Näin teen vain minä (1/10000?)

[Rod Weary]

Minulla on vielä luvut, jotka ajattelen lähtiessäni jonnekin. Töihin lähtiessä luku on 5: lasken, että mukana on kotiavaimet, työpaikan "läpyskä", lompakko, kännykkä ja huulivoide. Loput laukussa on sitten ekstraa.

Mulla on mantra: Puhelin, Avaimet, Lompakko, KulkuKortti, Autosoittimen etupaneeli. Tosin nykyään, kun kuljen julkisilla, viimeinen on korvaantunut väkisin väännetyllä Audiosoittimella. Toki pitää myös hokemisen lisäksi tunnustella, että kaikki on paikallaan. En nyt sentään tanssi jo mainittua mini-macarenaa tunnustelun tahtiin. Ennemminkin Three Amigos Salute tulee mieleen liikesarjasta.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Kyllä vain. Tässä ollaan treenattu tätä asiaa jo aika pitkään ja nyt on alkanut tuottamaan tulosta viime kuukausien aikana. Todella jännä taito kun unet muutenkin on aika jänniä juttuja. Viimeksi tänä aamuna 09:00 aikoihin herätin itseni unesta kun uni alkoi menemään liian rasittavaksi tai oikeastaan pelottavaksi.

Lucid-unet olivat omassa teini-iässäni melkein trendi. Tuli sitä ehdollistamista päivän mittaan tehtyä pitkään, jotta lopulta pystyi jopa päiväunilla tekemään unissa mitä tahtoi.

Aikuisiän kynnyksellä se sitten jäi, sillä aivan liikaa panostusta vaati sellainen niinkin itseensä kärperryttävä touhu. Toki vieläkin tulee ajoittain unia, joista voi vain herätä pois tai sitten muuttaa niiden suuntaa, mutta se tulee panostamatta.

Se OT:sta.

Tarkistan tiedostamattani oikean etusormeni kynnen pituutta. Teen sen siten, että kiilaan oikean käden peukalon kynnen etusormen kynnen alle, jotta tiedän siellä olevan kynnen. Tähän ei ole mitään järkiperäistä syytä tai muistikuvaa mistä tämä on lähtenyt, mutta melkoisen mielenkiintoinen on lopputulema. Jo luonnostaan tulee peukalon kynnen oikeanpuoleiseen - joka siis on aina tahtomatta ja huomaamatta kosketuksessa sen etusormen kynnen kanssa - kynnen reunaan pieni hanka, joka sitten esimerkiksi pitkähihaista ja villaista pukiessa tarttuu väkisinkin hihoihin. Etusormen kynsi on toki erikoisen näköinen tuon vuosikymmenten hieromisen jälkeen, ei oikeinkaan symmetrinen.

 

[Chambza]

Valtaosa tämän ketjun annista on kyllä vain seminormaalia tylsistymisen välttämistä tai perusneurooseja. Pintojen tunnustelija saa kyllä pisteen. Lisäksi en oikein itse saa tuntumaa tuohon parittomien äänenvoimakkuuksien välttelyyn (eikö kukaan välttele parillisia?), mutta kai tuokin voisi olla rinnasteinen jollekin "esineiden on pakko olla suorassa"-neuroosille, joka taas tuntuu jo melko ymmärrettävältä.

Olen aika perusjamppa joten en keksi tähän muuta kuin sen, että syön aina berliinimunkin siten, että ensin nakerran reunat pois, sitten pohjan, sitten sen kuorrutetun päällisen. Sen jälkeen nakerran munkin sisustaa pikku hiljaa yrittäen säästää hilloa mahdollisimman kauan, jotta voisin nauttia siitä viimeisenä. Usein päädyn tasapainottamaan hilloklönttiä kahden sormen välissä lähes olemattoman munkkipalan päällä, ja aika usein se rakastamani hillo lopulta putoaa pöydälle tai lattialle.

 

[Ralph]

Äänenvoimakkuus voi olla vain joku luku, joka päättyy vitoseen tai nollaan. Eli esim. 15 tai 20, ei mikään siitä väliltä.

 

[Torspo82]

Munakennon munien on aina pakko muodostaa symmetrinen kuvio. Lähinnä siksi ostan aina 15 munan kennoja, koska niiden kanssa homma onnistuu helposti, otti sitten yhden, kaksi tai kolme munaa kerrallaan. Kerran erehdyin ostamaan 18 munan kennon ja toiste en sitä virhettä tee. Parittomat määrät eivät toimineet lainkaan.

Ja äänenvoimakkuuden suhteen olen monien kanssa samoilla linjoilla, vain parilliset ja viidellä jaolliset luvut hyväksytään.

 

[SamSpade]

Tätä olen treenanut jo noin 20 vuotta ja saan homman toimimaan parhaiten ns powernapeilla tai aamulla kiireettömästi vaikkapa viikonloppuisin. Jos on stressitön vaihe elämässä niin illalla pystyy jo vaikuttamaan seuraavan yön uniin. Monesti vaikkapa kauhu-unissa kykenen ns ruokkimaan unikokemusta niin pitkälle kuin haluan ja sitten heräämään kun haluan. Tästä on muodostunut vuosien saatossa todella outo juttu, jonka olen vähitellen oppinut ymmärtämään ja paljolti juurikin hallitsemaan.

Yöt ovatkin meikäläisen parasta aikaa nykyisin. Tiedä sitten missä menee hulluuden raja...

Hulluuden raja menee päiväelämässä... Monet Amerikan (sekä pohjoisen- että väli-) intiaanit uskoivat että unimaailma on SE oikea maailma ja tämä jota me ajattelemme siksi, on vain kalpea heijastus oikeasta.

 

[Buddha]

Mulla on mantra: Puhelin, Avaimet, Lompakko, KulkuKortti, Autosoittimen etupaneeli.

Ihan hyvä muistisääntö, mutta miten saan tuon etupaneelin irti Porsche Cayennesta? En löytänyt tuosta manuaalistakaan, anyone?

 

[Snagari]

Paskon aina alasti. Sukat saattavat jäädä jalkaan jos olen yleisessä vessassa tai ripulin yllättäessä. Olen nakukakkaaja.

 

[pullopoika]

On jostain tarttunu tavaks laittaa olkkarissa musiikkia soimaan kun meen suihkuun. En siis kuitenkaan kuule musiikkia suihkuun asti kun on ovi, suihkuovi ja veden ääni välissä. Joskus tulee ihan valittua biisiä.

 

[Loorz15]

Joo mulla sama homma noiden unien kanssa. Pystyn päättämään mitä unessani teen, ja heräämään myös silloin kun tahdon. En ole tätä edes treenannut. Se vain on ollut melkein koko lyhyen elämäni ajan.
Jotkut täällä näkee musiikin väreinä. Itse nään numerot ja viikonpäivät väreinä. Maantai on valkoinen, Tiistai, Keskiviikko Torstai, Perjantai musta, Lauantai valkoinen ja Sunnuntai. Numeroita ei tähän jaksa alkaa luettelemaan, mutta pistetään nyt tähän vaikka 1-10, eli: 1, 2 valkoinen, 3, 4, 5 valkoinen, 6, 7, 8 on sinisen, harmaan ja mustan joku sekoitus, ysi ja kymppi punaisia.

Siskollani on sama asia, tosin eri väreillä. Tälle oli joku nimikin, mutta nyt ei tule mieleen.

 

[Surukuku]

... Tälle oli joku nimikin, mutta nyt ei tule mieleen.

Alzheimerin tauti?

 

[Ikävänkantaja]

Jotkut täällä näkee musiikin väreinä. Itse nään numerot ja viikonpäivät väreinä. Maantai on valkoinen...

Siskollani on sama asia, tosin eri väreillä. Tälle oli joku nimikin, mutta nyt ei tule mieleen.

Aistien sekoittuminen eli synestesia. Se ei tosin ole tauti, vaan neurologinen aisti-ilmiö.

 

[Jackie Moon]

Luen saunassa mm. päivän lehden. Myös ilmaisjakelut ovat hyvää saunalukemista. Talotekniikka-lehteä lukisin, mutta liimaus ei kestä saunan olosuhteita.

Ja puhut kännykkään.

Itse koitin joskus saunoa sukat jalassa ja kerran koitin syödä pizzaa lauteilla. Molemmat oli ihan jees, mutta ei niistä kummastakaan tapaa tullut.

Eikö kukaan muu koita "tasoittaa" asioita? Eli jos vaikka jotain sattuu (kolhaisu, nyrjähdys, yms) vasemmalle kädelle tai jalallesi niin teet vastaavan/tai edes jotain myös vastakkaiselle raajallesi? Itseäni jäisi moinen häiritsemään aivan mielettömästi.

Voluumeissa ainut no no on kohdistunut kolmeentoista. Pari viikkoa sitten otin itseäni niskasta ja olen nyt kuunnellut autossa musiikkia sillä kolmellatoista, se kun on tietysti se sopivin, ja kyllä on eron huomannut. Autolla ajelu on lähes rentouttavaa, pillua on tullut ovista ja ikkunoista eikä lompakkokaan ole ollut enää tyhjä. True story.

 

[Kai-Sakari]

Autoni taustapeilissä on sellainen valosensoripallura. Tähtäilen sillä takaa tulevia ja mielessäni mosautan ne singolla palasiksi.

 

[Kai-Sakari]

Jep. Tunnusluvut, ovikoodit, jne jne.

Härkälä - Nyström tai Baumgartner - Sinisalo - Iafrate

Itselläni tämä on ainakin ihan yleinen tapa muistaa numeroita joita en käytä joka päivä.

Jep. Ekan silvermaticini PIN oli DaigleSaarikoski.

 

[Jackie Moon]

Autoni taustapeilissä on sellainen valosensoripallura. Tähtäilen sillä takaa tulevia ja mielessäni mosautan ne singolla palasiksi.

Poikamainen kateus valtasi heti mieleni! Minkähän palluran liimaisin omaan peiliini...

ja koen aina mielihyvää, mikäli lukemani teksti päättyy tasan viiteen sanaan ja "pasianssi" menee läpi.

Ole hyvä.

 

[M10]

Teen asioita joko päässä tai taustalla soivan musiikin rytmissä. Autossa vinkkari tai vaihde päälle, jääkaapin ovi kiinni, tölkin avaaminen, hana päälle tai kiinni, you name it. Vaimo syystäkin välillä ihmettelee.

Sen lisäksi musiikkia kuunnellessani (koko ajan) mietin alitajuisesti vaihtoehtoisia tahtilajeja, fillejä tai muita rytmiin liittyviä juttuja, mitkä voisivat sopia biisiin. Paras kaveri, joka on käynyt samat musiikkiluokat- ja opistot toimii kuulemma samoin. Tämä on ollut tapana jo yläasteelta lähtien eikä siitä tunnu tulevan loppua. Myös sormien tahdissa naputtelu pöytään, rattiin tai muuhun kuuluu tapoihini.

Tuskin nämä nyt "Näin teen vain minä"-osastoa ovat, mutta kunhan kerroin.

 

[Palstalegenda]

Kaikki tähän ketjuun kirjoittaneet ja kirjoittavat ovat ihan sekoja. Ei voi kuin ihmetellä. Tekisi mieleni paeta jollekin saarelle teitä kaikkia karkuun.

No mutta muistinpa minäkin sitten kuitenkin yhden tällaisen sekoilun, jota harjoitan. Kun ajelen autollani, niin radioni äänensäätönamiskuukkeli on sellainen, että se näyttää numeroin, että mitä tasoa on äänen voimakkuus. Jos autossa istuu vaikkapa 35-vuotias ja 22-vuotias, niin ääninappia ei saa asettaa kohtiin 35 tai 22, koska jos asettaa, tapahtuu kuolonkolari, siitä olen ihan varma.

 

[kesätyttö69]

Tarkkailen pulssiani jatkuvasti. Olen aloillani ja en hengitä ja tunnustelen pulssiani.

Jos pöntöllä paskoessa huomaan että ei olekaan paperia, haen sitä oudossa puolikyykyssä asennossa jalat levällään ja kädet eteen ojennettuna kuin rapuihmisen kuvittelisi kävelevän.

 

[-FNM-]

Vietän tipattoman tammikuun marraskuussa.

 

[Buddha]

Jos autossa istuu vaikkapa 35-vuotias ja 22-vuotias, niin ääninappia ei saa asettaa kohtiin 35 tai 22, koska jos asettaa, tapahtuu kuolonkolari, siitä olen ihan varma.

Ethän sä ylety millään säätämään äänenvoimakkuutta, jos vanhempasi kerran istuvat etupenkeillä.

 

[Palstalegenda]

Ethän sä ylety millään säätämään äänenvoimakkuutta, jos vanhempasi kerran istuvat etupenkeillä.

Kyllä ne mua uskoo. Sanon aina vanhemmilleni asiasta, ne ymmärtää. Psykiatrini on sanonut heille, että kannattaa totella mua tuossa asiassa. Useimmiten kylläkin istun auton etupenkillä äitini sylissä, niin siitä kyllä yltää.

 

[Buddha]

Useimmiten kylläkin istun auton etupenkillä äitini sylissä, niin siitä kyllä yltää.

Vaippaihottuma selittää paljon, mutta kyllä sustakin vielä jotain tulee. Ei ne sanonnat tyhjästä ole temmattu: isä oli kunnalla töissä ja pojastakaan ei tullut mitään ja äiti oli parturi ja tyttärestäkin tuli huora.

 

[Orlando]

Tarkkailen pulssiani jatkuvasti. Olen aloillani ja en hengitä ja tunnustelen pulssiani.

Mulla on vähän samaa vikaa, johtuen taannoisista lievistä rytmihäiriöistä. Varsinkin saunan jälkeen ja nukkumaan mennessä tulee tarkkailtua.

Lisäksi minulla on ollut jo pikkunassikasta asti outo tapa ja tarve hiplata ja näpelöidä vaatteissa olevia pesulappuja, siis sellaisia, joista menee sormi läpi. "Parhaita" ovat sileän tuntuiset, max 3 sormea läpäisevät laput. Tänäänkin, kun Suomen peliä katselin ja sohvalla makoilin, oli rentouttavaa hiplata t-paidan sisällä olevaa lappua samalla.

Korostan, että pystyn olemaan ilmankin, mutta sopivan paikan tullen ja oikeanlainen t-paita/huppari päällä tulee tätä harrastettua vaistomaisesti.

Kieltämättä outo tapa, mutta niin kauan kun pysyttelen omissa vaatteissa, ei tästä ole muille vaivaa.

 

[Stevie]

Tämä ketjun otsikko voisi hyvin olla, että "mitä tapoja minulla on tms"
Itsellä tuo perinteinen tsekkaaminen, että onhan kahvinkeitin ja hella pois päältä, pesukoneen vesihana kiinni. Nämä pitää tietty tehdä moneen kertaan.

Uutena asiana mitä on tullut viime vuosina on seuraava.
Oon huomannut, että joissakin pikku jutuissa tulee mieleen joku jatkoajan nimimerkki. Tässä muutamia esimerkkejä.

Silloin joskus kun otan viskihuikan mun il capitano mukista, niin tulee mieleen nimimerkki Tqofe nautiskelemassa.

Aina kun radiosta soi Europen uusin kappale Not Supposed to Sing the Blues, mulla tulee mieleen Vanha Len ehkä jammailemassa sähkökitaralla jossain.

Kun Santiago Bernabeulla hoilataan Real Madridin kannustuslaulua, ajattelen myhäilevää Graingeria mielessäni.