Mainos

Musiikista yleisesti

  • 178 568
  • 1 242

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
On siinä mielessä tuttu, että olisi pitänyt sillon ilmestymisaikaan käydä se jonkun expo-jutun yhteydessä katsomassa, mutta en juuri nyt muista, miksi se sitten jäi näkemättä. Enkä pysty sitä tostakaan katsomaan kun sivu vittuilee vaan jotain maajuttuja.

Ai niin joo, maajuttuja tietenkin. Tuubistakaan ei löydy täyttä versiota, ainoastaan traileri ja jotain pätkiä.
 

Schwein

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Vittu, Jiri Nikkinen on kuningas. TV oli päällä taustalla ja sieltä tuli joku Tartu mikkiin -uusinta. Väsynyttä menoa, mutta sitten tuli Jiri ja lauloi Beatlesia. Ja hyvin lauloikin.
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Vittu, Jiri Nikkinen on kuningas. TV oli päällä taustalla ja sieltä tuli joku Tartu mikkiin -uusinta. Väsynyttä menoa, mutta sitten tuli Jiri ja lauloi Beatlesia. Ja hyvin lauloikin.
Nikkisellähän on myös aika tiiviisti keikkaileva The Beatles Tribute Band (linkki Nikkisen kotisivulle). Onko kukaan käynyt tuota katsomassa ja onko mistään kotoisin? Välillä on ollut mielessä käydä katsomassa, mutta toistaiseksi en ole saanut aikaiseksi.

Aikoinaan Cliftersin Sexi On In-albumi tutustutti tämän penskan aika moneen klassikkobiisiin. Mitäs kaikkea siinä nyt olikaan? Elekieltä oli Beatlesin Here Comes The Sun, Leikkikalu Supremesin You Can't Hurry Love, nimikappale Whon Kids Are Alright, Mies Kinksin Days... Pitää varmaan laittaa joskus kuunteluun uudestaan - tosin hyllystä ei löydy tällä erää kuin joku Poptorin Clifters-kokoelma.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Onko täällä Jii Karjalaiselle omaa ketjua, jos ei niin uusi Sinulle Sofia on eirttäin laadukas plätty, kantsii tsekata Spotifysta. Nopealla arvostelulla parasta Karjalaista 20 vuoteen, bändi on erittäin laadukas ja löytyy vivahteita suuntaan ja toiseen. Jotkut biisit svengaa lähes soulin omaisesti kun taas löytyy myös rock-balladia mikä on ensi kuulemalta legendamatskua. Uskomaton äijä ja uskaltaisin väittää että suomen ykkösnimi mitä tulee eläviin rock-legendoihin.
Tuo biisien laatu tekee vaikutuksen, soulahtava Mennä huitelee pesee Sami Saaren ja Niko Ahvosen yritykset rustailla toimivaa suomi-soulia ja osoittaa että Jii voisi tehdä suomi-souliakin helposti levynkin mutta tyytyy vain esittelemään monipuolisuuttaan.
Koska taas nähdä sut saan? on bluesrock-helmi joka yhdistele huuliharppua ja pianoa, ei tälläistä kukaan muu tee ainakaan näin monipuolisella bändisovituksella, Iso Kynällä on toki legendoja mutta on riisutumpaa.
Mainitaan vielä Kaksi lusikkaa , pirun svengaava biisi, ei mennä siitä mistä aita on matalin vaan tämäkin letkeä svengibiisi sisältää mageita ja taidokkaitakin urkupianokitarasoundeja/koukkuja mitkä tekee tälläisestä musasta laadukasta ja yksilöllistä.

_
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Adelen 25-albumi ylsi historian ensimmäisenä levynä yli kolmen miljoonan kappaleen viikkomyyntiin USA:ssa ja rikkoi näin N'Syncin hallussaan pitämän myyntiennätyksen lähes miljoonan kappaleen erolla. Kotimaassaan Britanniassa levyä myytiin 800 000 kappaletta, mikä teki siitä Britannian eniten ensimmäisellä viikollaan myyneen levyn. Aiempaa ennätystä piti hallussaan Oasis, jonka Be Here Now-albumia myytiin avausviikollaan 697 000 kappaletta. Adele pisti siis tästä vielä yli 100 000 kappaletta paremmaksi. Adelen levymyynnistä kertoo kaiken oleellisen se tosiseikka, että 25-albumia myytiin Briteissä enemmän kuin listasijoille 2-87 sijoittuneita levyjä yhteensä.

USA:ssa Adele myi yhden viikon aikana yli miljoona levyä enemmän, kuin seuraavaksi eniten myynyt Taylor Swift 11 kuukaudessa. Pop-musiikki on saanut uuden kuningattaren. Adele ravistelee musiikkibisnestä ennennäkemättömällä tavalla. Pitää mennä 90-luvun grunge-vuosiin, kun on viimeksi tämmöistä dominointia nähty. Tai ehkä Eminemin kulta-aikoihin.

Adelen edellinen 21-levy myi maailmanlaajuisesti 30 miljoonaa kappaletta ja on melkoisen todennäköistä, että nyt laitetaan vielä siitäkin paremmaksi.

Kolme miljoonaa kappaletta viikossa on aivan järkyttävän kova määrä. Etenkin kun sen suhteuttaa nykypäivän heikohkoon levymyyntiin.
 
Viimeksi muokattu:

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK

Schadowan

Jäsen
Adelen 25-albumi ylsi historian ensimmäisenä levynä yli kolmen miljoonan kappaleen viikkomyyntiin USA:ssa ja rikkoi näin N'Syncin hallussaan pitämän myyntiennätyksen lähes miljoonan kappaleen erolla. Kotimaassaan Britanniassa levyä myytiin 800 000 kappaletta, mikä teki siitä Britannian eniten ensimmäisellä viikollaan myyneen levyn. Aiempaa ennätystä piti hallussaan Oasis, jonka Be Here Now-albumia myytiin avausviikollaan 697 000 kappaletta. Adele pisti siis tästä vielä yli 100 000 kappaletta paremmaksi. Adelen levymyynnistä kertoo kaiken oleellisen se tosiseikka, että 25-albumia myytiin Briteissä enemmän kuin listasijoille 2-87 sijoittuneita levyjä yhteensä.

USA:ssa Adele myi yhden viikon aikana yli miljoona levyä enemmän, kuin seuraavaksi eniten myynyt Taylor Swift 11 kuukaudessa. Pop-musiikki on saanut uuden kuningattaren. Adele ravistelee musiikkibisnestä ennennäkemättömällä tavalla. Pitää mennä 90-luvun grunge-vuosiin, kun on viimeksi tämmöistä dominointia nähty. Tai ehkä Eminemin kulta-aikoihin.

Adelen edellinen 21-levy myi maailmanlaajuisesti 30 miljoonaa kappaletta ja on melkoisen todennäköistä, että nyt laitetaan vielä siitäkin paremmaksi.

Kolme miljoonaa kappaletta viikossa on aivan järkyttävän kova määrä. Etenkin kun sen suhteuttaa nykypäivän heikohkoon levymyyntiin.

Toisella viikolla Jenkeissä meni muuten miljoona kappaletta kaupaksi, joka teki 25:sta koko vuoden myydyimmän albumin. Itse olen myös 25-levyn omistaja, tosin ostin tuon google play-kaupasta, joten tiedä sitten minkä maan myyntiin tuo lasketaan. Kova juttu ja jotenkin luo uskoa siihen, että kyllä niitä levyjä edelleen myydään, jos vain artisti+ääni+biisi+universaaliihmisiäkoskettava"sejokin"-combo löytyy.

Itse levystä voisi sen verran sanoa, että toooodella varman päälle ollaan menty ja itse en jaksanut kuunnella tuota paria kertaa enempää. "21" oli niin täydellinen levy omassa genressään, että vähän olen pettynyt, ettei mitään erilaisempaa haettu. Toisaalta hauska nähdä, että kerrankin joku jättimenestyksen saavuttanut artisti haluaa tehdä vielä saman uudestaan. Osoittaa, että artisti on sinut sekä itsensä että menestyksen kanssa. Harmi, ettei Adelen kiertue yllä Suomeen asti, vaan lähin etappi taitaa olla Tukholma ja sinne on varmasti tunkua.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Ja tätä levyähän ei ole Spotifyssa eikä missään muissakaan suoratoistopalveluissa. Mikä vaan lisää tämän saavutuksen merkittävyyttä.
 

lake79

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Suomi, Pahalampi.
Maj Karma - Puumiekka - YouTube Uusi Maj Karman biisi ei ihan kauheasti vakuuta, melkoista radiokuraa ja enemmän tuo kyllä sitä välimallin Herra Ylppö & Ihmiset-kamaa on, kuin vanhaa kunnon Karmaa.

Ei jatkoon. Ja linkki vie Puumiekka-biisin musavideoon.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Käytiin eilen (perjantaina) Tampere Filharmonian joulukonsertissa teemalla "Rekiretki Joulumaahan." Rekiretkistä nyt voi vain unelmoida kun vettä vihmoo ja maa on mustana mutta konsertti oli erittäin onnistunut. Tampere Filharmoniaa oli vahvistettu rytmiryhmällä johon kuului: kitara; Ville Nurmi, basso; Pekka Korhonen, rummut; Marko Timonen sekä koskettimet (flyygeli) Lenni-Kalle Taipale. Orkesteria johti lahtelainen Jarkko Kiiski joka oli myös sovittanut kaikki kuullut kappaleet, ja hienosti olikin. Solisteina toimi Aili Ikonen, Hannu Lehtonen ja Jore Marjaranta sekä tamperelainen Mieskuoro Laulajat.

Ohjelmisto oli seuraavanlainen:

Adeste Fideles trad.

Sylvian Joululaulu

The Christmas Song

Tonttu

Sininen Uni

Joulun Tuoksu

Tule Joulu Kultainen

Joulupukin Maa

Joulun Kieli

It's The Most Wonderful Time Of The Year

White Christmas

Talven Ihmemaa

Tähti, tähdistä kirkkain

O Holy Night

Rekiretki Joulumaahan (sikermä)

Esiin täytyy nostaa nuori naisvokalisti Aili Ikonen, uskomattoman puhdasta ja kaunista tulkintaa sekä tietysti Lenni-Kalle. Hänen soittonsa on virtuoosimaista ja voimakasta, tunne ja tulkinta on vahvasti läsnä. Uskon että Lenni-Kalle olisi tehnyt mainittavan uran myös klassisen musiikin puolella jos vain kiinnostusta olisi riittänyt. Hieno ilta hienojen artistien ja hyvän musiikin parissa.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Huomenna taitaa olla Johanneksen kirkossa Helsingin alueen joulukonserteista hienoin, eli YL:n sellainen. Kello 21 alkaa tuo myöhäiskonsertti, mutta hyvät paikat saadakseen tarvitsee olla tuntia ennen paikalla.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Muut ihmiset höpisevät joululauluista ja konserteista. Pitäisiköhän tässä pistää Viikatteen ja Ajattaran joululevyt soimaan?

Onko muuten normaalia kuunnella alkuun Swallow the Sunia, vaihtaa siitä Ministryyn ja sen jälkeen luukuttaa Hellacoptersia?
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Muut ihmiset höpisevät joululauluista ja konserteista. Pitäisiköhän tässä pistää Viikatteen ja Ajattaran joululevyt soimaan?

Onko muuten normaalia kuunnella alkuun Swallow the Sunia, vaihtaa siitä Ministryyn ja sen jälkeen luukuttaa Hellacoptersia?

Voisi olla sinullekin virkistävä kokemus kuulla paikanpäällä isoa orkesteria.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
The Beatlesin tuotanto ilmestyy puolenyön jälkeen Spotifyyn ja muihin suoratoistopalveluihin.

The Beatles
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
@Ted Raikas ja avautuminen Porcupine Tree ketjussa inspiroi minut luokittelemaan keikoilla kävijöiden stereotypioita.

Pulisijat - tälle ihmisryhmälle tuntuu keikoilla käynti olevan pelkkä sosiaalinen tapahtuma, jossa kavereiden kesken voi vaihtaa mielipitetä niin meneillään olevasta keikasta kuin kuin edellisen näkemisen jälkeisistä tapahtumista. Yhteistä näille kaikille on ymmärtämättömyys siitä että se vitun puhetulva häiritsee muita.

Bilettäjät - keikat ovat paikka jossa päästellään höyryt esiintyjään päin selin joraamalla ja heilumalla. Yhteisenä tekijänä heille on se ettei oikeasti kiinnosta mitä siellä lavalla tapahtuu kun tärkeintä on osoittaa muille keikan seuraajille omat loistavat tanssitaidot ja yrittää saada kaikki muutkin mukaan heidän tanssikuvioihinsa. Yhteistä näille kaikille on ymmärtämättömyys siitä että ne vitun tanssiliikkeet eivät kiinnosta muita.

