Näin teen vain minä (1/10000?)

[Kampitus]

Ei kannata liikaa venyä, sillä jos tuppaa venymään pään yli ja satut nielaisemaan, niin käy köpelösti.

Tähän on yhden suomalaisen NHL ura tyssännyt.

 

[hekottava pappi]

En juo kahvia, enkä kaljaa. Olen muutoin ruokien ja juomien suhteen hyvin tavanomainen, eli syön lähes kaikkea ja juon lähes kaikkea, mutta niinkin tavanomaiset tuotteet kuin kahvi ja kalja eivät maistu ollenkaan. Siis ihan puhtaasti maun vuoksi en juo kumpaakaan. Muut kofeiinipitoiset tuotteet maistuvat kyllä ja alkoholin suhteen lähes kaikki muu uppoaa, paitsi se kalja.

Tämä on saanut minut tuntemaan oloni ulkopuoliseksi ja oudoksi koko aikuiselämän ajan. En vain voi ymmärtää, että miten omaan makuun näin pahalta maistuvat juomat voivat olla niin suosittuja ympäri maailmaa.

Sama juttu. Hirveänmakuisia molemmat ja vaikea ymmärtää, miten ovat niin suosittuja.

 

[asyouwere]

Palstalla ei taida olla, tai en ainakaan löydä, ketjua epäsuosituista mielipiteistä, joten laitetaan tänne. Eli olen sitä mieltä, että:

1. Pronssiottelulla on paikkansa. Pronssimitali on mielestäni arvokas, sen saavuttaakseen on pitänyt tehdä pirun paljon asioita oikein, ja paremmin kuin 12 muuta joukkuetta.

2. Rantapallot kuuluvat suomalaiseen playoff-kulttuuriin. Omaleimaista, ei-mistään-jenkeistä-apinoitua, harmitonta kiekkokulttuuria. Mikä niissä on niin paha juttu? Parhaimmillaan satoja tuhansia tienaaville kiekkoammattilaisille voi tulla vähän paha mieli? Eikä niitä oikeasti voisi vähempää kiinnostaa, siellä on kausi päättynyt tappioon ja vituttaa niin että naama sulaa, mitä helvettiä jotkut rantalelut sen rinnalla on. Eikä sillä ole mitään tekemistä minkään vastustajan kunnioittamisen kanssa.

Joku vesarantanen on joskus keksinyt, että nuo kaksi juttua on perseestä, ja pikkuhiljaa porukka on alkanut seurata perässä.

 

[sambersson]

Aina kun lähtee kotoota mihin vaan tai töihin kassin kanssa, niin kädet taputtaa taskut alkaen farkut vasemmalta oikealle, takataskun kautta povariin; Puhelin, avaimet, lompakko, röökit, sytkäri, auton avaimet. Paita, sukat, eväät, työpuhelin, hajut, hampaat. (kaksi viimeistä tarkoittaa dödö ja kaakelien pesu.) :D

 

[Straight Edge]

2. Rantapallot kuuluvat suomalaiseen playoff-kulttuuriin. Omaleimaista, ei-mistään-jenkeistä-apinoitua, harmitonta kiekkokulttuuria. Mikä niissä on niin paha juttu?

Suomalaista lällättelykulttuuria, joka vituttaa ainakin minua rankasti. Tappion kokenutta ei mun mielestä enää tarvitse lyödä millään tavoin.

 

[asyouwere]

Suomalaista lällättelykulttuuria, joka vituttaa ainakin minua rankasti. Tappion kokenutta ei mun mielestä enää tarvitse lyödä millään tavoin.

Ei se mitään lällättelyä ole. Nyt kun kerran molemmat ollaan Lukon kannattajia, niin kyllä Raumalla on ainakin aina onnistunut samaan aikaan sekä rantapallojen heittäminen, että rehtien aplodien antaminen vastustajajoukkueelle. Siis silloin muinoin kuin niitä vielä heitettiin.

 

[disco-stu]

Palstalla ei taida olla, tai en ainakaan löydä, ketjua epäsuosituista mielipiteistä, joten laitetaan tänne. Eli olen sitä mieltä, että:

1. Pronssiottelulla on paikkansa. Pronssimitali on mielestäni arvokas, sen saavuttaakseen on pitänyt tehdä pirun paljon asioita oikein, ja paremmin kuin 12 muuta joukkuetta.

