Mainos

Musiikista yleisesti

  • 178 560
  • 1 242

pehtoori

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, HPK
Tuo instituutio on kyllä harvinaisen väärille raiteille eksynyt ja aikansa elänyt. Takavuosina tuonne sentään valittiin oikeastikin rokkareita, mutta viime vuosina ties mitä poppareita ja räppäreitä.

Näinhän siinä on hyvin pitkälti päässyt käymään. Muutama vuosi sitten kävin tuolla paikan päällä ja aika valjut muistot paikasta jäi. Avara mesta, mutta ei juuri mitään katsomisen arvoista. Eli jos joku suunnittelee tuonne pyhiinvaellusmatkaa, niin kannattaa varautua pettymykseen. Ainakaan minun kohdallani ei todellakaan vastannut odotuksia. Lisänä älyttömän kallis giftshop.
 
Suosikkijoukkue
JYP, Vatanen, Blackhawks
Tekisi mieli käydä nappaamassa Wolfheartin debyytti kaupasta. Joko porukka on tutustunut ehkä maailman aliarvostetuimman musiikkineron uuteen projektiin, joka on ainakin arvosteluissa pärjännyt aivan huikealla tavalla? Mielipiteitä? Onko jo kiire kauppaan?
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Legendaarinen Boston on kaivautunut esiin piilostaan ja putkauttamassa pihalle uuden studiolevyn 11 vuoden tauon jälkeen. Biisinäytteitä kuultavissa täällä:

Life, Love Hope
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Anssi Kela avautuu Spotify-korvauksista
Levoton tyttö ja Spotify — Anssi Kela

Itse näen asian niin että onhan Spotifyssa oleminen framilla ja esillä olemista ja sitä kautta ollaan ison massan osan kuunneltavana. Toki korvaus on pieni mutta olemalla esillä niin kuin nyt avautuessaan Iltapulussa tästäkin asiasta saa julkisuutta mikä tietää julkisen ammatin harjoittajalle rahaa ainakin välillisesti, keikkamyynti vetää, haastattelukutsuja satelee mediaan jne.

Hyvä muistaa että kyseessä on yhden kappaleen tuotto, varmasti ropisee todellakin jotain sieltä muustakin tuotannosta vaikka mainitsee diilin olevan huonompi näiden kohdalla.

Tuohon lisäksi neljän kuukauden keikka- ja mediatienistit. Onko se lopputulema loppujen lopuksi edes kovin huono suomi-artistille joka on tehnyt kaksi hittiä seitsemään vuoteen jos Aamu lasketaan sellaiseksi tämän Levottoman tytön lisäksi.

Ehkä olisi parempi sitten mennä töihin musiikin tiimoilta esimerkiksi opettamaan
mihin Kelalla olisi edellytyksiä ja sitten tehdä tätä lisätienistien toivossa harrastustoimenaan aina kun jaksaa. Ehkä lopputulema olisi taloudellisesti parempi.

Ehkä hyvä myös mainita että itse kuuntelen vielä Spotifyni mainoksilla ilmaiseksi mutta jos tulevaisuudessa kuuntelen toistuvasti musiikkini laitteesta johon saa Spotifyn niin voin siitä muutaman euron kuussa maksaa. Nyt valtaosa musiikista kuuntelen radiosta ja cd-levyltä, autossa. Seuraavaksi eniten kuuntelen musiikkia live-keikoilla ja käynkin keskimäärin kerran kaksi kuussa tsiigaa live-rokkia, nytkin Kolmannen Naisen ja Metal All Stars liput hallussa.

_
 
Viimeksi muokattu:

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Itsehän en Anssi Kelan musiikista perusta, mutta jossain määrin allekirjoitan silti miehen kommentit Spotifyn palkkioiden mitättömyydestä. Oma käsitykseni on, että artisteilta ei juurikaan edes kysytä, haluavatko he tuotantoaan Spotifyn uumeniin, vaan levy-yhtiö laittaa sen sinne melkeinpä automaattisesti. Itse olen yhden levytyssopimuksen ihan kohtalaisen ison levy-yhtiön kanssa solminut, ja muistan sen, että levy-yhtiömme pomo mainitsi ihan suoraan hänen olevan Spotifyta vastaan, koska sen korvaukset artisteille ovat ihan mitättömät. Tästä huolimatta singlemme ja kokopitkämme ilmaantuivat Spotifyn uumeniin, eikä meiltä kysytty tästä mitään.

Itseäni ei haittaa pätkääkään, että tuo levy Spotifyn uumeniin ilmaantui, enkä saisi sieltä mitään merkittäviä korvauksia, vaikka tuo Spotify-korvaus olisi vaikkapa sata- tai tuhatkertainen, sen verran marginaalia tuo musiikkimme, tai yhtyeemme tunnettavuus. Tai tarkemmin ex-yhtyeeni, koska olen jättänyt musiikin taakseni, joskaan tässä ei ollut kyse taloudellisista tai musiikillisista syistä, vaan puhtaasti ajan ja taitojen puutteista...

Ja minulle nuo Spotifyn (ja muiden vähän vastaavien nettipalveluiden) korvaukset tulevat automaattisesti Teoston tilityksen yhteydessä. Olen tainnut tienata näitä nettitilityksiä komeat 2-3 euroa... Sen sijaan yksittäinenkin soiminen YLE:n kanavalla tuo tekijöille yhteensä noin 35 euroa, kaupallisilla radiokanavilla taas muutaman euron...

Hyvä muistaa että kyseessä on yhden kappaleen tuotto, varmasti ropisee todellakin jotain sieltä muustakin tuotannosta vaikka mainitsee diilin olevan huonompi näiden kohdalla.

Jeps, mutta pointti onkin pitkälti se, että tuotto on oikeasti ihan mitätön, jos vertaa levynmyynnistä tai radiosoitosta tulleisiin korvauksiin.

Tuohon lisäksi neljän kuukauden keikka- ja mediatienistit. Onko se lopputulema loppujen lopuksi edes kovin huono suomi-artistille joka on tehnyt kaksi hittiä seitsemään vuoteen jos Aamu lasketaan sellaiseksi tämän Levottoman tytön lisäksi.

Keikoilla tienaa, jos tienaa. En tiedä Anssi Kelan keikkapalkkioita tai keikkojen määriä, joten en osaa sanoa, saako hän tuolta kovinkaan paljoa rahaa. Mutta Anssin pointti ei kai ollutkaan musiikilla tienaamisessa, vaan ainoastaan Spotify-korvauksissa.

Mitä tulee noihin keikkapalkkioihin tai levyjen myynnistä saataviin tuottoihin, niin ei niilläkään oikein rikastu. Tässä CMX:n A.W. Yrjänän näkemystä aiheesta Tietkone.fi:n uutisessa:

CMX-yhtye paljastaa niukat Spotify-tienestit - Uutiset - Tietokone

Ehkä olisi parempi sitten mennä töihin musiikin tiimoilta esimerkiksi opettamaan
mihin Kelalla olisi edellytyksiä ja sitten tehdä tätä lisätienistien toivossa harrastustoimenaan aina kun jaksaa. Ehkä lopputulema olisi taloudellisesti parempi.

Moni näin tekeekin. Ihan pakosta. PMMP:n Mira Luotikin joutui jossain vaiheessa uraansa menemään kauppaan töihin, koska pelkällä musiikilla ei oikein elänyt. Ja tuo tapahtui mielestäni vasta ihan hiljattain, siis aikana, jolloin PMMP oli jo noussut jokseenkin suureksi nimeksi. Tuo taisi olla siis tarpeen keikkakauden ulkopuolella. Joka tapauksessa moni keskisuuren bändinkin jäsen joutuu tekemään palkkatöitä. Musiikki on vain ja ainoastaan harrastus. Raskas, mutta rakas sellainen.
 
Viimeksi muokattu:

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Ihan hyvä tuo Anssi Kelan kirjoitus on aiheesta. Eikä se mielestäni ole edes mitään itkua, vaan asioiden ottamista esiin. Lopussahan mies sanoo, että palvelu itsessään on todella hyvä ja nähtävästi sitä itsekin mieluusti käyttää.

Mielestäni siis pääsääntöisesti aika neutraalia ja lopussa positiivisia tulevaisuudenkuvia maalaileva teksti.

Ja ainahan Spotify parempi on kuin se, että porukka lataa levyjä yksinomaan netistä ja rahaa ei mene edes sitä mikroskooppistakaan mihinkään suuntaan.

Edit. Sen sijaan tuo A.W. Yrjänän avautuminen aiheesta kuulostaa vähän turhan katkeralta. Arvostan kyllä muusikkona miestä todella korkealle, mutta avautuminen tästä aiheesta monesti kuulostaa liikaa itkupotkuraivareilta. CMX keikkailee tätä nykyä melko harvakseltaan, joten ehkä kannattaisi iskeä enemmän keikkaa, niin rahaakin tulisi. Hyvin moni muusikko Suomessa joutunee tekemään ihan päiväduuniakin, eli musiikki elättää aika harvaa. Sellaista se taide ja sen tekeminen on, monellakin rintamalla.
 
Suosikkijoukkue
JYP, Vatanen, Blackhawks
Ja ainahan Spotify parempi on kuin se, että porukka lataa levyjä yksinomaan netistä ja rahaa ei mene edes sitä mikroskooppistakaan mihinkään suuntaan.

Näin äkkiseltään päässälaskettuna 20 ilmaiskäyttäjästä yksi pitäisi saada maksavaksi asiakkaaksi, että artistin tulot pysyvät samana. Kaksi nostaisikin jo sitten aika reippaasti. Mielestäni hyvällä markkinoinnilla sen pitäisi olla mahdollisuuksien rajoissa. Tekijänoikeusrikkomuksien sanktioita tulee nostaa, muttei ainakaan pudottaa. Mielestäni viimeaikoina piratismi on selkeästi kyykännyt ja nyt ne musiikin kuuntelijat pitäisi siirtää vitosen kuussa maksavaan asemaan. Se on aika paljon vähemmän, mitä minä esimerkiksi käytän pelkkiin levyihin, vaikken tolkuttomia määriä niitä ostelekaan. Nykyisessä Netflixien maailmassa Spotifylla olisi ehdottomasti mahdollisuus nostaa päätään ja saada ihmiset maksamaan. Tuota ilmaisohjelmaa voisi rajoittaa esimerkiksi ajastamalla.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Tarkennetaanpa hieman asiaa...

Anssi Kelalla (tai hänen levy-yhtiöllään) onkin näemmä erillissopimus Spotifyn kanssa. Siis ns. artistisopimus. Teosto taas tilittää korvauksensa erikseen, ja ne tulevat kaikille Spotifyssa musiikkiaan kuunteluttaneille kuuntelun mukaan.

Näin kertoi Teoston Facebook-sivu juuri äskettäin. Joka tapauksessa ei tuo netti-streamauksen Teosto-korvauskaan mikään iso ole, mutta jotain kuitenkin.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Täällä on paljon eri musiikkityylejä ja yhtyeitä käsitteleviä ketjuja mutta ajattelin avata tällaisen jossa voisi yleisemmin keskustella musiikista. Ajatus alkoi itää oikeastaan tuota viisufinaalin seurantaketjua lukiessani ja taisinpa sinne muutaman viestin itsekin kirjoittaa lievästi päihtyneenä. Euroviisuja seuratessa nousi termi musiikkiteollisuus monen huulille ja aloin pohtia voiko teollisesti tehdä hyvää musiikkia.

Pienenä pohjustuksena siirtykäämme 60-luvulle ja tarkemmin vuoteen -66. Tuolloin NBC-kanava Yhdysvalloissa alkoi esittää komediasarjaa nimeltä Monkees joka kertoi samannimisestä yhtyeestä joka oli koottu yhtiön toimesta. Sarjassa esiintyivät siis näyttelijät jotka esittivät muusikoita. En tiedä oliko tämä ensimmäinen tyhjästä pystyyn polkaistu bändi jolle ammattimuusikot sävelsivät biisejä mutta varmasti yksi ensimmäisistä. Sarjaa tehtiin vuosina 66-68 ja se pyöri myös Suomen televisiossa.

Siirrytään ajassa hieman eteenpäin eli 70-luvulle. Duo Chinnichap eli Nicky Chinn ja Mike Chapman oli glamrock-aikakauden voimakaksikko joka tehtaili hittejä mm. Mud:lle ja Sweet:lle. He tekivät paljon iskusävelmiä 70-luvulla. Chinn on itse todennut että heidän tarkoituksenaan oli ainoastaan myydä niin paljon kuin mahdollista.

Tultaessa 80-luvulle otsikoihin nousi SAW eli Mike Stock, Matt Aitken ja Peter Waterman jotka sävelsivät ja tuottivat valtavan määrän hittejä eri artisteille ja yhtyeille 80-ja 90-luvuilla. He tekivät ja tuottivat yli 200 top 40 hittiä brittilistalle noina kahtena vuosikymmenenä. Viisufinaalin seurannassa toin esiin hieman lukuja liittyen musiikkivientiin, tilastot vuodelta -08 kun tuoreempiakaan en löytänyt. Ruotsin musiikkiviennistä saadut tulot 700 milj. euroa ja Suomen samalta vuodelta 23 milj. euroa.

Länsinaapurissa on tuo musiikin teollinen tuottaminen hallittu jo pitkään, aivan sieltä Abban ajoista lähtien, kun meillä vielä opetellaan. Toki eihän tuo musiikin tekeminen tilauksesta mikään uusi keksintö ole, tekiväthän klassisen musiikin säveltäjätkin tilausteoksia. Ja varmasti sitä on harrastettu aiemminkin. Voiko teollisesti tuotettu musiikki kestää ajan hammasta, jäädä elämään?

Sana on vapaa aiheesta kuin aiheesta kunhan se jollain tavalla liittyy musiikkiin.
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Kyllä teollisesti voi tehdä rahaa "musiikilla" ihan kasapäin, eikä siinä varmaan sinällään mitään väärää ole. Tämmöisistä vaan harvemmin, jos koskaan syntyy mitään ikivihreitä, tyyliä tai mitään sen kummempaa. Onhan noita "manageri" vetoisia viritelmiä suomessakin silloin tällöin ollut, vaikka täällä, kun markkina on pieni ja kaikki tuntee niin sanotusti kaikki, moisen toteuttaminen on vaikeampaa. Jostain menneisyydestä muistan jonkun nulikoitten poppisbändin (nimi on mielestä täysin hukkunut) joita suosikin ja muun sen ajan median tukemana hehkuteltiin vaikka mihin ja hämmästys oli, miten timantisti jätkät klaaras jo ensi sinkullaan. Odotusarvoa siis oli, kunnes paljastui, ettei se ihan niin mennytkään, vaan levyllä soittelivat Tabula Rasan sällit. Toinen moinen höppänä veto taisi bändi nimeltä kummitus, jonka rip off idea oli, että bändi esiintyi aina naamioituneina ja naamioiden takana oli mukamas maan eturivin rokkareita veivaamassa, mutta kukaan ei tiedä keitä. No ei ollut. Sen paljasti jo ensimmäiset keikat ja niiden taso. Kaikenlaista siis väännellään helpon rahan toivossa ja kautta aikain on väännelty, mutta lopulta elämään jää (jos nyt niin voi musiikista puhua) vain ne, joilla on oikeasti ollut jotain sanomista.

Monkees kuitenkin koomisuudessaan taisi tuottaa ihan parikin musiikilla leipänsä tehnyttä miekkosta, eli eihän se nyt ihan rip off ollu, muuta kun idealtaan. Itse olen soittajan uraani aloitellu tuolloin Monkeesien ja toki monen muun aikana ja aluksi se oli päräyttävä ilmiö, muuta nopeaan rupesi kiinnostamaan, kuka niissä biiseissä oikeasti soitti, kun joissain biiseissä oli oikeasti soitannollisesti mielenkiintoista osaamista ja aika pian tuli yleiseen tietoon, ettei ne itte skulaa. Mikäli muisti ei tee tepposia, sitä asiaa ei edes sen suuremmin yritetty salailla. Kuinka me muuten täällä pohjan perukoilla oltais niin nopeaan oltu selvillä asiasta.

