RDivis saattoi myös tarkoittaa tietokonepeliä. Tietokone on sellainen aika uusi juttu, jostain -40-luvulta, niin siitä ei ehkä ole siellä teilläpäin vielä kuultukaan.
Nyt teillä on onneksi ollut helpompi syksy, toki myös Eleanorilla, kun työsulun takia ei ole tarvinnut hirveästi pelata. Siis NHL:ää. Vai vedättekö mentaalisesti? Vähän niinkuin pikkulapset: "Jos tää nyt sais vaan pelata ja vastassa olis ne tuhmat sedät Montrealista, niin se vois selostaa, kun tää pelais." Voi Teemu ja Saku teidän kanssa!
Minun on aivan pakko nukkua aina oikealla kyljellä tai selälläni, koskaan ei vasemmalla kyljellä. Jos huomaan olevani väärin, korjaan asennon. En tiedä, ehkä se on vain epämukavampaa nukkua vasemmalla kyljellä. Muilla samanlaista toimintaa?
Kyttään aina välillä ulkomaalaisten elokuvien lopputeksteistä suomaalisa nimiä.
Kyttään aina välillä ulkomaalaisten elokuvien lopputeksteistä suomaalisa nimiä.
No perskeles - luulin, että minä olisin tässä harrastuksessa aika yksin.
Eihän täällä saisi nimimerkkejä paljastaa, mutta hienoa että meillä on ihan oikea kansanedustaja myös remmissä.Itselläni on pakko olla jotain sinistä päällä tai edes alla. Edes ne silmälasit (jonka sangat ovat siniset).
Me three! Tätä tuli varsinkin nuorempana tehtyä. Muistan kun harmitti ohjelmat, joissa lopputekstit meni niin nopeasti ettei niitä kerennyt kunnolla lukea.
Oma juttuni on se että kävellessä pyrin välttämään astumasta erilaisille viivoille. Tälläisiä viivoja ovat esim. liikuntasalissa olevat rajaviivat, kaduilla erilaiset sauma- ja liitoskohdat ja suojatien viivat. Juostessa tämä sääntö ei ole voimassa.
Eipä voi minään erikoisuutena pitää, koska meikäläinen ilmoittautuu mukaan myös. En ole tosin koskaan ajatellut tuon olevan mitenkään outoa. Melkein joka leffan lopputeksteistä onnistuu muuten bongaamaan jonkin suomalaisen sukunimen. Tai sitten vähän huijaamalla jonkun tuollaisen Tamponin.
Muutamalla edellä kirjoittaneista oli tapana yrittää päästä autolla lyhtypylvään kohdalle samaan aikaan vastaantulevan kanssa ja vähän samaa aihetta sivuaa oma tapanikin. Nimittäin sadekelillä on pyyhkijöiden sutaisun osuttava kohtaan, jossa vastaantuleva auto on linjassa pyyhkijöiden kanssa. Turha kysyä miksi, mutta alkunsa tämä sai jo ennen ajokortin saamista. Naperona kuvittelin pyyhkijöiden toimivan giljotiinin tapaan ja aina osuman tullessa huusin takapenkiltä vain, että kuoli!
Olenkohan ainut, kun kirjoitan sormellani kaikenlaista ympärillä kuuluvaa. Vaikka jäähallissa tulee kirjoiteltua kuuluttajan perässä kaikenlaista. Kuulemma ärsyttävä tapa. Paita kahisee kun tekstiä lähtee tulemaan.
Aina nähdessäni kaljupäisen ihmisen, mietin lusikkaa ja miten sillä napsautan keitetyn kananmunan rikki.
Täällähän osa on jo sen maininnutkin.. minäkin puhun paljon yksikseni. Itsellä se toimii aika pitkälti ajatustyöskentelyn apuna. "Mistä toi johtuu?", "Miten mä teen ton?" "Näin mä sen teen, sano muut mitä sano" jne. aika perus yksinpuheluita. Huvittavia hetkiä yksinpuhelun parissa on ollut mm. se kun kävelee myöhään/hiljaiseen aikaan jalkakäytävää, pitkää matkaa ja tulee funtsittua jtn asioita ääneen. Sit näkee kun joku on kävelemässä vastaan niin tulee vielä hetki mutistua hiljaa tyyliin: "vittu sentään, joutuu olemaan hetken hiljaa."
Luulen, että olen ainoa, joka on kehittänyt itselleen neuroosin hellan levyistä. En voi lähteä mihinkään ulos enkä käydä nukkumaan, ennen kuin olen tsekannut, että kaikki levyt ja uuni on VARMASTI pois päältä. Tuijotan siis niitä nappuloita ja (jälleen) hoen itsekseni rimpsua pysty-pysty-pysty-pysty-piste-nolla ja samalla silmät tuijottavat kiinteästi niitä nappuloiden merkkejä. Tähän saan helposti aikaa kulumaan viidestä kymmeneen minuuttia, ja meinaan aina myöhästyä dösistä tms. tämän ikävän tavan takia. Myös kahvinkeitin pitää vetää irti seinästä, jottei se varmasti ala liekehtiä itsekseen, ja tämäkin pitää toki useaan kertaan tarkistaa. Usein palaan vielä hetkeksi tsekkaamaan kaikki nämä kohdat juuri kun olisin muuten jo poistumassa ovesta. Tähän ei auta se, että joku muu sanoisi, että kaikki levyt ovat kiinni.
Katulamppuihin ja liikennemerkkeihin sun muihin tolppiin tuntuu porukalla liittyvän paljon outoja rituaaleja, niin mullakin. Mulla se jantteri vaan ei liu'u linjoja pitkin vaan hyppää aina tolpalta seuraavalle. Semmosta on myös että jos auton radiosta soi joku biisi niin joka tahdin aloittava isku ei saa tulla semmoisessa tilanteessa että auto on jonkun tolpan kohdalla, pittää olla aina kahen tolpan välissä.
Myöskin tuollaista että ei saa astua asfaltissa olevan halkeaman päälle esiintyy. Joskus niitä on vaan niin tiheään jotta joutuu ottamaan kunnon harppauksia, taikka sitten hirveän lyhyitä askelia. Mahtaa näyttää mielenkiintoselle. Telkkarissa ei voi volaa laittaa mihinkään 17 tai 53 vaan aina pitää olla 0, 5, 10, 15 jne... Yks on myös että julkisilla paikoilla musiikkia kuunnellessa tulee vähän väliä kaivettua nappia korvasta, että varmasti kuuluu se musiikki kuulokkeista eikä kännykän kajarista.