennen kuin Trottier astui mukaan kuvioon. Lopulta Nolan hävisi viime hetkellä taistelun Trottierille ja jäi taas ilman valmennustyötä. Nolan on ollut jo kohta 6(?) vuotta pois NHL peleistä, joten ymmärrän miksi osa ihmisistä epäilee Tedin taitoja.
Herb Brooks valmensi Salt Lake Cityn Olympiakisoissa USA'n joukkuetta ja on tuttu mies New Yorkissa 80-luvulta jolloin hän valmensi joukkuetta 4 kautta. Brooks on myös sanonut olevansa valmis ottamaan työn vastaan, jos Sather sitä hänelle tarjoaa.
Robinson sanoi viime kesänä Satherille "ei" kun Slats tiedusteli miehen halua tulla valmentamaan Manhattanille sen jälkeen kun Hitchcock oli menetetty Phillyyn. Larrykin on kuitenkin ilmeisesti muuttanut mieltään ja olisi valmis tehtävään.
Bowmanin nimi on liikkunut huhuissa aika varovaisesti, sillä Scotty oli joidenkin tietojen mukaan sanonut tulevansa New Yorkiin vain, jos hänelle annettaisiin samalla General Managerin tehtävät. Joukkueen omistaja ja Garden CEO Dolan on kuitenkin jo sanonut, että Sather saa jatkaa General Managerina niin kauan kuin haluaa ja että hän luottaa Satheriin täysin. Bowmanin tuloon en jaksa itse oikein uskoa, mutta jos joku miehistä Brooks, Nolan, Keenan tai Robinson ei päädy Manhattanille, on Bowmaninkin tulo täysin mahdollista.
Kun Sather erotti Trottierin, pyysi hän Jim Schoenfeldia ottamaan päävalmentajan paikan, mutta Schoenfeld tunsi epäonnistuneensa yhtä pahasti kuin Trottierkin eikä uskonut pystyvänsä auttamaan joukkuetta. Ensi kaudelle Schoenylla voisi olla kiinnostusta, mutta Sather ei todennäköisesti kysy Jimilta ennen kuin muut vaihtoehdot on selvitetty.
Free agent kesä näyttää tällä kertaa aika hiljaiselta eikä Rangersilla olekaan tänä vuonna mitään syytä lähteäkään hakemaan enää supervahvistuksia, sillä joukkueen runko on ensi kaudeksi jo aika hyvin kasassa. Vapaita agentteja ovat kesällä muun muassa Derian Hatcher ja Sergei Fedorov, mutta epäilen että kumpikaan saapuisi Manhattanille. Mario Lemieux'n tuloon en usko hetkeäkään.
Tosin puolustukseen tullaan ehkä tarvitsemaan ainakin jonkinlaista vahvistusta, sillä Sylvain Lefebvren sopimus loppuu ja mies ei jatka ensi kaudella New Yorkissa. Nuori venäläislupaus Fedor Tjutin toivottavasti saa ensi kaudella näyttöpaikan, sillä olen kuullut kaverista vain kehuja. Toinen nuori pelaaja, jonka toivoisin saavan peliaikaa on Cam Neelynkin useasti verrattu Garth Murray. Murray ei onnistunut täysin odotusten mukaan Hartfordissa tällä kaudella pointswise, mutta potentiaalia ainakin löytyy.
Koko viime pre-seasonin paras maalintekijä Jamie Lundmark pääsi hyvin kauden aikana sisään joukkueeseen ja ainakin itse uskon, että Jamie tulee pelaamaan jo ensi kaudella isossa roolissa. Jamie teki 55 ottelussa 19 pistettä, mutta pelasi tammikuun jälkeen täysin erilailla kuin kauden alussa, jolloin 16 ensimmäisessä NHL pelissä syntyi vain 1 syöttöpiste. Lundmark omaa hyvän pelikäsityksen ja lyö luistelussa suuren osan kiekkoilijoista.
Dan Blackburn ei tällä kaudella voinut ikänsä vuoksi pelata vielä Hartfordissa, mutta ensi kaudella se on jo mahdollista, joten on mahdollista, että Sather hankkii kesällä Mike Dunhamille varamiehen ja Blackburn siirtyy Hartfordiin hakemaan vuodeksi pelituntumaa. Danny ei pelannut huonosti, mutta näki selvästi, että nuorukainen ei ole vielä täysin valmis NHL peleihin, ei ainakaan menneellä kaudella nähdyllä peluutuksella. Ensin Danny pelasi 18 peliä putkeen ja sitten kaveria istutettiin vaihtopenkillä monta viikkoa ennen kuin heitettiin kylmänä taas toimiin.
Kesän draft tulee olemaan todella mielenkiintoinen, sillä sitä on jo kauan kehuttu yhtenä parhaista drafteista 20 vuoteen. Rangers sai arvonnassa 12'ta varausvuoron, jolloin jäljellä on vielä varmasti kovia nimiä kuten ehkä Parise, Nilsson, Phaneuf ja Stuart etc. Itse haluaisin joukkueen ottavan draftissa tulevaisuuden power forwardin, koska sillä paikalla ei New Yorkissa ole nähty oikein ketään sitten Adam Gravesin. Toinen vaihtoehto olisi big and mean stay-at-home defenceman.
Kesällä ratkeaa myös The Captainin jatko, mutta itse henkilökohtaisesti olisin todella yllättynyt, jos Messier ei pelaisi vielä yhtä kautta. Mark haluaa nähdä mihin tämä joukkue vielä pystyy ja haluaa varmasti ohittaa myös Gordie Howen kaikkien aikojen pistetilastossa. Mike Richterilla on vielä ensi kaudelle sopimus ja Mikey sanoi muutama päivä sitten, että jos hän saa lääkäreiltä luvan ja tuntee itse pystyvänsä vielä pelaamaan, hän on valmis tulemaan takaisin. However, Richter kärsii vieläkin - 5 kuukautta loukkaantumisensa jälkeen - äkkinäisistä päänsäryistä joten en oikein jaksa uskoa legendan enää palaavan tolppien väliin. Se päivä kun #35 nousee ylös Madison Square Gardenin kattoon, tulee olemaan ikimuistoinen. Moni odotti sen päivän olevan tämän kauden viimeinen kotipeli Devilsia vastaan, mutta niin ei lopulta sitten tapahtunutkaan. Lisäksi Dunham osoitti kauden aikana olevansa todella osunut valinta ykkösmaalivahdiksi ja olevansa valmis kantamaan sitä tehtävää seuraavat vuodet ennenkuin Blackburn on valmis.