Ensimmäinen muisto*, siis muisto, oli, kun kummisetä vei Ilves-Ässät-peliin.
Äiti taisi olla synnyttämässä** tms. , Hiihtoloma, isä teki hommiaan.
Rakas tätini mies, urheiluheeboja, lupasi viedä kummipoikansa mummille.
Mutta vei ipan peliin.
Taisin olla innostunut Ässien suurinumeroisesta voitosta, kun ilmoitti, että oli myös viimeinen kerta.
Mummille kerroin, ja hän tietysti vanhan kansan ihmisenä naureskeli, että isäsi on kova Tapparan mies, ja niin se edesmennyt taatasikin TBK:ta kannatti, muttei Mouhijärveläisenä maanviljelijänä juuri kerennyt peleissä käymään.
"Sun poika on kyllä törkeä Tappara-fani", totesi kummisetä, kun isä Tampereelta haki.
"Niin on ollut suvussa tapana" - totesi isä, ja oli jollain tapaa onnellinen ja ylpeä.
Toki Kirkkonummella***oli helppoa olla Tapparan pipo päässä, mitä nyt joutui vastailemaan Keski-suomen kuulumisiin liittyviin kysymyksiin.
Sitten kun palasi synnyinkotiin, niin kuulin, ettei Tampere edes ole keski-Suomea, mikä tuli shokkina.
(**Pikkuveljelle, kun alkoi puhetta ymmärtämään, ilmoitin, että Tappara varattu, sä oot ipalainen!
Vanhemmat moiseen kiusaamiseen puuttuivat, ja nykyään velikin on onnellisella puolella, ja iso Tapparalippu seinällä muistuttaa Saksan maalla alkuperäisistä juurista )
* Ensimmäinen kokemus Hakametsästä on, kun äitini oli töissä,ja isä lastenvahtina, niin otti Hatchetman senior poikansa kantokassissa mukaan, ja meni -75 mestaruusjoukkuetta katsomaan.
Muistikuvia ei ole, mutta isän mukaan ne olisivat B-puolen kattorakenteista.
(***Ja mitä mieltä Jokereista, noista juopoista, työttömistä spurguista, oltiin keski-Suomessa...)
Edit: tähdet tähdet...
Tappara on kuitenkin minulle tärkeämpi Tampereen symboli kuin Näsinneula, Särkänniemi, ( lisää tähän Tampereeseen liittyvä asia, ja vielä seuraava .) yhteensä.
Ilman Tapparaa saisivat juntit hypätä koskeensa!****
**** Koska Kyrkslättsbo voi kannattaa vain IFK:ta. Onneksi siis Tappara.