Noista Chapmanneista ja muista taas kannattaa huomioida, että tuolla ns. suuressa maailmassa oli ihan erilainen kulttuuri noissa musiikkitouhuissa ja jos lähdetään purkamaan sitä maailmaa vaikkapa ajasta toisen maailmansodan jälkeen, he olivat varsin tyypillinen jatkumo sille agendalle, jolla levy - yhtiöt olivat työskennelleet iät ja ajat. Oli aika valtava murros, kun kaupallisesti menestyivätkin jotkut hiipparit tehtaan ulkopuolelta, eikä Beatles tai Rolling Stones kuitenkaan muuttaneet sitä, kuinka tehdas toimii. Siinä mielessä 70 - luku on varsinainen regressio takaisin siihen, että mogulit jostai repaisivät sopivan näköisiä hemuleita häilämään soittimien kanssa lavalle ja luottosäveltäjät riipustelivat niille toimiviksi havaituilla intro, a - osa, kertsi, b - osa middle eight jne. sapluunalla ns. varmaa maksamakkaraa tuubissa, eikä tarkoituskaan ollut muuta kuin kerätä irtonainen nuorilta pois kuleksimasta, niin kuin jyräys Hämäläinen sen aikoinaan niin osuvasti laittoi.

Nykyäänhän tuo on ulotettu jopa ihan niihin jotka vakavissaan musiikkia tekevät, ja se johtaa välillä koomisiinkin tulemiin, vai mitä olla mieltä artistin uskottavuudesta oman musiikkinsa airueena, kun se tuotteensa ohessa kauppaa ties mitä teddykarhupukuja hauskoina juttuina omissa nimissään ja kuten sen Liberace laittoi, nauraen koko matkan pankkiin.

Ongelmaa kuluttajan kanssa tässä ei lopulta ole. Kun syöttää riittävän ajan paskaa ihmisille, ei ne muuta osaa halutakaan. Ongelmia on ainoastaan tekijöillä ja niillä, joita musiikki ja sen innovatiivisuus ja sielun vapaus sykähdyttää, mutta kaikesta huolimatta,ruohikko suhisee tuulen vireessä niin kuin aina ennekin ja rip off miehet käärii rahat oikeiden tekijöiden nenän edestä niin kuin aina ennekin.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
...ns. varmaa maksamakkaraa tuubissa...

Tämä viesti ei ole osoitettu @JypFabu :lle, mutta tästä hänen käyttämästään termistä tuli mieleen monia asioita.

Ensinnäkin tuli mieleen se, että monesti eniten erilaisia musiikkityylejä/biisejä/esiintyjiä "geneerisiksi" tai "paskaksi" haukkuvat henkilöt ovat niitä, jotka eivät itse ole kovin musikaalisia, eivät ole itse soittaneet jne.

Muistan nähneeni aikanaan musiikin teorian kurssilla tutkimuksen, missä oltiin mitattu ihmisten suhtautumista eri musiikkityyleihin. Ei kovinkaan yllättäen kaikkein suopeimmin ja laajimmin musiikkia hyväksyivät klasarin ja jazzin kuuntelijat. Minulla on selvä näkemys siitä, miksi näin on: klasari ja jazz ovat tyylisuuntia, joiden pariin musikaalinen ihminen ikään kuin etsiytyy, ne vetävät häntä puoleensa (hieman eri tavoin). Kaikista heistä ei toki tule joko klasarin tai jazzin suuria kuuntelijoita, mutta nämä kiehtovat musikaalista henkilöä, ensimmäinen harmonioidensa ja jälkimmäinen vapautensa ja jopa rytmin hylkäämisen takia. Kaikkein ahdasmielisimmin musiikkiin suhtautuivat tiettyjen rap- sekä rock-musiikin alagenrejen kuuntelijat. Tämä on helppo uskoa sillä perusteella, että etenkin tämän palstan rap-osasto on täynnä karmeaa tuomitsemista ja haukkumista suuntaan jos toiseenkin.

Ylipäänsä omalla soittamisella ja musiikin ymmärtämisellä on kuviossa iso rooli, enkä nyt tarkoita sitä, että osaa hakata rummuilla peruskomppia tai löytää kitarasta pari sointua. Matka musiikin maailmaan on siinä mielessä kaunis ja kiehtova, että matkan varrella eri musiikillisten tyylien haukkuminen menettää merkitystään.

Toisekseen tulee mieleen se, että mikäli ruvetaan etsimään näitä maksamakkara-tehtailijoita pidemmältä aikaa, niin sellaisia olivat ehdottomasti myös J.S Bach ja erityisesti yksi koko maailman eniten musiikkia tehtaillut henkilö W.A.Mozart. He tekivät paljon musiikkia elääkseen, Bach kirkon tilaisuuksiin ja Mozart kenelle tahansa, joka musiikkia halusi. Eikö kuulostakin hieman paradoksaaliselta? 1700-luvun säveltäjät joutuivat ottamaan huomioon ostajan toiveita, aivan kuten nykyäänkin joudutaan näin tekemään. 250 vuotta sitten musiikki paketoitiin kuluttajaa miellyttävään asuun (kuten vaikka Sonatensatz-formaatti), samaa suoritetaan nykypäivänä, kun ollaan huomattu nykyihmisen mieltyvän kolmen tai neljän soinnun biiseihin ja tarttuvaan kertsiin.

Näillä pohdinnoilla siis tarkoitan sitä, etten lähtisi leimaamaan ketään nykysäveltäjääkään paskan tuottajaksi sillä perusteella, että levynsä myyvät. Musiikkia tehdään ihmisille ja eri aikoina paketti on erinäköinen. Myös 2000-luvulla on omia mieleenpainuvia ja samalla supersuosittuja artistejaan, heidän nimensä selviävät ajan kuluessa, jotta kuka kestää parhaiten aikaa.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
@Pavlikovsky ,käytin kyllä hakua mutta aina ei voi voittaa. @Moderaattorit ,siirtänette tämän langanpätkän tuonne Evilin aloittamaan ketjuun.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
@Moderaattorit ,voisiko tuon aloittamani langanpätkän solmia tämän jatkoksi. Kiitos.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Kun nyt vihdoin viimein nämä kaksi lankaa on saatu solmittua yhteen voin todeta että tuo palstan hakutoiminto on kyllä aivan anaalista. Yritin aikaisemmin tänään hakea joskus avaamaani ketjua "Fuusio-rockin ja jazzin liitto" mutta kirjoitin sanan fuusio pienellä alkukirjaimella ja hakutuloksena oli tasan kolme viestiä joista yksikään ei käsitellyt musiikkia. Mutta sitten itse asiaan, jokunen viikko takaperin oli jossain puhetta tästä hyvästä musadokkarista:

It Might Get Loud 2008 720p BDRip HDCLUB - YouTube

Jos ette ole tätä vielä nähneet niin kannattaa ilman muuta vilkaista. Kolme eri sukupolven kitaristia kertoo omista musiikillisista vaikutteistaan ja tarinoi sekä musisoi yhdessä. White Stripesin Jack White, U2:n Edge sekä vanha maestro itse eli Jimmy Page. Olkaa hyvä.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Keikoilla tienaa, jos tienaa. En tiedä Anssi Kelan keikkapalkkioita tai keikkojen määriä, joten en osaa sanoa, saako hän tuolta kovinkaan paljoa rahaa.

No niin, nyt on Anssikin myynyt itsensä reality-tv:lle kun saimme lukea uudesta Vain Elämää castista, kohta muuten tienaa keikoilla ja paljon. Vaikka sarja on ehkä jo ohittanut suurimman suosionsa niin helppo arvata että Anssi Kelan tulot ovat tästä kesästä ensi kesään ja ehkä vähän pidemmällekin huimat, ehkä niin huimat ettei tarvitse muistella Spotify-korvauksia.
Sen verran omakohtaista kokemusta löytyy että on ollut frendien kanssa tapana käydä Kolmannen Naisen keikoilla jo vuosikaudet, Hanhiniemen Vain Elämää vierailu muutti kaiken ja ehkä nyt vihdoinkin suosio alkaa palaamaan aikaan ennen Vain Elämää ja uskon että muutaman uudenkin fanin bändi saanut jotka käy jatkossakin keikoilla. Parille keikalle erehdyin menemään tv-esiintymisen jälkeen niin porukka keikoilla oli muuttunut täysin ja keikat myi loppuun alta aikayksikön. Ei huono diili esiintyjille ja tästä keulahahmon tosi-tv visiitistä kiittää koko bändi kun keikat myy kuin häkä ainakin seuraavan vuoden. En usko että monella suomiartistilla on oikeasti varaa kieltäytyä kutsusta.

_
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
En ole koskaan oikein päässyt jyvälle kantrista. Joitain isoja nimiä tiedän kuten esimerkiksi Shania Twain joka soi vuosia sitten joka kanavalla. Mutta on yksi artisti josta olen pitänyt jo vuosikymmeniä eli Willie Nelson. Tämä mies ei todellakaan ole mikään punaniska vaan vetelee siinä mainstreamin ja outlawn veteen piirretyllä viivalla. Pari tuttuakin tutumpaa näytettä herralta: Willie Nelson / On The Road Again - YouTube
Willie Nelson - Always On My Mind - YouTube
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Phil Spector, tuo kaikkien tuottajien äiti ja esi-isä. Minulla on jokin heikko kohta mitä tulee noihin 60- luvun alun tyttöbändeihin. Erityisesti maistuu The Ronettes jota Spector tuotti: The Ronettes - Be My Baby - live [HQ] - YouTube Silkkaa upeutta.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti

kalkkifredi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Trump 2016, IFK, Jerry Springer, Veronica
Onhan tohon tullut törmättyä vähän siellä sun täällä. Ihan raikas tuulahdus puritaaniroots revivalin ympyröissä, kun noilla ei kuitenkaan se kaikista änkyrämäisin lähestymistapa aiheeseen ole. Yleisestihän toi musan alakategoria on hyvinkin tylsä 1-4-5-räntätänttäkenttä, joka ei paljoa uutta tarjoa. Muistaakseni noi on tehnyt yhteistyötä Simon Nordbergin kanssa, joten voi olla, että senkin ansiosta on saatu vähän ulkopuolista tuotua sisälle. Siinä on muuten rautainen ruotsalainen ammattilainen, CV:stä löytyy kaikkea perus ruotsalaisesta homopopista Britneyn miksaukseen ja rankempiin tuotokssin. Eipä siti silti ehdi mellanölin katkuiselta kunikaallisperhe-, mariamontazami- ja måns-höyryämiseltä kukaan tuomaan esille. Vähän sama juttu on myös mm.Ebbot Lundbergin ja Björn Yttlingin kanssa.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Mungo Jerryn kappaletta veivataan radiotaajuuksilla joka kesä uskollisesti, joten on se muutaman muunkin kuin @bebeto n mielestä kelpo kesäbiisi. Kohtuullisen hyvä tietokilpailukysymys muuten olisi "nimeä jokin toinen Mungo Jerryn levyttämä kappale In the summertimen lisäksi". En ihan äkkiä muista, milloin olisin viimeksi kuullut sellaisen radiosta!
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Tuossa taasen Faith No Moren nähtyäni aloin miettiä, että paska kitaristi voi olla joskus siunaus bändille. Ei toki aina, eikä ehkä useinkaan, mutta ainakin FNM:ssa Billy Gould (basso) ja Roddy Bottum (koskettimet) ovat kehittyneet aika helvetin hyviksi omilla pelipaikoillaan juuri siksi, että bändissä oli alkuaikoina niin paska kitaristi, eli Jim Martin - tuo jenkkiläisen vaihtoehtorockin Mick Mars. Billyn ja Roddyn piti ottaa juuri tästä syystä paljon enemmän vastuuta siitä, että melodiat kulkevat ja homma pelaa, kun herra Oidipus osasi tykittää vain yksinkertaisia heviriffejä. Tämä on muokannut jopa koko bändin soundia, on paljon kosketinsoittimilla kulkevia melodioita ja bassokin välillä soolosoittimena. Siihen on sitten myöhemmin ihan oikeiden kitaristien ollut helppo tulla soittelemaan, se on ollut vain kirsikka kakun päälle. Eli lopulta tämä on ehkä jopa yksi syy, miksi Faith No More on niin hyvä bändi.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös