Näkemättä paskaa ja muita perehtymättömiä, mutta vahvoja mielipiteitä

[Evil]

Ja Jatkoajan keskustelupalsta ketjut Sanapeli, Tavupeli ym.

Kirjainpeli olisi aika hauska myös. Avaan: Ö.

 

[Barnes]

Lapsuuteni suosikkiohjelma Huuma juontajinaan Jenni Kokander ja Roope Salminen. Ernest Lawson menee mutta nuo kaksi ei.

 

[Evil]

Lapsuuteni suosikkiohjelma Huuma juontajinaan Jenni Kokander ja Roope Salminen. Ernest Lawson menee mutta nuo kaksi ei.

Lapsuutesi? Mulla oli jo lapsia kun tuo pyöri. Minun lapsuudessani telkkarissa oli kaksi kanavaa ja miun lemppariohjelmia oli Janosik, Rosvo Rudolf ja Hill Street Blues. Miten nuorta porukkaa täällä oikein on?

 

[Evil]

On kiehtovaa ajatella, että Suomessa on ollut aikoinaan kaksi TV-kanavaa. Nykyisin määrä on suuri ja ohjelmien kirjo perin kattava.

Mututuntumalta voisin todeta, että minä mukaan lukien palstalle on liittynyt paljon nuorta verta viimeisen muutaman vuoden aikana. Täällä kohtaavat niin tuoreempi kuin vanhempi sukupolvi kiekkoihmisiä ja Suomen kansalaisia. Minusta aika siistiä.

Radiokanavia oli myös kaksi. Yleisohjelma ja Rinnakkaisohjelma. Yleisohjelmasta tuli uutisia, keskustelua ja jumalanpalveluksia. Välillä myös klassista musiikkia. Rinnakkaisohjelmalla oli kevyttä musiikkia (Olavi Virta, Metrotytöt), joskus iskelmää ja kaksi kertaa viikossa kahden tunnin Rockradio. Sitä odotettiin sormet kasettinauhurin rec- ja play-näppäimien päällä, ja perkele vieköön sen Tapani Ripatin, kun puhui tuonkin biisin intron päälle!

Yhteenveto: asioita saadakseen piti nähdä vaivaa. Jos vaikka kuuli jostain bändistä, niin ei sitä guugletettu. Mentiin kirjastoon, etsittiin musiikkiosaston hyllystä Jake Nymanin Rocktieto, ja sieltä sitten huomattiin että sellainen bändi kuin Free oli oikeasti olemassa. Soundi-lehdestä leikattiin sitten Epe’s -nimisen tamperelaisen postimyyntifirman kuponki, kirjoitettiin siihen halutun levyn nimi ja lähetettiin postissa Tampereelle. Kahden viikon päästä tuli levy postiin, se piti hakea sieltä. Silloin oli postikonttoreita. Levyn kanssa kotiin, ja huomattiin että vinyyli oli vääntynyt kuljetuksessa. Lähetys takaisin Tampereelle. Pari viikkoa lisää, niin posti toi ehjän levyn. Ai sitä autuutta. Kuukausi meni siitä, kun tajusi jonkun bändin olemassaolon, siihen kun oikeasti kuuli sen musiikkia.

Ja tiedättekö mitä? Sitä osasi oikeasti arvostaa, se ei ollutkaan kertakäyttösoittolistapaskaa se.

 

[Evil]

Mie ostin ensimmäisen puhelimeni 28-vuotiaana. Se oli se sama syksy, kun lentokoneet törmäili newyorkilaisiin pilvenpiirtäjiin. 2001. Enkä olisi halunnut ostaa silloinkaan, mutta vaimo pakotti. Hän odotti tytärtämme, asuimme 10 km päässä työpaikaltani. ”Entä jos synnytys käynnistyy, miten saan sinut kiinni jos sulla ei ole kännykkää..” Myönnyin ja suostuin hankkimaan kännykän, vastoin tahtoani. Olen aina vihannut näitä taskupuhelimia. Kyllä ennenkin pärjättiin ilman niitä.

 

[Breeze Harbour]

Tuskin tarvii edes erikseen sanoa mutta Temptation Island. Tuo koko ohjelmakonsepti on sellaista oksettavaa paskaa että ei mitään rajaa. Menee samaan kategoriaan näiden Ensitreffit alttarilla yms. kanssa eli vitusti paremmin menisi kun tuollaista sontaa ei tarvisi ihmisille tv:stä tuputtaa.

 

[johnnywee]

Yhteenveto: asioita saadakseen piti nähdä vaivaa. Jos vaikka kuuli jostain bändistä, niin ei sitä guugletettu.
Ja tiedättekö mitä? Sitä osasi oikeasti arvostaa, se ei ollutkaan kertakäyttösoittolistapaskaa se.

Elo on tosiaan muuttunut aika lailla suhteellisen lyhyessä ajassa. Sitä vain miettii, että miten ihmeessä entisaikoina aika on riittänyt kaikkeen? Tuntuu kuitenkin, että elämää helpottavia laitteita on tullut ihan älytön määrä lisää vaikka viimeisen 20 vuoden aikana. Esimerkkinä vaikka pankkiasiat. En edes enää muista koska viimeksi minun olisi tarvinnut oikein henkilökohtaisesti mennä paikan päälle pankkiin hoitamaan asioita.

Mutta olen siitä samaa mieltä, että musiikki on muuttunut enemmän kertakäyttöiseksi ja kuolee huomattavasti nopeammin. Vaikea nähdä, että joku tekisi jotain vaikka Bohemian Rhapsodyyn verrattavissa olevaa klassikkoa, jonka kaikki tunnistavat. Toisaalta teknologia on mahdollistanut sellaistenkin kotisohvamuusikoiden nousun tietoisuuteen, joista muuten ei ikinä olisi kuultu mitään.

 

[benicio]

Tuskin tarvii edes erikseen sanoa mutta Temptation Island. Tuo koko ohjelmakonsepti on sellaista oksettavaa paskaa että ei mitään rajaa. Menee samaan kategoriaan näiden Ensitreffit alttarilla yms. kanssa eli vitusti paremmin menisi kun tuollaista sontaa ei tarvisi ihmisille tv:stä tuputtaa.

Usein muuten törmää tähän oletukseen, että Ensitreffit alttarilla menisi samaan osastoon Temppareiden kanssa, vaikka se on oikeasti sellainen harmiton hyvänmielen ohjelma, vähän samaa tyyliä kuten esim Maajussille Morsian. Toki laajassa katsannossa ovat kaikki jonkinlaista dating game show:ta.

 

[Breeze Harbour]

Usein muuten törmää tähän oletukseen, että Ensitreffit alttarilla menisi samaan osastoon Temppareiden kanssa, vaikka se on oikeasti sellainen harmiton hyvänmielen ohjelma, vähän samaa tyyliä kuten esim Maajussille Morsian. Toki laajassa katsannossa ovat kaikki jonkinlaista dating game show:ta.

No juu, harmitonta realityahan tuo Ensitreffit alttarilla on vielä Temppareihin verrattuna. Ajoin lähinnä sitä takaa, että molemmat konseptit ovat ideoiltaan täysin järjenvastaisia; toisessa mennään ehdoin tahdoin kumppanin petettäväksi ja toisessa mennään naimisiin ihmisen kanssa, jota hädin tuskin edes tuntee.

 

[benicio]

No juu, harmitonta realityahan tuo Ensitreffit alttarilla on vielä Temppareihin verrattuna. Ajoin lähinnä sitä takaa, että molemmat konseptit ovat ideoiltaan täysin järjenvastaisia; toisessa mennään ehdoin tahdoin kumppanin petettäväksi ja toisessa mennään naimisiin ihmisen kanssa, jota hädin tuskin edes tuntee.

No juu. Toki ETA:ssa idea on, että asiantuntijat ovat sen parin valinneet, ja ajatuksena on että he osaisivat valita kumppanin paremmin kuin ihminen itse, mutta on se totta että eihän sitä pakko olisi suoraa naimisiin mennä, eli on tuossa se sosiaaliporno-kulma toki (tavallisten ihmisten tavallinen treffailu ei olisi kovin mielenkiintoista).

 

[Iisoppi]

Virolaiset timpurit. Aina.

Nähtynä ei aina paskaa. Olen ollut töissä firmassa jossa yhden työmaan lähes kaikki kirvesmiehet, rakennusmiehet, rakennusapumiehet ja rakennussiivoojat olivat Virosta aliurakoitsijoina. He tekivät työnsä hyvin ja ahkerasti. Heillä oli oma työnjohtaja joka oli suomenkielentaitoinen kuin myös nokka. Ei ollut vaikeuksia kommunikoida kun meni aina sinne "yläportaalle" josta sitten tehtävänannot meni eteenpäin rivakasti. Ei ollut suurempia valituksen aiheita. Työnjälki oli hyvää. Se onkin sitten toinen aihe että olisiko hommat pitänyt antaa suomalaisille ja oliko heitä tarjolla silloin kun urakkasopimukset tehtiin. Siihen en ota kantaa...

 

[Skruf]

First Dates Suomi. Ihan jo Jorma Uotisen takia.

 

[Iisoppi]

Ongelma tulee ehkä siinä virolaisen bisnesmiehen kohdalla, joka kusee niitä timpureitaan silmään. Sitten hyväkin on nähtynä paskaa. Perustellusta syystä.

Ei siis timpurit ei olekaan paskaa vaan heidän välittäjät tai pomot. En minä niistä tiedä vaan kommentoin sitä että virolaiset rakennusalan työntekijät joita tapasin työssäni olivat jotain muuta kuin paskaa...

 

[pepsi]

Paska joka ei ole vielä tullut perseestä.

 

[Zamboni]

Elo on tosiaan muuttunut aika lailla suhteellisen lyhyessä ajassa. Sitä vain miettii, että miten ihmeessä entisaikoina aika on riittänyt kaikkeen?

Aika riitti helposti. Jos et usko, niin pistä huomisen ajaksi mahdollisia työ/kouluasioita lukuunottamatta kaikki piuhat irtipoikki internetin suuntaan ja katso teeveestä vaan niitä kanavapaikkojen 1,2&3 ohjelmatarjontaa. Sen verran saat armoa, että puhelimellas voit soitella tutuille. Huom, vain soittaa. Alkaa muuten aikaa löytymään kaikenlaiseen puuhasteluun.

 

[vetti]

@Zamboni @johnnywee Silloin aika riitti helposti. Nykyään on aina ”kiire”.

 

[finnjewel]

Soundi-lehdestä leikattiin sitten Epe’s -nimisen tamperelaisen postimyyntifirman kuponki, kirjoitettiin siihen halutun levyn nimi ja lähetettiin postissa Tampereelle. Kahden viikon päästä tuli levy postiin, se piti hakea sieltä. Silloin oli postikonttoreita. Levyn kanssa kotiin, ja huomattiin että vinyyli oli vääntynyt kuljetuksessa. Lähetys takaisin Tampereelle. Pari viikkoa lisää, niin posti toi ehjän levyn. Ai sitä autuutta. Kuukausi meni siitä, kun tajusi jonkun bändin olemassaolon, siihen kun oikeasti kuuli sen musiikkia.

Kuulostaa aika vaikealta. Meillä Kouvostoliitossa oli Tarkelan levykauppa (Oikokadulla), jossa pystyi tekemään levytilauksen ihan suullisesti. Tosin kuukausi sen tilatun levyn saapumista piti odotella. Eivät ilmoittaneet tilauksen saapumisesta, vaan erikseen piti käydä kysymässä. Etukäteen ei kuitenkaan tarvinnut maksaa. Tällä lailla tilasin mm. The Whon Tommy-albumin ja The Spirit-yhtyeen 12 Dreams of dr. Sardonicus-älppärin ym. Oli niillä hyvä valikoima ihan myymälässäkin. Ja levyjä sai koekuunnella myymälässä kuulokkeilla.

 

[Ollakseni]

Playmobil: The Movie - Wikipedia

en.wikipedia.org

Tuo elokuva. Miksi se on edes tehty.

 

[U2]

Playmobil: The Movie - Wikipedia

en.wikipedia.org

Tuo elokuva. Miksi se on edes tehty.

Lelumyynnin edistämiseksi? Mutta muuten samaa mieltä - näkemättä paskaa.

 

[Wiljami]

Playmobil: The Movie - Wikipedia

en.wikipedia.org

Tuo elokuva. Miksi se on edes tehty.

Varmaan samasta syystä kuin ties kuinka moni lego leffa. Toki nämä lelut roimasti vähemmän tunnettuja ja hetki meni ihmetellessä että mitäs legoja nämä ovat kunnes muistin että tosiaan tuommoisiakin oli.

 

[kuningasvesi]

Jatkoajan @Moderaattorit

 

[Jyväsjemmari]

Jokainen iltalehtien artikkeli, jonka otsikossa on sana hulvaton.

 

[Evil]

Kuulostaa aika vaikealta. Meillä Kouvostoliitossa oli Tarkelan levykauppa (Oikokadulla), jossa pystyi tekemään levytilauksen ihan suullisesti. Tosin kuukausi sen tilatun levyn saapumista piti odotella. Eivät ilmoittaneet tilauksen saapumisesta, vaan erikseen piti käydä kysymässä. Etukäteen ei kuitenkaan tarvinnut maksaa. Tällä lailla tilasin mm. The Whon Tommy-albumin ja The Spirit-yhtyeen 12 Dreams of dr. Sardonicus-älppärin ym. Oli niillä hyvä valikoima ihan myymälässäkin. Ja levyjä sai koekuunnella myymälässä kuulokkeilla.

Hyviä levyjä olet tilannut. Mie kuuntelin toki The Who’n musiikkia jo nuorempanakin, mutta Spiritiin tutustuin vasta aikuisiällä joskus 90-luvulla. Taisipa peräti olla, että bändiä kehuivat jossain haastattelussaan Kingston Wallin Walli ja Jylli, ja siitä sain kimmokkeen tsekata.

 

[Evil]

Elo on tosiaan muuttunut aika lailla suhteellisen lyhyessä ajassa. Sitä vain miettii, että miten ihmeessä entisaikoina aika on riittänyt kaikkeen? Tuntuu kuitenkin, että elämää helpottavia laitteita on tullut ihan älytön määrä lisää vaikka viimeisen 20 vuoden aikana. Esimerkkinä vaikka pankkiasiat. En edes enää muista koska viimeksi minun olisi tarvinnut oikein henkilökohtaisesti mennä paikan päälle pankkiin hoitamaan asioita.

Mutta olen siitä samaa mieltä, että musiikki on muuttunut enemmän kertakäyttöiseksi ja kuolee huomattavasti nopeammin. Vaikea nähdä, että joku tekisi jotain vaikka Bohemian Rhapsodyyn verrattavissa olevaa klassikkoa, jonka kaikki tunnistavat. Toisaalta teknologia on mahdollistanut sellaistenkin kotisohvamuusikoiden nousun tietoisuuteen, joista muuten ei ikinä olisi kuultu mitään.

Odotan Eläkeläisten versiota nimellä Boheemit Rapsuttaa.

Mutta tosiaan. Se biisi varmasti muistetaan vielä sadankin vuoden päästä. Yesterday muistetaan, Satisfaction muistetaan, My Generation muistetaan, Stairway To Heaven muistetaan ja Purple Haze. Muistaako kukaan vuonna 2119 yhtään Eminemin tai Kanye Westin tai Ed Sieraimen biisiä? Tai sen Elastisen Kimmon?

Konkluusio: Paras populaarimusiikki tehtiin vuosikymmenellä 1965-74. Silloin lyötiin niin kovat standardit pöytään, että niitä ei ylitetä ikinä.

 

[johnnywee]

N

Odotan Eläkeläisten versiota nimellä Boheemit Rapsuttaa.

Mutta tosiaan. Se biisi varmasti muistetaan vielä sadankin vuoden päästä. Yesterday muistetaan, Satisfaction muistetaan, My Generation muistetaan, Stairway To Heaven muistetaan ja Purple Haze. Muistaako kukaan vuonna 2119 yhtään Eminemin tai Kanye Westin tai Ed Sieraimen biisiä? Tai sen Elastisen Kimmon?

Konkluusio: Paras populaarimusiikki tehtiin vuosikymmenellä 1965-74. Silloin lyötiin niin kovat standardit pöytään, että niitä ei ylitetä ikinä.

Joo tosiaan vaikea uskoa että enää noita vanhoja mikään päihittää. Toisaalta, ehkä siinä 70-80-luvuilla syntyneet (joihin itsekin kuulun) eivät vain ymmärrä että yhtä lailla meidän bohemian rhapsody voi olla 2005 syntyneelle vaikka Britney Spearsin Baby one more time. Tai Green Dayn Basket Case.

Koska itsekin synnyin useita vuosia Bohemian Rhapsodyn jälkeen mutta silti sitä sai kuulla hyvinkin paljon vielä 90-luvulla, kun eli nuoruusvuosia. Jos taas miettii omaa varhaisteini-ikää niin silloin tulivat uusina juuri Green Day, Offspring, Linkin Park yms punk, skatepunk ja numetal ilmiöt. Ehkä nämä ovat joillekin 2010 syntyneelle paloja historiaa, joita hehkuttavat omille lapsenlapsilleen myöhemmin.