2. Rantapallot kuuluvat suomalaiseen playoff-kulttuuriin. Omaleimaista, ei-mistään-jenkeistä-apinoitua, harmitonta kiekkokulttuuria. Mikä niissä on niin paha juttu? Parhaimmillaan satoja tuhansia tienaaville kiekkoammattilaisille voi tulla vähän paha mieli? Eikä niitä oikeasti voisi vähempää kiinnostaa, siellä on kausi päättynyt tappioon ja vituttaa niin että naama sulaa, mitä helvettiä jotkut rantalelut sen rinnalla on. Eikä sillä ole mitään tekemistä minkään vastustajan kunnioittamisen kanssa.

Joku vesarantanen on joskus keksinyt, että nuo kaksi juttua on perseestä, ja pikkuhiljaa porukka on alkanut seurata perässä.

Mä olen ainakin täysin samaa mieltä! Näin Pallokerholaisena pronssi on erittäinkin hieno voitettu mitali ja paljon parempi kuin joku geneerinen "neljän parhaan joukossa". Lisäksi pronssipeleissä on vielä mahdollisuus päättää kausi positiivisesti välieräpettymyksen jälkeen ja sitten taas toisaalta se ei ole niin karmea masennus, vaikka pronssipelin häviäisi. Kummasti pelaajiakin se lopulta tuntuu kiinnostavan, vaikka välierän jälkeen tuntuukin pahalta ja pronssit lytätään turhina. Mitsku kaulassa sitten mielikin muuttuu nopeasti.

Ja rantapallot ynnä muut kesäleluthan puolivälierässä putoavalle on mitä hulvattomin ja omaperäksin tapa lähettää vastustaja kesälomille! Eikai siitä nyt oikeasti voi kukaan pahastua, juuri sopivaa leikkimielistä vittuilua. Ja Suomessa siinä on vieläpä huikea itseironia mukana, kun rantakeleihin on vähintään pari kuukautta aikaa ja oma jengi saattaa aivan hyvin olla seuraava uunista ulos. Mutta kai se sitten menee kategoriaan junttia ja ihan tyhmää, kun ei Kanadassakaan ja näin.

Lisää pilkettä silmäkulmaan, sitä täällä kyllä kaivattaisiin kaikessa. Maailman onnellisin kansa.

 

[Hols Nilgerssön]

Aihe on sellainen josta vähemmän tulee kenenkään kanssa keskusteltua, niin voi hyvinkin olla etten ole ainoa joka näin tekee, mutta vailla parempaa tietoa kenties olen.
Eli kun käy tekemässä ison hädän, monet meistä sen jälkeen pyyhkii isoimmat jäännökset WC-paperiin. Joskus kuitenkaan kitka käden ja paperin välillä ei ole riittävä hyvään pyyhkimis kokemukseen ja lopputulokseen.
Olenkin alkanut kostuttamaan pyyhkimis käteni viereisen käsienpesualtaan hanan poresuuttimessa viipyilevällä vesitipalla. Tällä menetelmällä käsi ei pääse kastumaan liikaa, eikä näin ollen uhkaa paperin rakenteellista eheyttä, mutta kuitenkin estää paperin epätoivottua liukumista pyyhittäessä.
Olenko tosiaan ainoa joka näin toimii, vai löytyykö keskuudestamme muitakin joilla pyyhkii hyvin?

 

[WarWas]

Aihe on sellainen josta vähemmän tulee kenenkään kanssa keskultua, niin voi hyvinkin olla etten ole ainoa joka näin tekee, mutta vailla parempaa tietoa kenties olen.
Eli kun käy tekemässä ison hädän, monet meistä sen jälkeen pyyhkii isoimmat jäännökset WC-paperiin. Joskus kuitenkaan kitka käden ja paperin välillä ei ole riittävä hyvään pyyhkimis kokemukseen ja lopputulokseen.
Olenkin alkanut kostuttamaan pyyhkimis käteni viereisen käsienpesualtaan hanan poresuuttimessa viipyilevällä vesitipalla. Tällä menetelmällä käsi ei pääse kastumaan liikaa, eikä näin ollen uhkaa paperin rakenteellista eheyttä, mutta kuitenkin estää paperin epätoivottua liukumista pyyhittäessä.
Olenko tosiaan ainoa joka näin toimii, vai löytyykö keskuudestamme muitakin joilla pyyhkii hyvin?

Mitä vittua mä just luin?

 

[Hols Nilgerssön]

Mitä vittua mä just luin?

Et taida vaan ymmärtää mun neroutta, jälkipolvet ehkä osaa arvostaa jos ylipäätään näkevät näitä muinaisia tekstejä esim. jossain virtuaalisessa museossa.

 

[WarWas]

Et taida vaan ymmärtää mun neroutta, jälkipolvet ehkä osaa arvostaa jos ylipäätään näkevät näitä muinaisia tekstejä esim. jossain virtuaalisessa museossa.

Nä kaikki tallennetaan johki kansalliskirjastoon tjsp parin muun foorumin kanssa, että älä huoli peukaloinen, nämä jää tallelle.

 

[Breeze Harbour]

Nykysin jos arvon jotain päätöstä, käännyn Wheel of Names puoleen, syötän sinne vaihtoehdot ja annan pyörän arpoa mun puolesta.

Tuo pyörä mm. arpoi, että mun ei ole järkeä mennä kattoo Metallicaa lähinnä Ice Nine Killsin takia, joten jätin menemättä.

 

[adolf]

To-do listat ovat varmaan asia, jota monet tekevät.

Mutta en usko, että kovinkaan moni käyttää niitä kuin minä. Mulla on paria erilaisia lappuja tuossa pyörimässä. Toisessa on sellaisia asioita, joita voin tehdä ajatuksella "sitten kun on aikaa" eli kaikkea ei niin kiireellistä.

Mutta sitten toisessa on kaikkea sellaista arkista ja muutakin mitä olen tekemässä enimmäkseen jo huomenna. Ihan kaupassa käymisestä lähtien. Voi kuulostaa jonkun mielestä hölmöltä, mutta tuo vaan helpottaa itseäni, kun kirjaan tämmöisiä juttuja ylös, että mitä huomenna pitää tehdä. Ei tarvi tällä tavalla jäädä päähänsä pyörittelemään, että tämä ja tuo juttu pitää sitten huomenna muistaa tehdä, kun ne voi vaan lukea lapulta.

 

[Straight Edge]

Mulla on päivitettävä hankintalista. Ei ruokakaupan listaa, vaan sellaiselle kamalle, jota pitää jollain tavalla edes vähän suunnitella ja tutkia. Tällä hetkellä listan sisältö on:

- hiihtolasit
- säbäveskarin maski
- säbäveskarin kengät
- siisti pipo

Lauantaina sain listalta poistettua mm. retkityynyn ja vyölaukun (!). Listalla on ollut kaikenlaista, mm. mopo (ostin). Mutta ilman tällaisen listan olemassaoloa en varmana muistaisi mitä puuttuu/pitää uusia, ja seuraavalla vaelluksella tai johonkin reissuun pakatessa tajuan taas että hankkimatta on.

 

[asyouwere]

Alkuun myönnän auliisti, että seuraavaksi kertomani toimintatapa on noloa ja tyhmää, mutta tunnustan silti:

Tällä palstalla on sellaiset 3-5 nimimerkkiä, joiden näkemykset ja mielipiteet ovat asiasta kuin asiasta mielestäni täysin perseestä ja ihan vituillaan, joka ikinen kerta. Niinpä olen alkanut käyttää tätä välillä hyödykseni. Jos jossain ketjussa on paljon luettavia viestiä eikä jaksaisi kaikkia lukea mutta kuitenkin asia kiinnostaa, tsekkaan viestistä tykkäykset ja jos niissä on joku näistä muutamasta nimimerkistä, on se minulle merkki siitä että tuon viestin on oltava aivan täyttä paskaa, ja sen voi skipata.

 

[Alejandro]

Alkuun myönnän auliisti, että seuraavaksi kertomani toimintatapa on noloa ja tyhmää, mutta tunnustan silti:

Tällä palstalla on sellaiset 3-5 nimimerkkiä, joiden näkemykset ja mielipiteet ovat asiasta kuin asiasta mielestäni täysin perseestä ja ihan vituillaan, joka ikinen kerta. Niinpä olen alkanut käyttää tätä välillä hyödykseni. Jos jossain ketjussa on paljon luettavia viestiä eikä jaksaisi kaikkia lukea mutta kuitenkin asia kiinnostaa, tsekkaan viestistä tykkäykset ja jos niissä on joku näistä muutamasta nimimerkistä, on se minulle merkki siitä että tuon viestin on oltava aivan täyttä paskaa, ja sen voi skipata.

Tästä tuli mieleen tämä Ihmisten puolueen jakso:

Linkki: https://youtu.be/blIQdtizcoE?si=EzYNaWnR5WpiJwfP

 

[adolf]

Olen aika voimakkaasti orientoitunut to do -listojen pitäjäksi. Kirjaan niihin jopa ihan arkipäiväisiä asioita kaupassa käynnistä alkaen.

Siinä tuo on kyllä hyvä, että listaan asioita koneelle semmoista jutuista, joita pitää lähitulevaisuudessa hoitaa, mutta jotka eivät ole ihan akuutteja asioita. Näin ei tarvitse omassa päässään pyöritellä ja stressata, että unohtaako jotain, vaan voi listalta poimia asioita sitä mukaan, kun tulevat ajankohtaiseksi.

Mulla on myös lista erilaisille asioille, joita haluan hankkia tässä lähivuosina. Maastopyöristä, ulkomaan reissujen kautta kalastustarvikkeisiin ja kaikenlaista muutakin.

En tiedä, ehkä joku muukin toimii samoin, mutta joskus pidän itseäni jo hieman ehkä outona, että miksi näin tarkkaan elän tämmöisten listauksien kanssa.

 

[Kaskelotti]

Olen aika voimakkaasti orientoitunut to do -listojen pitäjäksi. Kirjaan niihin jopa ihan arkipäiväisiä asioita kaupassa käynnistä alkaen.

Siinä tuo on kyllä hyvä, että listaan asioita koneelle semmoista jutuista, joita pitää lähitulevaisuudessa hoitaa, mutta jotka eivät ole ihan akuutteja asioita. Näin ei tarvitse omassa päässään pyöritellä ja stressata, että unohtaako jotain, vaan voi listalta poimia asioita sitä mukaan, kun tulevat ajankohtaiseksi.

Mulla on myös lista erilaisille asioille, joita haluan hankkia tässä lähivuosina. Maastopyöristä, ulkomaan reissujen kautta kalastustarvikkeisiin ja kaikenlaista muutakin.

En tiedä, ehkä joku muukin toimii samoin, mutta joskus pidän itseäni jo hieman ehkä outona, että miksi näin tarkkaan elän tämmöisten listauksien kanssa.

Ainakin yksi nimimerkki on myöntänyt olevansa tällainen:

To-do listat ovat varmaan asia, jota monet tekevät.

Mutta en usko, että kovinkaan moni käyttää niitä kuin minä. Mulla on paria erilaisia lappuja tuossa pyörimässä. Toisessa on sellaisia asioita, joita voin tehdä ajatuksella "sitten kun on aikaa" eli kaikkea ei niin kiireellistä.

Mutta sitten toisessa on kaikkea sellaista arkista ja muutakin mitä olen tekemässä enimmäkseen jo huomenna. Ihan kaupassa käymisestä lähtien. Voi kuulostaa jonkun mielestä hölmöltä, mutta tuo vaan helpottaa itseäni, kun kirjaan tämmöisiä juttuja ylös, että mitä huomenna pitää tehdä. Ei tarvi tällä tavalla jäädä päähänsä pyörittelemään, että tämä ja tuo juttu pitää sitten huomenna muistaa tehdä, kun ne voi vaan lukea lapulta.

 

[Dynamo]

Ihmiset ovat siitä hassuja, että normaalisti rutiineja toimittaessaan ovat aika samanlaisia. Mutta erot tulevat esiin, jos ihminen laitetaan vähän uuteen ja hieman ehkä jännittävään tilanteeseen. Mä tarkkailen ihmisiä joskus huvikseen tällaisissa tilanteissa. Ja nimenomaan huvikseen, siis itseäni viihdyttääkseni.

Esim. lentokenttä on tähän hyvä paikka. Hermostuneet vanhemmat ripittävät lapsia jatkuvasti ja siitäkös lapset hermostuvat ja sehän lisää vanhempien kierroksia. Jotkut näyttävät siltä, ettei edellisenä yönä juuri nukuttu, ja se taas vähentää toleranssia sietää minkäänlaisia jonoja. Sitten on naisia, joilla on olkalaukku, jonka sisällä on käsilaukku, jonka sisällä on pussukka, jonka sisällä on lompakko ja missäs se passi taas olikaan?

Asuntonäytöt ovat samaa kategoriaa. Olen joskus miettinyt, pitäisikö mennä sellaiseen vain katsoakseen niitä ihmisiä. "Keittiön ovien kahvat ovat messinkiä, noi pitäisi ainakin vaihtaa". Mitä vittua, henkilö on harkitsemassa miljoonan arvoisen kämpän ostoa ja katselee jotain hemmetin viiden euron kahvoja, mutta ei juurikaan kylpyhuoneen, keittiön tai lattian kokonaisrempan mahdollisuutta. Vinkki: jos olet harkitsemassa asunnon ostoa, etkä ole kämppänäytöillä juuri käynyt, kannattaa käydä katsomassa sellaisiakin kämppiä, jotka eivät juuri kiinnosta. Niistä katseluista saa kokemusta, ja samalla kannattaa vähän kuunnella, mitä muut näytölle osallistujat kyselevät. Myös se, mitä ja miten esittelijä vastaa, kannattaa huomioida. Siis vastaako esittelijä yleisesti passiivilauseella "ainahan kaupungissa liikenteen meteliä vähän kuuluu" on ihan eri kuin "tämä on hiljainen katu, ja talon ikkunat on remontoitu ääntä eristäviksi, mutta keskustassa liikenteen melua aina vähän kuuluu". Molemmissa lauseissa on sana "vähän", edellisessä se on ongelmaa vähättelevä myyntitermi, (valkoinen valhe), jälkimmäisessä ollaan rehellisemmässä toteamuksessa.

Lasten koulun/päiväkodin joulu- tai kevätjuhlat tuovat vanhemmista (joistakin) myös esiin hämmentäviä piirteitä. Omaa lasta on pakko päästä kuvaamaan parhaalta paikalta, vaikka itse on tullut paikalle muita myöhemmin. Sanominen "hei peität muiden (penkeillä istuvien) näkymät" saa vastauksen, jonka perusteella henkilön sopivuudesta vanhemmaksi ylipäätään voi vetää vähemmän mairittelevia arvioita. Sääliksi käy lapsiaan.

En mä muutoin kiinnitä ihmisiin sen enempää huomiota kuin muutkaan, (tai mistä minä tiedän, mitä te teette), mutta tietyissä tilanteissa varmaankin kuulun harvalukuiseen joukkoon, joka huvittaa itseään tällaisilla huomioilla. Asennot, elekieli, kävelynopeus, puhetyyli ja -nopeus yms. kertovat ihmisistä aika paljon.

Teatterikorkeakoulussa opiskelijoita kuulemma laitetaan tarkkailemaan ihmisiä (esim. puistoon), huomioimaan näiden eri piirteitä, eleitä, pukeutumista, arvaamaan kohteiden ammatteja jne. Ammattilaisen opastamana sellainen kurssi voisi olla ihan mielenkiintoinen.

 

[LiiAaa]

Kun joku kirjoittaa merkkipaaluviestit -ketjuun viestin olevan vaikka 5000, niin aina hiiri menee ilman sen kummempia mietintöjä nimimerkin kohdalle ja katson onko asia näin. Tämä on sikäli jännä, että ei minua oikeastaan kiinnosta yhtään asian laita, mutta jostain syystä tämä "tarkistus" tulee ihan automaattisesti.

 

[WarWas]

Pelaan tankkipeliä ja aina kun artilla tapan vihun ja ääni sanoo: Enemy vehicle destroyed sanon ääneen Seek and destroyed, jos sieltä tulee toinen tapa ilmoittaa taposta niin sanon, motherfucker you don´t understand, pain and hate tai bye bye.

 

[Arnold]

Pelaan tankkipeliä ja aina kun artilla tapan vihun ja ääni sanoo: Enemy vehicle destroyed sanon ääneen Seek and destroyed, jos sieltä tulee toinen tapa ilmoittaa taposta niin sanon, motherfucker you don´t understand, pain and hate tai bye bye.

Enemmän olisin huolissani siitä yhdestä konvehdista.

Toki kuulun minäkin vähemmistöön. Olen kookossuklaan ystävä.

 

[Tincat]

Toki kuulun minäkin vähemmistöön. Olen kookossuklaan ystävä.

Mää rakastan Bountya. Nythän sitä alkoi tietysti tekemään mieli ja kauppa on kiinni.

 

[Breeze Harbour]

Mulla on ollut aina outo kyky muistaa tiettyjä hetkiä vuosien, ja siis meinaan VUOSIEN takaa musiikin avulla.

Olin keväällä 2008 menossa faijan kanssa Kiekko-Vantaan peliin, kun menomatkalla NRJ soitti Katy Perryn Hot N' Cold joka oli Hitti vai huti-äänestyksessä ja muistan edelleen juontajan todenneen ennen kuin biisi lähti soimaan jotakuinkin, että tämä biisi näyttää jääkö Katy Perry yhen hitin ihmeeksi. No ei jäänyt.

Vielä varhaisempi muisto on Joulupäivän aamulta 2006 kun kuuntelin huoneessani juuri joululahjaksi saamaani Flyleafin albumia. Muistan yhä tänä päivänä että telkkarista pyöri samaan aikaan Stuart Little. Olisikohan kanava ollut Nelonen.

Tuossa nyt vaan pari esimerkkiä. Kaipa musiikkimuistikin on todellinen juttu.

Edit: on mulla vielä kolmaskin kaukainen muisto. Talvella 2008 istuin autossa, ulkona oli lunta ja olimme iskän kanssa matkalla hakemaan pikkusiskoa hevostalleilta. Muistan lähes tulkoon sen eksaktin kohdan missä menimme matkalla Leppävaaraan, kun Rihannan Russian Roulette soi radiosta.

Edit 2: tää vika tais sittenkin tapahtua loppuvuodesta 2009 tai alkuvuodesta, toisin kuin muistelin, koska Russian Roulette julkaistiin vasta syksyllä 2009.

Edit 3: ja ton Katy Perryn Hot N Coldin osalta muistin myös ajankohdan osittain väärin, sillä tämä Kiekko-Vantaan peli tapahtui vasta ysiluokan syksyllä 2008.

 

[Straight Edge]

Mulla on ollut aina outo kyky muistaa tiettyjä hetkiä vuosien, ja siis meinaan VUOSIEN takaa musiikin avulla.

Olin keväällä 2008 menossa faijan kanssa Kiekko-Vantaan peliin, kun menomatkalla NRJ soitti Katy Perryn Hot N' Cold joka oli Hitti vai huti-äänestyksessä ja muistan edelleen juontajan todenneen ennen kuin biisi lähti soimaan jotakuinkin, että tämä biisi näyttää jääkö Katy Perry yhen hitin ihmeeksi. No ei jäänyt.

Vielä varhaisempi muisto on Joulupäivän aamulta 2006 kun kuuntelin huoneessani juuri joululahjaksi saamaani Flyleafin albumia. Muistan yhä tänä päivänä että telkkarista pyöri samaan aikaan Stuart Little. Olisikohan kanava ollut Nelonen.

Tuossa nyt vaan pari esimerkkiä. Kaipa musiikkimuistikin on todellinen juttu.

Edit: on mulla vielä kolmaskin kaukainen muisto. Talvella 2008 istuin autossa, ulkona oli lunta ja olimme iskän kanssa matkalla hakemaan pikkusiskoa hevostalleilta. Muistan lähes tulkoon sen eksaktin kohdan missä menimme matkalla Leppävaaraan, kun Rihannan Russian Roulette soi radiosta.

Nyt pitää ketjun otsikon vastaisesti todeta, että mulla on sama. Muistan oikein hyvin ihmisiä ja tilanteita eri musiikin säestyksellä. Esimerkkinä vaikkapa keväinen hetki vuonna -94. Saavuimme pikkukylään aika krapulaisina Lukon pronssiottelua seuraavana päivänä, ja muistan aivan tarkalleen kuulleeni tuolloin Radiomafian lista-ohjelmasta ekan kerran Soundgardenin Black Hole Sun -biisin.

Näitä vastaavia hetkiä on lukuisia.