Musiikista yleisesti

[kalkkifredi]

En omista Nevalaisen valmistamaa kitaraa, mutta viime keväänä vein viimeksi kyseisen herran huollettavaksi kolme kitaraa. Niihin piti tehdä vaan nauharemppaa, mutta kyllähän se oli tehnyt niille paljon enemmän. Lopputulema oli oikeasti ihan helvetin hyvä. Sitten myin vähän aikaa sitten pois sellaisen korealaisen Epiphonen sheratonin, jota oli modattu niin, että siinä ei enää ollut muuta alkuperäistä kuin koppa ja siinä oli Nevalaisen laittamat kampi ja mikit.

Joskus olen saanut kokeilla noita flying finnejä ja kyllähän ne on oikeasti ihan käteen käyviä soittimia. Itselläni on niiden kanssa se ongelma - kuten on myös mm.Lottosen kitaroiden kanssa - että ne on liian hyviä. Niitä käsitellessä tulee ihan liian mukavoitunut olo. En minä mikään Jack Whiten tasoinen idealisti näissä asioissa ole, mutta silti on aina toivottavaa, että soittimessa joku juttu vähän fuskaa. Sillon pysyy paremmin itsekkin asian ytimessä.

 

[bebeto]

@kalkkifredi , katselin tuon linkkaamasi dokkarin mutta en oikein tiedä mitä olisin siitä mieltä. Alkupuolella joku naishenkilö kuvailee hemmojen musiikkia termillä "american heritage reinterpreted" vaikka tyypit itse puhuvat jostain rivalrysta verraten itseään Blur:in ja Oasis:in. Siis samalla kun yrittävät kuulostaa 60-luvun brittibändeiltä. Vaihtaisin tuon american tilalle british. Nykyinen musabisnes on niin lyhytjänteistä että moni loistava bändi ja biisi olisi jäänyt kuulematta jos sama mentaliteetti olisi vallinnut 60-luvulla. Kuka uskaltaa olla tämän ajan Ahmet Ertegun tai Atte Blom?

Minussa on sen verran romantikon ja idealistin vikaa uskoakseni että hyvä musiikki nousee paskan alta kuin feenixlintu tuhkasta. Varsinkin nykyään kun sosialistinen media on mahdollistanut sen että jokaiselle amatöörimuusikolle on julkaisukanava. Toisaalta ennen kampa oli tiheämpi ja piti oikeasti osata soittaa kun ei ollut näitä digitaalisia hyventäjiä. Mutta silti, 60- ja 70-luvuilla tehtiin parempaa kamaa kuin koskaan sen jälkeen.

 

[bebeto]

@kalkkifredi , sen verran tuo dokumentti herätti kiinnostusta että kuuntelin BJM:n Take it from the man:in kokonaisuudessaan. Miksi juuri tuo, koska se sattui tulemaan ensimmäisenä tuubissa vastaan. Ihan kelpo ralleja ja mainiot hieman kotikutoiset saundit. Syynäsin myös wikistä tietoja tuosta Newcombesta mutta aika suppea oli, ilmeisesti on päässyt päihteistä eroon ja asuu nykyään Berliinissä. Ei noista biiseistä kuitenkaan mikään noussut ylitse muiden. Vaikutteet ovat musiikissa selvästi kuultavissa,60-luvun brittibändit ynnä Velvet Underground etc.

Jos oli Lontoo se paikka 60-luvulla jossa tapahtui ja syntyi niin 70-luvulla painopiste siirtyi Kalifornian suuntaan.60-luvulla Lontoosta kävivät uralleen nostetta hakemassa mm. Hendrix ja Walker Brothers jotka jenkeissä olivat suht tuntemattomia. Sitten kun brittibändi breikkasi rapakon takana muutettiinkin kirjat sinne ja asetuttiin Losin ympäristöön asumaan, noin kärjistäen. Kaliforniassa taisi olla noita poikkitaiteellisia yhteisöjä enemmänkin tuolloin. Mutta aiheeseen eli tuo BJM:n musiikki voi toimia innoittajana nuoremmalle polvelle tutustua 60-luvun tarjontaan.

 

[kalkkifredi]

@kalkkifredi , sen verran tuo dokumentti herätti kiinnostusta että kuuntelin BJM:n Take it from the man:in kokonaisuudessaan. Miksi juuri tuo, koska se sattui tulemaan ensimmäisenä tuubissa vastaan. Ihan kelpo ralleja ja mainiot hieman kotikutoiset saundit. Syynäsin myös wikistä tietoja tuosta Newcombesta mutta aika suppea oli, ilmeisesti on päässyt päihteistä eroon ja asuu nykyään Berliinissä. Ei noista biiseistä kuitenkaan mikään noussut ylitse muiden. Vaikutteet ovat musiikissa selvästi kuultavissa,60-luvun brittibändit ynnä Velvet Underground etc.

Kannattaa kuunnella Thank God for Mental Illness- ja Give it Back -albumit BJM:ltä myös. Ne on ne legendaarisimmat ysärituotokset ja kumpikin hyvin erilaisia suuntauksiltaan. Lähinnä Velvet Undergroundiin vertaisin BJM:ää juuri sen vuoksi, että mitään tunnistettavaa nyrkkisääntöä niiden tuotannossa ei ole. Ehkä joku Bowien ura voisi olla myös jonkinlainen vertailukohta.

Kyllähän Newcomben tuotteliaisuus aikoinaan oli sitä luokkaa, että vertaista saa hakea aika pitkään - varsinkin kun se tavara oli oikeasti kuunneltavaa. Myöhempinä vuosina on tahti vähän hiipunut, mutta edelleen BJM:ltä tulee tasaiseen tahtiin uutta musiikkia ja vastahan sieltä tuli albumin lisäksi sen ranskalaisen leffan soundtrack, joka oli varsin mielenkiintoinen. Onhan se toki muutenkin ihan huippuäijä. Ennen Berliiniin muuttoa, kun se vielä asui Reykjavikissa, niin ne tarkkaan dokumentoidut metsäretket ja kokkailusessiot oli ihan legendaarisia.

Noista dokkarin aikaisista typpeistä Matt Hollywood ja Joel Gion tuli takaisin kokoonpanoon 2000-luvun loppupuolella ja kuuluvat vielä nykyäänkin ainakin BJM:n live-ryhmään.

 

[bebeto]

@kalkkifredi , kuuntelen nuo albumit kyllä kun aika on oikea. En tiedä oletko nämä nähnyt mutta liittyy aika olennaisesti siihen mitä rock ja bluesrock tänä päivänä on. How Britain Got The Blues 01 - YouTube . Linkki ekaan osaan joita on varmaan kahdeksan ainakin. Tuosta saa mukavan käsityksen siitä miten blues kulkeutui sumujen saarelle ja miten se muokkautui kulkien erilaisten suotimien läpi. Jos et ole nähnyt niin kannattaa katsoa.

edit. Blues Britannia - Can Blue Men Sing The Whites (2009) - YouTube Tässä linkki tuohon koko dokkariin.

 

[bebeto]

Barry McGuire - Eve of Destruction - YouTube Tämä on enemmän kuin ajankohtainen tänä päivänä. Kuunnelkaa ja katsokaa.

 

[kalkkifredi]

@bebeto Minä jätän tämän vain tänne. Linkissä on maitonaamabluesia ja sillä koitan lähinnä todistaa, että ne myöhemmät sukupolvet kopioi entisiä vanhaan malliin ja hyvin se hoituu.

Blues Explosion - Burn It Off

Ja jotta ei palstauskottavuus kärsisi, niin uliuliuli ja Cicciolina!

 

[kalkkifredi]

Ja tässä vielä toinen kaunis. Uliuliuli!

Shake em on down

 

[Action Bronson]

AMEEBA - VANHASIELU - YouTube

Jos joku räppiä vihaava jaksaisi kuunnella niin sanokaa jotain tästä. Vähän toivoisin että jaksaisit loppuun vaikka olisi paskaa ja katsothan videon samalla.

 

[Kirjoittelija]

AMEEBA - VANHASIELU - YouTube

Jos joku räppiä vihaava jaksaisi kuunnella niin sanokaa jotain tästä. Vähän toivoisin että jaksaisit loppuun vaikka olisi paskaa ja katsothan videon samalla.

Hyvää tuossa kappaleessa on se, että se ei ole sitä itsekehua, jolla räpissä nykyään myydään isoja areenoita täyteen. Huonoa on se, ettei tällä puhelaulajalla ole oikein mitään sanottavaa. Nämä kliseet siitä, miten jokaisen pitää elämässä löytää oma polkunsa, on kuultu miljoonaan kertaan, ja usein oivaltavammin ilmaistuna. Esim. Sinatra ei laula: liikkukaa tuonne.

 

[bebeto]

Tänään alkaa YLE Teemalla klo 21.25 neliosainen musiikkidokumentti "Soul Power!" Ajattelin katsoa.

 

[kalkkifredi]

@bebeto , koska jatkan garagen propagandaani, niin tässä (tube) linkki Detroitin 2000-luvun meininkeihin. Pätkässä lakonisen kaunista detroitilaista maisemaa ja selitystä Detroitin soundiin. Messissä mm.White Stripes juuri ennen breikkausta ja Jack White ennustamassa, että ei niitä hittejä varmaan tule tehtyä.

 

[bebeto]

@kalkkifredi , katselin tuon pätkän joka oli vallan mielenkiintoinen.
Anna mulle Lovee – tältä näyttää levy-yhtiön tarina elokuvana| Episodi.fi

Legendaarinen Love Records täyttäisi ensi vuonna 50 vuotta jos olisi vielä pystyssä. Aleksi Mäkelä ohjaa levy-yhtiöstä elokuvan joka saa ensi-iltansa tammikuussa 2016. En oikein tiedä mitä odottaa kun tuo Mäkelän CV ei päätä huimaa. Ja munamieskin mukana.

 

[kalkkifredi]

Joo, ei paljoa herätä odotusta ennakkoon toi Love Recordsin leffa. Itse kyllä katselisin mielummin aina muutenkin musan tapauksessa hyvin tuotettuja dokkareita kuin biograafista leffatuotantoa. Elokuvat jää aina vajaiksi, tai sitten ne on muuten vaan paskoja.

En tiedä, mikä on Juice-leffan tilanne tällä hetkellä, mutta eikö niitäkin pitänyt puskea ulos pari kappaletta tässä lähitulevaisuudessa.

 

[oiler99]

Voin suositella kaikille Jatkoajan musiikkifaneille JT Curtisin nettisarjaa rock-musiikin historiasta. Toistaiseksi on julkaistu vain 1950-lukua käsittelevä jakso, mutta se olikin kaikessa lyhykäisyydessään täyttä rautaa. Ja myös sopivasti kieli poskessa tehty. Lisää jaksoja on tulossa.

History of Rock & Roll - The 1950s - YouTube

 

[heavy]

Ilmeisesti ei enää bänditkään usko siihen että kukaan haluaisi ostaa levyjä fyysisessä muodossa. Poikkesin alkuillasta Kuudennella linjalla Grave Pleasuresin "levynjulkaisukeikalla", ja arvatkaapa mitä? Paikanpäällä ei ollut myynnissä sitä uutta levyä joka tänään julkaistiin!

No keikka oli hyvä ja varmaan joskus jostain se levykin kokoelmaan löytyy, mutta tyydytään toistaiseksi sitten pelkään Spotify-kuunteluun. :-/

 

[sonnychiba]

Paikanpäällä ei ollut myynnissä sitä uutta levyä joka tänään julkaistiin!

No keikka oli hyvä ja varmaan joskus jostain se levykin kokoelmaan löytyy, mutta tyydytään toistaiseksi sitten pelkään Spotify-kuunteluun. :-/

Eikös tuo levy ilmesty vasta 11.9.? Itsellä ainakin tilauksessa.

Edit. Jaa taitaa cd olla jo ilmestynyt.

 

[bebeto]

Mad Professor Amplification LTD | Guitar Pedals and Amplifiers

Olikohan toissapäivänä kun TV1 :lla oli juttua tällaisesta kitaravahvistinvalmistajasta. Kyse on siis suomalais-ruotsalaisesta firmasta joka omien sanojensa mukaan valmistaa maailman parhaat ja kalleimmat kitaravahvistimet. Kaikki tehdään käsityönä ja ulkokuori viimeistellään asiakkaan toivomuksesta vaikkapa 24 karaatin lehtikullalla.

 

[sonnychiba]

Eikös tuo levy ilmesty vasta 11.9.? Itsellä ainakin tilauksessa.

Edit. Jaa taitaa cd olla jo ilmestynyt.

Ei ollut Grave Pleasures läheskään yhtä hyvä kuin Beastmilk.

 

[Kirjoittelija]

Tuli aasinsiltana tästä mieleen sellainen ihan mielenkiintoinen, joskin vähän aihetta sivuava juttu, että joskus takavuosina törmäsin tutkimukseen, jossa oli tutkittu musiikin kuuntelemista siltä pohjalta, mikä oli oma suosikkigenre.

Kävi mm. ilmi, että jazzin ja klassisen musiikin kuuntelijat olivat kaikkein suvaitsevaisempia kaikkia eri musiikkityylejä kohtaan.

Yritin googlettaa tätä tutkimusta, ja vastaan tuli tällainen melko tuore uutinen, jonka mukaan avomielisimpiä ovat indie-fanit:
Study: Pop Fans the Most Closed-Minded of All Genres, Don’t Reciprocate Love for Country

 

[MustatKortit]

Yritin googlettaa tätä tutkimusta, ja vastaan tuli tällainen melko tuore uutinen, jonka mukaan avomielisimpiä ovat indie-fanit:
Study: Pop Fans the Most Closed-Minded of All Genres, Don’t Reciprocate Love for Country

Juu, minäkin yritin googlettaa tuota samaa, kun olisin halunnut laittaa linkkiä, mutta en onnistunut löytämään. Eipä silti, tuo sinun löytämäsi tutkimus nyt on kuitenkin ainakin hieman samansuuntainen. Siitä minun muistelemastani tutkimusksesta olen tainnut aikanaan kuulla yleisen musiikkitiedon teorian kurssilla Espoon musiikkiopistossa, siinä ei ollut noin monia eri tyylejä vertailtavana kuin tässä sinun löytämässäsi versiossa.

Omaan makuun indie-musiikin kuuntelijoiden suvaitsevaisuus on yhtä aikaa yllättävää ja yllätyksetöntä. Yllätyksetöntä siksi, että kyse on hyvin vapaasta suhtautumisesta musaan noin lähtökohtaisesti, yllättävää siksi, että tätä nykyä vihertävä hipster-asenne ei mielestäni ole kovinkaan suvaitsevaista. Tavastian lauantai-diskossa käyviä (wannabe?) indie-musan fiilistelijöitä en kutsuisi kovinkaan suvaitsevaisiksi musiikin suhteen.

Countryn suvaitsevaisuuden ymmärrän hyvin, kyseessä musagenre, joka ammentaa monesta.

Räpin kuuntelijoiden sijoitus häntäpäässä on looginen, tjeu tämän palstan räp-ketju.

 

[Kirjoittelija]

Omaan makuun indie-musiikin kuuntelijoiden suvaitsevaisuus on yhtä aikaa yllättävää ja yllätyksetöntä. Yllätyksetöntä siksi, että kyse on hyvin vapaasta suhtautumisesta musaan noin lähtökohtaisesti, yllättävää siksi, että tätä nykyä vihertävä hipster-asenne ei mielestäni ole kovinkaan suvaitsevaista. Tavastian lauantai-diskossa käyviä (wannabe?) indie-musan fiilistelijöitä en kutsuisi kovinkaan suvaitsevaisiksi musiikin suhteen.

Tutkimuksen pihvi käsittääkseni oli tämä: “Indie” fans were seen as the most receptive to listening to other genres.

Mä ymmärrän hyvin, että indie-musiikin ystävä kuuntelee myös jazzia, rockia, räppiä, folkkia, metallia, danceä ja poppia. Mutta sehän ei tarkoita sitä, että hän suvaitsisi Popedan, Cheekin, Arttu Wiskarin, Limp Bizkitin ja Linkin Parkin kuuntelijoita, vaikka Popeda on rockia, Cheek on räppiä, Arttu Wiskari on poppia ja Linkin Parkin ja Limp Bizkitin saattaa joku laskea metalliksi.

 

[Van Cleef]

Phil Collins on tekemässä soolo comebackia. Luvassa olisi uutta musiikkia ja kiertuetta. Edellinen soolo albumi on vuodelta 2002 (uutta musiikkia sisältävä). Välissä oli se Going Back levy vuonna 2010, joka oli kuitenkin motown covereita. Genesiksen paluukaan ei poissuljettua, mutta ensin katselee miten tämä soolo juttu menee: Phil Collins Plotting Comeback: 'I Am No Longer Retired' | Rolling Stone

 

[bebeto]

I Dream of Wires | TV | Areena | yle.fi

Katselen juuri tällaista dokkaria joka vaikuttaa mielenkiintoiselta. @kalkkifredi , onko tämä sinulle tuttu?

 

[kalkkifredi]

On siinä mielessä tuttu, että olisi pitänyt sillon ilmestymisaikaan käydä se jonkun expo-jutun yhteydessä katsomassa, mutta en juuri nyt muista, miksi se sitten jäi näkemättä. Enkä pysty sitä tostakaan katsomaan kun sivu vittuilee vaan jotain maajuttuja.