Pittihörhöt - sitten on tämä ihmisryhmä, joka luultavasti ei saa arkielämässä fyysistä kontaktia samaan sukupuoleen haluamallaan tavalla, joten ilo on ylimmillään kun keikalla voi estottomasti riisua paidan, pahimmillaan myös housut, ja sitten juosta musiikin tahdissa iloisesti toisia puolialastomia käytännössä 99% miehistä koostuvia pittihörhöjä päin. Yhteistä näille on etteivät ne tajua että se vitun pittiriehuminen on dorkaa.

Juopot - pääasia että juotavaa riittää ja keikan alkaessa on yleensä toki riittänytkin siinä määrin ettei jalat kanna puhumattakaan että seuraavana päivänä muistaisi koko tapahtumasta mitään. No onhan se ryppyinen pääsylippu saattanut jäädä taskunpohjalle muistoksi, eikä lievä oksennuksen hajukaan anna pilata ainutlaatuista muistoa. Yhteistä näille on etteivät ne tajua että se vitun känniörveltäminen on nuijaa.

Vanhat fanit - näitä ei näe uusimpien trendibändien keikoilla, mutta tuokaapa se pelkän alkuperäisen basistin avulla kiertävä muutaman hitin bändi muutaman vuosikymmemem takaa niin johan sieltä yleisöstä erottaa nämä kovaa vauhtia keski-ikäistyvät vanhat fanit, jotka kerrankin ovat päässeet sieltä lasten koulujen ja harrastusten maailmasta yhdeksi illaksi ulos ihmisten sekaan. Joskus valitettavasti menee hieman yli ja saataa ulkoisesti sekoittua juoppojen porukkaan.

Rokkipoliisit - tyytyvät seisomaan kädet puuhkassa miksauspöydän tienoilla, ainoana mahdollisena elonmerkkinä lievä nyökyttely tai varpaiden heiluttelu.

Huutelijat- henkilöt jotka hakevat kommunikaatiota esiintyjän kanssa. Yhteistä näille on etteivät ne tajua että se vitun "soittakaa Paranoid" ei ole ollut hauskaa enää kahteenkymmeneen vuoteen.
 
Viimeksi muokattu:

Geezer

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK. Sympatiat Kuopioon ja Lappeenrantaan.
@Ted Raikas ja avautuminen Porcupine Tree ketjussa inspiroi minut luokittelemaan keikoilla kävijöiden stereotypioita.

Pulisijat - tälle ihmisryhmälle tuntuu keikoilla käynti olevan pelkkä sosiaalinen tapahtuma, jossa kavereiden kesken voi vaihtaa mielipitetä niin meneillään olevasta keikasta kuin kuin edellisen näkemisen jälkeisistä tapahtumista. Yhteistä näille kaikille on ymmärtämättömyys siitä että se vitun puhetulva häiritsee muita.

Bilettäjät - keikat ovat paikka jossa päästellään höyryt esiintyjään päin selin joraamalla ja heilumalla. Yhteisenä tekijänä heille on se ettei oikeasti kiinnosta mitä siellä lavalla tapahtuu kun tärkeintä on osoittaa muille keikan seuraajille omat loistavat tanssitaidot ja yrittää saada kaikki muutkin mukaan heidän tanssikuvioihinsa. Yhteistä näille kaikille on ymmärtämättömyys siitä että ne vitun tanssiliikkeet eivät kiinnosta muita.

Pittihörhöt - sitten on tämä ihmisryhmä, joka luultavasti ei saa arkielämässä fyysistä kontaktia samaan sukupuoleen haluamallaan tavalla, joten ilo on ylimmillään kun keikalla voi estottomasti riisua paidan, pahimmillaan myös housut, ja sitten juosta musiikin tahdissa iloisesti toisia puolialastomia käytännössä 99% miehistä koostuvia pittihörhöjä päin. Yhteistä näille on etteivät ne tajua että se vitun pittiriehuminen on dorkaa.

Juopot - pääasia että juotavaa riittää ja keikan alkaessa on yleensä toki riittänytkin siinä määrin ettei jalat kanna puhumattakaan että seuraavana päivänä muistaisi koko tapahtumasta mitään. No onhan se ryppyinen pääsylippu saattanut jäädä taskunpohjalle muistoksi, eikä lievä oksennuksen hajukaan anna pilata ainutlaatuista muistoa. Yhteistä näille on etteivät ne tajua että se vitun känniörveltäminen on nuijaa.

Vanhat fanit - näitä ei näe uusimpien trendibändien keikoilla, mutta tuokaapa se pelkän alkuperäisen basistin avulla kiertävä muutaman hitin bändi muutaman vuosikymmemem takaa niin johan sieltä yleisöstä erottaa nämä kovaa vauhtia keski-ikäistyvät vanhat fanit, jotka kerrankin ovat päässeet sieltä lasten koulujen ja harrastusten maailmasta yhdeksi illaksi ulos ihmisten sekaan. Joskus valitettavasti menee hieman yli ja saataa ulkoisesti sekoittua juoppojen porukkaan.

Rokkipoliisit - tyytyvät seisomaan kädet puuhkassa miksauspöydän tienoilla, ainoana mahdollisena elonmerkkinä lievä nyökyttely tai varpaiden heiluttelu.

Kovin negatiivisia stereotypiota - erikseen lueteltuina. Toisaalta, jos tunnistaa itsestään kaikki nuo tyypit yhden keikan aikana, niin eipä se enää niin pahalta kuulosta - ja hauskaakin on ollut.
 

Rinksu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Rokkipoliisit - tyytyvät seisomaan kädet puuhkassa miksauspöydän tienoilla, ainoana mahdollisena elonmerkkinä lievä nyökyttely tai varpaiden heiluttelu.

Tunnustan! Lisätään vielä, että repertuaariin kuulu myös paheksuvat mulkaisut jokaista kohtaan, jotka uskaltavat saatana vieköön pitää hauskaa. Koska multa herpaantuu pian keskittyminen, kun joku jurpo talloo mun varpaille ja mä en kuule onko keikalla yhtä hyvä bassosoundi kun levylläkin.

Jaa niin ja sinällään juopot eivät haittaa, kunhan eivät ole näitä "kännituijottajia". Kerran yhdellä keikalla olin tapani mukaan rokkipoliisina miksauspöydän vieresssä, kun viereeni eksyi ko. ryhmää edustava, noin kolmessa promillessa hortoillut jurpo, joka sitten päätti pysähtyä viereeni ja jäi monttu auki tuijottamaan varmaan vartiksi minua. Minä tiedän, että olen vitun hyvän näköinen, mutta siitä huolimatta....
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Joku käy ilmeisesti vain paskoilla keikoilla kun on ehtinyt tuollaista syväluotausta harrastaa.
Jotain 600 keikkaa koettu joten on siellä paskojakin ollut.
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tuli tuosta eilisestä Viola Beach-bändin kuolemasta auto-onnettomuudessa mieleen, että onko kovinkaan tunnettuja tapauksia, joissa koko bändi on mennyt kerralla? Eipä toki tuotakaan voi nyt tunnettuna bändinä pitää.

Äkkiseltään keksin vain muutaman hitin 80-luvun loppupuolella tehneen London Boysin kuolemat niin ikään auto-onnettomuudessa, mutta siinä oli kuitenkin vain kaksi jäsentä. Liekö tunnetuin nimenomaan bändejä koskenut massakuolema Lynyrd Skynyrdin tapaus - ja Air Crash Investigationista opin, että 2/3 saksalaisesta tyttöbändistä Passion Fruit kuoli Crossair 3597:n pudotessa taivaalta. (Wikipedialinkki)
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Tuli tuosta eilisestä Viola Beach-bändin kuolemasta auto-onnettomuudessa mieleen, että onko kovinkaan tunnettuja tapauksia, joissa koko bändi on mennyt kerralla?

Auto- ja lentokoneonnettomuuksien rinnalla aloin heti miettiä tulipaloja. Great White -yhtyeen keikalla klubi syttyi tuleen ja sata ihmistä kuoli, mutta bändistä ei vissiinkään kuin yksi jäsen. Mutta varmasti on olemassa sellainen tapaus, jossa koko bändi olisi tuhoutunut tulipalossa.

Tsunamissa meni kanssa jokunen tunnettu muusikko, mutta ei varmaankaan koko bändiä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös