Huh, Tänään viimeistä kertaa Ilves - Tappara Hakametsässä joka tulee varmasti jäämään muistoihin, kuten myös myöhemmin pelattava Ilves -TPS.
Omat muistot alkaa sieltä 90luvun alusta pelatusta ”kauppari” turnauksesta jonka finaali pelattiin 1hallissa. Myöhemmin tie kulkenut Ilveksen, KooVeen ja Tapparan junnujoukkueissa. Tänä aikana Haka1,2 ja 3 tuli tutuiksi ja kaikki illat tuli notkuttua hallilla, jos ei treenatessa taikka pelatessa, niin jonkun toisen pelejä seuratessa. Oman uran hiipuessa aikaa käydä liigapeleistä siunaantu enemmän ja niitä pelejä on tullut paljon.
Vanha kunnon Tampere cup oli joka vuotinen kauden alotus, jossa oli pelaamassa paljon isoja Eurooppalaisia seuroja. Ne päivät tuntu pitkän kesän ja kesäreenien päätteeksi taivaalliselta, kun sai kattella aamusta iltaan Euroopan huippuja.
Hakametsä on halli jossa olen nähnyt mestaruuksia, pelipaitojen jäädytyksiä, legendojen aatelointeja, paljon myös hienoja pelimiehiä. Harmillisesti olen nähnyt myös useampia karsintasarjoja. Käynyt paljon hyviä keskusteluja vierasfanien kanssa, näistä mieleen painuvimpia on Hifk fanit.
Kulmien puiset seisomokatsomot, vanha tulostaulu, päädyn pitkät myyntipöydät (josta höyry), Abu Fuad, kelta/oranssit kuppipenkit ja monia muita itse halliin liittyviä muistoja.
Kun Ilves - TPS pelin jälkeen kuljen hallin käytävää viimeisen kerran voi olla vaikeuksia pitää tunteet kurissa. Hakametsä ei ole mikä tahansa jäähalli, Hakametsä on lapsuuden koti.