Muistoja Hakametsästä

[Mynsterin Makarov]

Itsellä ensimmäinen peli Hakametsässä oli Tappara-HPK 90-luvun alussa. (5-1)

Kausikortin haltija olen ollut aikanaan kaksi vuotta.

Muita mieleenpainuvia hetkiä :
- mestaruus 2016 keväällä
- mestaruusviirien nostot ×2
- Ojasen paidan jäädytys
- Timo Sudelta saatu nimmari katsomosta lapsena
- Juhis Aaltosen 4 maalia yhdessä pelissä Tappara-Pelicans pelissä
- Ryan Kellerin ensi esiintyminen Tamoere- Cupissa
- Masi Marjamäen jatkoaikamaali Kärppiä vastaan plsy offseissa
- Suurinumeroinen voitto Ilveksestä 2000- luvun alkupuolella 8-1?


Jos jokin yllä mainituista ei pidä paikkaansa niin aika on kullannut muistoja.

 

[Peltinen]

Itsellä isoin muisto Hakametsästä ei ole liigapelistä, vaan -91 MM-kisojen Suomi-Saksa -pelistä. Tavallisen Hakametsän kirkonmenojen sijaan koko halli jymisi suomi-huudoista jo vartti ennen peliä. Raimo Summanen on jälkeenpäin kertonut, kuinka ääni oli kuulunut pukuhuoneeseen asti ja sieltä oli kurkittu, mitä siellä oikein tapahtuu. Urheiluruudun koosteesta kuului, kuinka tunnelma välittyi myös telkkariin. Näin jälkeenpäin ajatellen tuo oli jotain etiäistä tulevan vuosikymmenen huumasta ja ensimmäinen näkemäni peli, jossa katsomo eli täysillä mukana.

 

[kananlento]

1997 osana luokkaretkeä käynti Hakametsässä ja jääkiekkomuseossa. Luokkani vierailun isäntänä ei enempää eikä vähempää kuin Aarne Honkavaara. Vaikea unohtaa ikinä tällaista tapahtumaa.

Pakko laittaa omia muistoja jossain kohtaa, niitä on näin nopealla muistelullakin niin paljon ettäeinaa vähän herkistää.

Mutta pakko tähän kommentoida, että Aarne I melkoinen kaveri kertomaan noista jaakiekkomuseon tavaroista. Ei meinannut puheelle tulla loppua vaikka junnut olis jo halunnut mennä peliä katteleen. (En siis luonnollisesti yo. matkalla ollut vaan yleisesti Honkavaarasta.)

 

[Fresh]

Aika hienoksi muistoksi jää omalta osalta viimeiseksi jäänyt käynti Hakametsässä ''normaaliolosuhteissa'', eli tuo vuoden takainen HIFK-peli. Menestymään tottuneiden joukkueiden kannattajille voi kuulostaa erikoiselta tällainen yksittäinen runkosarjapelien glorifiointi mutta kyllä tuo oli ihan älyttömän hieno ilta kaikkinensa huipentuen Ruotsalaisen voittomaaliin minuutti ennen loppua. Sillä hetkellä näytti kyllä upealta kevään suhteen. Toki tuon muiston erinomaisuutta korostaa jälkeenpäin se, että alle viikko tuosta niin kioski oli kiinni, eli tämä oli viimeinen muisto ''normaaliolosuhteissa''.

Oma Hakametsä-urani on vain 15 vuotta pitkä joten kanssakirjoittajia vähemmän muistoja varmasti on, mutta tämän yllämainitun lisäksi täytyy nostaa Otto Koivulan voittomaali kolmospelissä jatkoajalla keväällä 2017, Raipen viimeinen runkosarjaottelu Lukkoa vastaan sekä Kärppäsarjan kutospeli keväällä 2008 johon sitten Raipen ura kokonaan päättyi. Tämän lisäksi henkilökohtaisella tasolla tärkeä on kauden 2006-07 avausottelu Tapparaa vastaan, joka oli ensimmäinen livenä nähty jääkiekko-ottelu. Sääntömuutoksen myötä jäähyjä tuli aivan helvetisti, ensimmäisenä Teemu Jääskeläiselle kahdeksan sekunnin kohdalla ja tuosta puolisen minuuttia niin Vesa Viitakoski jallitti alivoimalla Mika Lehtoa ja iski kauden avausmaalin. Ilves taisi sitten 2-0 tuon pelin voittaa.

 

[Torsti]

Niin ja kakarana oli tapana mennä jäähyaition luo hieman ennen pelin loppua kinuamaan tuomareilta pelikiekkoa. Niitä oli hyllynreunalla aika läjä ja jokaiseen kirjoitettuna mistä pelistä oli saatu. Tuli sitten myöhemmin ne roiskittua ohi maalista erinäisillä UJ-kentillä. Joskus joku hieman vanhempi nuorukainen oli tyytymätön tuomaritoimintaan ja kiekon saatuaan heitti sen kääntyneen tuomarin selkään.

 

[Raimoton]

En muista tarkalleen kuinka monta Ässien peliä on tullut nähtyä Hakamettäs, mutta kyllä niitä ainakin muutama on. Paras muisto kuitenkin on ensimmäinen vieraspelimatka, joka ollaan järkätty kaveriporukalla yhdessä. 10.3.2012, Tappara 1 - Ässät 2. Ipa-legenda Mark Lee ratkaisi kolmannessa erässä porilaisille juhlat, joten tarttihan sitä nulikoiden luukuttaa auton ämyreistä We Are the Kingsiä täysillä parkkipaikalla.

Kyseinen kaveriporukka käy edelleen vieraissa. 13.3 piti olla reissu Kouvolaan, mutta tekemättä jäi.

 

[Virveliä kainaloon]

Ekoja muistoja en edes muista Hakametsästä. Nollavuotiaana vietiin ekoja kertoja halliin, silloin näyttäisi olleen penkin takana nimet Rautakorpi ja Dufva, varmasti ollut vauhdikkaita pelejä.

Yksittäisiä tapahtumia ei niinkään muista kovin montaa. Ala-asteajoilta pari:

Oma jonkunlainen suosikkipelaaja oli Marko Mäkinen, jolle pääsin IS-tähtiä kerran jakamaan (valinta oma). Tämä tapahtui jossain 03-06 välillä. Tämä oli myös toistaiseksi ainoa ainakin melkein kosketus Haka ykkösen jäähän (matto välissä). Muistan myös toivoneeni aina Mäkistä vetämään rankkaria, ja kerranhan se tuli ja ratkaisi voiton komeilla veiveillä, en muista kenestä. Sen jälkeen pääsi sitten useammin koittamaan.

Sitten hieman myöhemmiltä vuosilta on jäänyt mieleen Anssi Salmelan maali roikulla omasta päästä Pasi Häkkisen längistä (vai oliko Tero Leinosen, minusta kyllä Häkkisen). Toisena HPK:n 10-1 ryöpytys.

Myös Tapparaan liittymätön juttu noilta ajoilta, niin pari kertaa päästiin katsomaan koulujenvälisten finaaleja. Muistaakseni ekasta tuli voitto, mutta tuplamestaruutta ei saavutettu.

Sitten kun kelaa vuoteen 2012, niin siitä eteenpäin niitä unohtumattomia tapahtumia ja tunnereaktioita on ihan hippasen paljon tiheämmässä kuin tuota ennen. Mestaruutta en tietysti Hakametsässä ole päässyt näkemään, sen näin jossain Niinisalon metsässä kännykän näytöltä paskan nettiyhteyden takia pätkineestä Ruudun lähetyksestä. Näin kuitenkin pelin, hinta oli muistaakseni potero 01-04 (tuo tosin muuttui sitten unettomaksi yöksi ja tuon pelin ansiosta varmaan vältin noroviruksen, mutta se lie toisten muisteloiden asiaa).

Turha kai niitä tapahtumia sen enempää on luetella, ne on ne peltolat, luceniukset, savinaiset (molemmin päin), haapalat, (masi) marjamäet, humlit, pyörälät, rantakarit ynnä muut.

 

[SPORTTIKOTKA]

Käyty monasti myös skidinä. Vaikka tukkaan tuli niin eka karsintamatsi Ipaa vastaan ei unohdu koskaan. Tamperelaiset sai ihmetellä vaasalaisten invaasiota. Onko joku muu jengi liikauttanut 2500-3000 kannattajaa vierashalliin?

 

[Jarzki]

Päällimmäisenä on mielessä se, että JYPin pelejä olen käynyt katsomassa Hakametsässä yli 10 kertaa ja voittoja on tasan yksi. Siinä isossa kuvassa mielikuva Hakametsästä. Tuo yksi voitto olikin sitten 3.3.2009, kun JYP varmisti runkosarjan 7-2 vierasvoitolla. Ai että, ensimmäinen ja viimeinen voitto Hakametsästä ikinä.

Toinen yksittäinen Hakametsän muisto liittyy NHL:n lockout-kauteen ja playoffeihin 04-05, kun Jody Shelley taklasi omaan muistiini puhtaalla, Mikko Leinosen mielestä "änärityylisellä", taklauksella Robert Kantoria, joka loukkaantui. Tätä taklausta kelailtiin käytävän telkkareilta erätauolla ja manattiin tuomareita. Hyvässä hengessä toki. Tuon jälkeen Leinonen sai kunnon itkijän maineen Jyväskylässä. Ja Tapparaa vastaan aja-huudot olivat vielä entistäkin voimakkaampia.

 

[Pottakameli]

Ensimmäisen kerran käytiin isäni ja serkkuni kanssa jossain Tampere cup:sssa, mutta vuodesta ei ole tietoa....siinä ja siinä oliko vuosituhat vaihtunut. En edes muista ketkä siellä pelasi, mutta ilmeisesti isälle iski jonkinlainen jääkiekonnälkä ja ajoimme huvikseen turnausta katsomaan Tampereelle saakka.

Myöhemmin sitten noin viidessä JYPin ottelussa tullut käytyä ja suurin osa ollut muistaakseni voitokkaita. Luultavasti vierashalleista Hakametsä on omalta osaltani eniten vierailtu.

 

[Veffi]

Yhden pelin olen Hakametsässä käynyt katsomassa. Tappara-Lukko, peli päättyi 0-0, rankkareita vedettiin varmaan 10, Palola teki rankkarikisan ainoan maalin Tapparalle. Ei ollut katsojaystävällisin kokemus, varsinkaan näin Lukko-fanina. Katsotaan josko saisin vielä annettua toisen mahdollisuuden.

 

[Punamusta]

Näin yhden ensimmäisistä liveotteluistani Hakametsässä loppuvuonna 2011. Kärpät voitti Tapparan 1-3. Olen ollut katsomassa myös yhden paikallispelin sekä lukuisia Ässien pelejä, enimmäkseen Ilvestä vastaan. Otin valinnaisaineeksi yläasteella urheiluhistorian ja siihen sisältyi yhteismatka Hakametsään Ilveksen ja Ässien väliseen otteluun, jonka Ilves voitti alkuminuuttien maalilla 1-0. Kadotin kukkaroni ja sitä etsittiin ympäri hallia, kunnes eräs kanssaopiskelijoista löysi sen penkkini alta. Olen hakenut yhden nollapelin Hakametsästä Ässien voittaessa Ilveksen aivan ensiminuutin maalilla 0-1. Ässät johti Tapparaa pitkään 0-1 kunnes romahti ottelun lopussa häviten 2-1. Harmitti kovasti. Mahdollisesti viimeiseksi vierailuksi Hakametsässä jäi alkuvuoden 2020 peli Tapparaa vastaan, jonka se voitti tyylipuhtaasti 3-0.

Monta peliä nähty Hakametsässä vaikken ole asunut koskaan Tampereen seudulla. Eniten pelejä kaikista halleista heti Isomäen jälkeen. Paljon hyviä muistoja, jokunen voittokin. Iso osa kotimaista kiekkohistoriaa. Odotan uutta areenaa innolla.

 

[Nössö]

Ehdottomasti isoin muisto on vuodelta -94 kun Ilves voitti Wayne Gretzky allstarsin. Oli varmaan ekoja kertoja pikkupoikana Hakametsässä.

 

[Kiuru]

Ehdottomasti isoin muisto on vuodelta -94 kun Ilves voitti Wayne Gretzky allstarsin. Oli varmaan ekoja kertoja pikkupoikana Hakametsässä.

Linkki: https://youtu.be/HWBPbZMpH4k

 

[Captain Slow]

Monen monta fanireissua on tullut nähtyä ja koettua. Enemmän tai vähemmän alkoholinsiivittämiä. Mutta joka reissusta on aikalailla täysin rinnoin tullut naatiskeltua. On ihmetelty järkkäri- ja tuomaritoiminnan laatua (tai laaduttomuutta), sitä miten kahden eri joukkueen ottelutunnelma voi olla kuin yö ja päivä, saatu kuulla haistattelua niin 15v pelipaitateineiltä kuin 60v rouvas/herrasihmisiltä. Mutta silti Hakametsään on aina ollut todella mukava tulla katsomaan peliä. Melkeinpä jopa mukavempaa kuin Hippokselle. Kiitos Hakametsä.

PS. Paljonko pitää maksaa Tamperelaisille väliä siitä että Hakametsän tarun loppuessa ja Urosliven tullessa tilalle, Hakametsä siirrettäisiin Jyväskylään ja Hippos menisi hävitettäväksi?

 

[Mortal]

1983,1991 Mm-kisapelejä.
Ilvestä vuodesta 1982.

Helmisen viimeinen peli, Jokerit-välierät 1998 , pronssihuuma 2001, Paikallissarja Kiven johdolla, uuden nousun HIFK voitto loppuhetken maalilla ja yhtä arvokkaana kaikki liigakarsinnat ja vuosien kärsimys 2001-2016 jossa välissä näin 98% kotipeleistä.

 

[ndal88a]

Itsellä isoin muisto Hakametsästä ei ole liigapelistä, vaan -91 MM-kisojen Suomi-Saksa -pelistä. Tavallisen Hakametsän kirkonmenojen sijaan koko halli jymisi suomi-huudoista jo vartti ennen peliä. Raimo Summanen on jälkeenpäin kertonut, kuinka ääni oli kuulunut pukuhuoneeseen asti ja sieltä oli kurkittu, mitä siellä oikein tapahtuu. Urheiluruudun koosteesta kuului, kuinka tunnelma välittyi myös telkkariin. Näin jälkeenpäin ajatellen tuo oli jotain etiäistä tulevan vuosikymmenen huumasta ja ensimmäinen näkemäni peli, jossa katsomo eli täysillä mukana.

Sama juttu, lisäksi samojen kisojen Suomi-Sveitsi, huutomyrsky oli toista kuin liigapeleissä. Olisi se runkosarjan viimeinen peli, olikohan se USAta vastaan, pelata Tampereella.
Liigapeleistä jäänyt mieleen se kun pelissä on vihelletty paitsio niin joku aina katsomosta huusi "Tahallinen!!", ei ollut vaikeata kuulla.
Itselle eka peli oli vuoden -65 kisoissa, isä vei katsomaan Itä-Saksa peliä, ei ole muistikuvaa.
Sitten voitin Kansan Lehden lätkäveikkauksessa, liput kaikkiin SM-sarjan otteluihin (Hakametsä) yhdelle kaudelle. Liput olivat A3:een ja hinta oli 5FIM.
Vielä MM-kisoista, -92, Tsekkoslovakia-Neuvostoliitto, kova vihellyskonsertti kun neukuilla oli kiekko, mutta ei ne häkeltyneet siitä.

JOL

 

[peksa]

- Tappara- Ilves joka päätty 11-0
- Stefan Öhmanin vierailu Blues-paidassa ja kaverin saama vastaanotto
- Steve Petersin ja Juha Jyrkkiön nyrkkimatsi alkulämmöissä
- Harri Laurilan Mika Arvaja-jahti
- Jaromir Sindelin pimahtaminen paitsiovihellyksen jälkeen ammuttuun laukaukseen

 

[Kourujärven Ponnistus]

Olen kerran käynyt. En muista mitä matsia käytiin katsomassa, enkä muista ottelusta yhtikäs mitää.

Hauskaa oli ainakin jälkipeleissä.

 

[penaz]

Onhan tuolla tullut silloin tällöin käytyä. Ikimuistoisin kerta oli vuonna 1976, kun Seppo Repo teki finaaleissa Tapparaa vastaan 21 sekuntia ennen ottelun loppua Tepsille mestaruuden ratkaisseen maalin.

 

[Barnes]

Sitten hieman myöhemmiltä vuosilta on jäänyt mieleen Anssi Salmelan maali roikulla omasta päästä Pasi Häkkisen längistä (vai oliko Tero Leinosen, minusta kyllä Häkkisen)

Tero Leinonen oli. Salmela spekuloi Terolla olleen tulosveto kiinni.

Enpä ole Hakametsässä käynyt. Itse asiassa en ole käynyt katsomassa liigakiekkoa missään muualla kuin Kuopiossa, Mestistä olen kyllä Savonlinnassa ja Joensuussa silmäillyt. Pitääkin ottaa työn alle vallata uusi halli, Mikkelihän se helpoin varmaan olisi. Eka livenä katsomani kiekkopeli oli kylläkin KalPa-Ilves, joten Hakametsän peto on merkinnyt jotain.

 

[Tarinankertoja]

Veikkauksen X lehden iso juttu Hakamettästä

X - Veikkauksen asiakaslehti

X-lehti yllättää oivaltavilla näkökulmilla ja menee lukijan tunteisiin. X:n ydinsisältöä ovat syväluotaavat ja kuvallisesti voimakkaat tarinat Suomesta ja maailmalta. Aihepiirejä ovat urheilu, kulttuuri, tiede ja koko universumi. Rohkeasti ja kansainvälisellä tasolla.

www.veikkaus.fi

 

[Läskisalo]

Kai määkin, kun muutkin.

Kolme melko erilaista muistoa nousee päälimmäisiksi, kun Hakametsästä puhutaan. Ensimmäisenä niistä on ensikosketus kiekkoilun kehtoon, kun isä aikoinaan vei katsomaan jotakin Tappara-HPK-matsia. Muistikuvat ovat vähäiset, mutta maalivahtipatsas jäi mieleen, ja lisäksi se, että Jaromir Sindel oli Tapparan veskarina. täytyy siis olla joskus 92-94.

Jos kronologisesti mennään, niin seuraava taisi olla kaudella 01-02, jolloin tuli pelattua niitä harvoja pelejä omalla uralla, joihin SM-liite on virallisesti kuulunut. Joku reenipeli, mutta yhtä kaikki, puolikas peli, nollat Ilvestä vastaan. Ei riittänyt ne näytöt sen pidemmälle, mutta pyhätön jäältä on torjuntaprosentti 100. Eihän se silloin tuntunut missään, kun unelmat oli suuria, mutta näin jälkikäteen hauska ja mieleen painunut yksityiskohta.

Kolmantena mennäänkin kultaiseen kevääseen 2006 ja toiseen puolivälierään. Neljäs peli oli tuona keväänä ainoa, joka jäi livenä näkemättä, saunaillan takia tietenkin. Aika oli kuitenkin sellaista, jolloin pelaamiset alkoi olla pelattu ja suurimmat kiekkoilulliset intohimot kääntyi fanitoimintaan. Jotenkin jatkoaikamaalin jälkeen oli erilainen tunne kun aikaisempina vuosina. Ohikiitävä hetki, mutta jäi sekin mieleen.

 

[Vuokralainen]

Todella paljon tuolla on tullut käytyä pelejä katselemassa. Mun käynnit sijoittuvat lähinnä 80-luvun loppuun ja 90-luvulle, vaikkakin viimeisin käynti on kaudelta 2018-2019.

Ihan ylivoimaisesti isoin muisto on nähtynä tappelu ottelun alkulämmöissä.

Jyrkkiö vs. Peters

Kuka muistaa vielä tapauksen 80-90-luvun taitteesta. Juha Jyrkkiö ja Steve Peters ottivat mittaa toisistaan jo alkuverryttelyn aikana keskialueella. Jyrkkiö taisi silloin edustaa HPK:ta ja Peters Tapparaa. Muisti voi tosin pettää. Itse en ollut paikalla, joten olis kiva kuulla, mitä todella...

keskustelu.jatkoaika.com

 

[Via Dolorosa]

Linkki: https://twitter.com/lehtinen20/status/1389121451547140097?s=19

Ai ettien että. Mikään ei olisi hienompi päätös Hakametsälle, kuin se että Lukko tiputtanut molemmat tamperelaiset joukkueet heidän omassa kotibaarissaan.

Hakametsän kirouskin sopivasti murtuisi juuri oikealla H-hetkellä.

Toivottavasti räjäyttävät tuon kartanon atomeiksi.