Näin teen vain minä (1/10000?)

[Sanainen arkku]

Mulla ei ole koskaan ollut ongelmaa aloittaa esim täytekakkua (ja sen kyllä huomaa), koska minulle on (vähän liian) tärkeää että kakkua leikataan siististi ja kakkupalasektorit ulottuvat oikeaoppisesti kakun keskipisteeseen. Paras tapa varmistaa että kakkua ei leikata päin vittua, on leikata itse ensimmäinen pala ja näyttää muille mallia. Vaikka silti sen joku ryssii.

Se on kyllä ihan totta että jos vie vaikka työpaikan taukohuoneeseen jotain kakkua tai piirakkaa, niin se kannattaa itse aloittaa niin muilla on alempi kynnys ottaa.

Ja viimeista palaa ei tietenkään saa ottaa. Ei saa kaikottaa.

Jos viimeistä palaa ei saa ottaa, niin eikö silloin toiseksi viimeinen olekin viimeinen. Joten oikeastaan sitäkään ei saisi ottaa jne...

Tällä säännöllä on terveysvaikutuksia.

 

[Moto]

"Rouva Hulda Huoleton, neljän tytön äiti on". Laulu ala-asteen 1. ja 2. luokan musiikinkirjasta.

Jaa mitä? No, usein huomaan laittavani dödöä kainaloon (roll on) noiden kahden ensimmäisen säkeen tahtiin. Yksi tavu on liike ylös tai alas - vasen kainalo ensimmäisellä säkeellä, oikea toisella. Hullu mikä hullu.

 

[bebeto]

"Rouva Hulda Huoleton, neljän tytön äiti on". Laulu ala-asteen 1. ja 2. luokan musiikinkirjasta.

Jaa mitä? No, usein huomaan laittavani dödöä kainaloon (roll on) noiden kahden ensimmäisen säkeen tahtiin. Yksi tavu on liike ylös tai alas - vasen kainalo ensimmäisellä säkeellä, oikea toisella. Hullu mikä hullu.

Juice Leskinen & Coitus Int - Suihke kainaloon - YouTube Minä taas hyräilen tätä kappaletta laittaessani antiperspiranttia.

 

[Moto]

Nyt kyllä tarvitsisi sävellajiltaan vähän progressiivisemman biisin dödön levittelyyn, kun juuri käytössä olevassa (muistaakseni) Nivea-pönikässä kuula pyörii niin nihkeästi, että sitä joutuu välillä avittamaan sormilla.

 

[Rautapohkeet]

Astioiden tiskauksen tai käsienpesun jälkeen juoksutan vettä aina niin kauan, että kaikki saippuasta tullut vaahto on huuhdottu pois. Saatan käyttää tähän pahimmillaan useita minuutteja, enkä koskaan poistu lavuaarin luota ennen kuin kaikki vaahto on poissa.

Samaa teen minäkin. Oikein ärsyttää välillä, kun tietää tuhranneensa aikaa moiseen turhuuteen taas, vaikka kuinka ja kauan, mutta ei niitä vaahtoja voi sinne altaaseenkaan jättää. Ja jos tiskialtaassa on esim. lautanen odottamassa tiskaamistaan ja kaadan kahvipannusta kahvinjämät altaaseen ja siihen lautaseen jää kahvetta, niin vettä pitää valuttaa siihen niin kauan, että kahvit häviää lautaselta viemäriin. Ja sitä kahvin ja veden sekoitustahan ei tietenkään voi kaataa pois vaan se pitää valuttaa vedellä pois.

Kolmantena asiana tuli mieleen, että erityisesti iltaisin, en koskaan juo lasia tyhjäksi vaan pohjalle pitää jäädä pari senttiä vettä jonka kaadan pois. Tämän jälkeen otan yleensä vielä toisen lasillisen vettä, mikä tekee toiminnasta aina vain idioottimaisempaa.

Neljäntenä eräs outo matsiinlähtörituaali. Kun olen menossa Jokerien peliin on pakko kotona fanikamppeet päälle pukiessa koskettaa oikean käden etu- ja keskisormella Jokerilogoa ja sitten omaa sydäntä. Ja tämä tehdään jokaiselle Jokerilogolle mitä vaatekappaleista löytyy. Ja tietenkin vielä omassa makuuhuoneessa katseen ollessa kohdistettuna kirjahyllylle päin, josta löytyy vieläpä pienoinen Jokerilippu, jolle vielä lopuksi heitän lippaan.

 

[adolf]

Huojentavaa tietää että en ole hulluudessani yksin.

 

[JYP#44]

Istuin usein ollessani koneella tuolilla väärinpäin. Olen polvillani istuinosalla ja lepuutan leukaa selkänojan päällä. En tiedä miksi teen näin, havahdun aina jossain vaiheessa että miten mä taas tähän asentoon päädyin.

 

[lake79]

Tsekkaan vessan ja keittiön vesihanat ainakin kolme kerta joka kerta kun poistuin kotoa ja ettei hella ole päällä tai pöytägrilli seinässä ja että jääkaapin ovi on varmasti kiinni. Siis aivan joka helvetin kerta kun poistun vaikka vaan tunniksi kotoa. Lisäksi jos en kokeile ovea rappuun että menee kiinni, palaan aina ulkoa/rapusta takaisin kokeilemaan joka kerta, jos huomaan tuon kokeilemattomuuden.

 

[JYP#44]

Tsekkaan vessan ja keittiön vesihanat ainakin kolme kerta joka kerta kun poistuin kotoa ja ettei hella ole päällä tai pöytägrilli seinässä ja että jääkaapin ovi on varmasti kiinni. Siis aivan joka helvetin kerta kun poistun vaikka vaan tunniksi kotoa. Lisäksi jos en kokeile ovea rappuun että menee kiinni, palaan aina ulkoa/rapusta takaisin kokeilemaan joka kerta, jos huomaan tuon kokeilemattomuuden.

Ai että, meillä samanlaiset vainoharhat. Pahimpia on kun lähden opiskelijakämpästäni viikonlopuksi vanhemmilleni satojen kilsojen päähän. Aika usein on käynyt niin että kun lähden kamojen kanssa autolle, kokeilen lähtiessäni (kuten teen aina kun poistun kämpiltä) että ovi on lukossa. Kannan kamat autoon, jonka jälkeen alan vielä epäröimään että tuliko se ovi lukkoon. Kävelen ovelle ja kokeilen onko se lukossa. Ikkunasta koitan tihrustaa vielä että eihän kahvikeitin tai hella jäänyt päälle. Sitten kun ajelen kohti kotia, niin mielessä pyörii että jäiköhän mulla nyt pakastimen ovi varmasti kiinni, pitäisikö palata katsomaan.

Lisäksi tapaan tarkistella pitkin päivää että onhan puhelin, lompakot ja avaimet vielä tallella. Aika perseestä tää stressaaminen, en tiedä pääseekö tästä mitenkään eroon. Jatkuvasti stressaan että teinköhän nyt asian X varmasti oikein ja palaan tarkistamaan oliko kaikki kunnossa.

 

[Beergenheim20]

Herään yöllä yhden kahden aikoihin miettimään et ei helvetti, jäikö se tallin ovi auki.. Ja sit se täytyy käydä tsekkaamassa.
Ja ylipäänsä kaikki muutkin ovet: ulko-ovi, auton ovi, jääkaapin ovi, you name it. Pitää tarkistaa monesti et laitoinko kiinni. Ja sit hetken päästä ei enää muista et.. laitoinks mä sen nyt kii vai en?

 

[septi]

Kun keitän kahvia ja olen laittanut veden ja purut keittimeen, jää aina häiritsevä tunne että puruja on liian vähän ja kahvista tulee liian laihaa. Sitten lisään puruja n. 1/10 kahvilusikallista ja sen jälkeen luotan että kahvi on sopivan vahvaa, ikäänkuin tuo 1/10 lusikallinen vaikuttaisi jotenkin asiaan.

 

[Jupe]

Mulla sama homma tuossa tarkastamissyndroomassa kuin @JYP#44 ja @lake79 tosin siinä on vielä sellainen järjettömyys, että esim. kun lähden aamulla töihin ja iltavuoroon menevä puoliso jää vielä nukkumaan niin tsekkaan kaikki paikat silti tarkkaan. Sitten taas en koe mitään stressiä siitä, että hän unohtaisi töihin lähtiessään lukita ulko-oven tai jääkaapin oven auki kun kämppä jää täysin tyhjäksi. Mielenkiintoinen tuo ihmismieli kyllä. Ja sama homma oli jo yksinasuessa niin mistään "suojeluvaistostakaan" ei voi olla kyse.

Asutte kuitenkin vielä mestoilla jossa naapurit jättää ovet lukitsematta, heh, se tuosta vielä puuttuisi. Kuulemma ympäri härmää on vielä tapana jättää jopa lähiöissäkin ovet lukitsematta, tiedän jopa espoosta yhden tutun joka tekee näin ja asuu erittäin suositulla alueella vieri vieressä rivareissa, alueella vielä paljon maahanmuutajiakin, joten aikamoinen luoton osoitus ihan kaikkiin suuntiin.

_

 

[Nick Neim]

Käytän hikipukua aika paljon talvella kerrospukeutumisena. Voittaa esimerkiksi tykit 100-0, ja pitää kropan aika hyvinkin lämpimänä.

Jääkiekkoa en ole pelannut ~6 vuoteen, mutta hikipuku on edelleen kovassa käytössä. Sitä tosin pitää ihmetellä, että miten tämä vielä muka mahtuu, kun kroppaan on tullut +20kg pelkkää rasvaa lisää... Ehkä tää oli silloin pelatessa vähän liiankin suuri. Kenties.

 

[Kiakonsyöjä]

Kun keitän kahvia ja olen laittanut veden ja purut keittimeen, jää aina häiritsevä tunne että puruja on liian vähän ja kahvista tulee liian laihaa. Sitten lisään puruja n. 1/10 kahvilusikallista ja sen jälkeen luotan että kahvi on sopivan vahvaa, ikäänkuin tuo 1/10 lusikallinen vaikuttaisi jotenkin asiaan.

Mulla on sama asia kaakaon kanssa. Ensin 4 täyttä, 2 puolillaan olevaa, 1/10, kastan kärjen kaakaossa ja otan uuden 1/10.

 

[Waqu]

Joskus kun menen nukkumaan ja uni ei tule. Ajattelen nimeä Lubomir Sekeras. Myös unisen näköinen kuva miehestä vuodelta 2001 saattaa mieleen tulla. Ja tämä ei tule mitenkään homolla tavalla, vaikea sanoa mistä tulee, mutta tuota kikkaa olen käyttänyt jostain tuolta 2001 asti. Kyseinen pelaaja jotenkin vie ajatukset tyhjäksi muusta, vaikea selittää.

Edelleen Sekeras tuo monesti unen hyvin silmään.

 

[Wolves]

Mulla on sama asia kaakaon kanssa. Ensin 4 täyttä, 2 puolillaan olevaa, 1/10, kastan kärjen kaakaossa ja otan uuden 1/10.

Nyt meni jo aika rivoksi.

Uutta juustopakettia ottaessani käyttöön heitän aina ensimmäiset siivut roskiin. Lenkkimakkarasta en koskaan käytä sitä päätypalaa, vaan sekin lentää roskiin (Sitä kurttuista osaa). Sama koskee myös grillimakkaraa, ellei sitä grillata.

 

[Apmp-]

Uutta juustopakettia ottaessani käyttöön heitän aina ensimmäiset siivut roskiin.

Sairasta. Ne ensimmäisten siivuthan ovat juuri niitä parhaita. Leikkailenkin juustoa aina jokaiselta mahdolliselta sivulta, koska ne "reuna"palat vaan ovat parempia.

 

[pikkusikaa]

Luen sanoma-, mainos- ja aikakausilehtiä saunassa. Saunan kattoon on asennettu lukulamppu tuota varten.

Täällä aivan sama. Vakiolukemistani ovat Urheilulehti ja Urheilusanomat. En oikeastaan lue muualla lehtiä. Saunassa saa lukea rauhassa. Usein luen myös jonkin lehden kokonaan, jolloin saunassa vierähtää noin tunti.

 

[Molkke]

Ollessani missä tahansa normaalissa huoneessa mietiskelen huonetta geometrisenä kokonaisuutena ja lähetän matkaan mielikuvituksellisen pallon. Tämä pallo törmäilee sitten esineisiin, esimerkiksi mattoon tai huonekaluihin ja lähtee oikeassa kulmassa eteenpäin. Joskus lisään erilaisia ramppeja, joissa pallo nousee. Esimerkiksi vanhempieni kotona vaikka sisustus on muuttunut, mielessäni näen saman kuvion jonka muodostin ollessani kahdeksan-vuotias. Miksiköhän olen usein ulkona keskusteluista?

 

[Jussizip]

Uutta juustopakettia ottaessani käyttöön heitän aina ensimmäiset siivut roskiin. Lenkkimakkarasta en koskaan käytä sitä päätypalaa, vaan sekin lentää roskiin (Sitä kurttuista osaa). Sama koskee myös grillimakkaraa, ellei sitä grillata.

Samat täälläkin. Juustosta tosin vedän jokaisella kerralla yhden siivun päältä ja annan tuon koiralle. Onkohan joskus lapsuudessa päällimmäinen pala ollut pahan makuinen ja tästä jäänyt alitajuntaan vakavat traumat? Makkaroista/nakeista jätän aina päädyn syömättä, ellei kyseessä ole grillattu herkku.

Puuroissa, viileissä, kiisseleissä, jugurteissa jne. parasta on, jos päälle on muodostunut sellainen paksumpi "kuori".

Paskalla istuessani on pakko räplätä puhelinta. Jos puhelinta ei ole mukana niin mikä tahansa lukeminen käy myös. Jos ei muuta niin vaikkapa geelipurkin tekstien lukeminen. Tämä johtaa juurensa varmaankin siihen, että muksuna oli aina Aku Ankka mukana vessassa.

Tykkään myös erilaisista hajuista. En siis pidä mistään paskan haistelusta mutta esim. uudet autot, uudet kengät tai uudet renkaat tuoksuvat hyvältä. En sen enempää haistele mutta jos nyt vaikka mainitsemani kengät tulee ostettua niin kyllä niitä pari kertaa pitää nuuhkaista ennen käyttöönottoa.

Kyllä, tarvitsen apua.

 

[Lätkäturientti]

Nuuskaketjun perusteella minä olen yksi kymmenestätuhannesta, joka käyttää jo käytetyn pussinuuskan toiseen kertaan. Mieluiten toki sellaisen, jonka itse olen ensin käyttänyt.

In your face, wannabe-eksentrikot.

Parisen vuotta vanha viesti, mutta pakko myöntää että itsekkin teen näin ! Joten olemme varmaan siis 2/20000? Ei, täälläpäin kaikki tekevät tuota. Jotkut oikein pahassa nuuskanhimossa saattavat käyttää jopa lössinuuskaa toiseen kertaan. Okei, olen vain kerran tuollaista todistanut.

Jos joku tulee mieleen, niin itselläni kaikki pitää olla jotenkin symmetristä. Pienenä jopa jos leikissä piti kääntyä oikeeseen suuntaan ympäri, niin heti perään käännyin vasempaankin. Jos räpäytin toista silmää, piti toistakin räpäyttää yhtä monta kertaa yms... Nykyään kyllä niin vähäistä tuo, mutta pienenä oli kovakin vaiva.

 

[Jonde]

Samat täälläkin. Juustosta tosin vedän jokaisella kerralla yhden siivun päältä ja annan tuon koiralle. Onkohan joskus lapsuudessa päällimmäinen pala ollut pahan makuinen ja tästä jäänyt alitajuntaan vakavat traumat? Makkaroista/nakeista jätän aina päädyn syömättä, ellei kyseessä ole grillattu herkku.

Puuroissa, viileissä, kiisseleissä, jugurteissa jne. parasta on, jos päälle on muodostunut sellainen paksumpi "kuori".

Täälläkin samaa vikaa. Nykyään tosin pystyn jo juustosta sen päällimmäisenkin palan syömään, mutta ei ne palat niin hyvin ole kuin sitten seuraavat siivut. Samoin nakeista jää päät syömättä, makkaroista pystyn syömään.

Viileistä ja jogurteista otan aina pois sen kannen alle kasaantuneen "kuoren". Ei vaan pysty syömään...

 

[UnenNukkuja]

Samat täälläkin. Juustosta tosin vedän jokaisella kerralla yhden siivun päältä ja annan tuon koiralle. Onkohan joskus lapsuudessa päällimmäinen pala ollut pahan makuinen ja tästä jäänyt alitajuntaan vakavat traumat? Makkaroista/nakeista jätän aina päädyn syömättä, ellei kyseessä ole grillattu herkku.

Sama täältäkin. Joudun tunnustamaan, että lapsuus minun kohdallani tuohon vaikuttaa. Traumat vaanivat tätä neitoa.

 

[Kiakonsyöjä]

Nyt meni jo aika rivoksi.

Uutta juustopakettia ottaessani käyttöön heitän aina ensimmäiset siivut roskiin. Lenkkimakkarasta en koskaan käytä sitä päätypalaa, vaan sekin lentää roskiin (Sitä kurttuista osaa). Sama koskee myös grillimakkaraa, ellei sitä grillata.

Pervo

Joku muukin ymmärtää juuston ensinmäisten siivujen yököttävyyden!

 

[Wolves]

Pervo

Kukas se kastoikaan kärkeä kaakaossa? (Ja tähän semmoinen kahden merkin yhdistelmä, joka kertoo etten ihan tosissani ole)