Jokereiden ja SaiPan putoamiskamppailua 37 vuotta sitten.
Nyt oli kyllä kaverilla ennen Veskua raju turkki päällä! Kunnon mulletti vielä huipensi.
Jokereiden ja SaiPan putoamiskamppailua 37 vuotta sitten.
Tirkkosen SaiPa ei ollut kyllä tuota lähelläkään. Muistelet liian kauas.Mihin se kusipääkiekon Saipa ja se pohja katosi?
Niin tai sanotaan että se oli jo ennen Tirkkosen kautta. Mällin aikakaudella tuo termi kaiketi lanseerattiin, muut sitten sovelsivat omiaan.Tirkkosen SaiPa ei ollut kyllä tuota lähelläkään. Muistelet liian kauas.
Nimenomaan tuota tarkoitin liian kauas muistelemisella.Niin tai sanotaan että se oli jo ennen Tirkkosen kautta. Mällin aikakaudella tuo termi kaiketi lanseerattiin, muut sitten sovelsivat omiaan.
Ettei ollut muuan Pave Maijanen, melko kuuluisa lappeenrantalaislähtöinen muusikko.Nyt oli kyllä kaverilla ennen Veskua raju turkki päällä! Kunnon mulletti vielä huipensi.
Pavehan se oli. Ja myöhemmin Pave taidettiin muistaa paremmin jokerifanina? Hannu Kamppuri, Leif Boork.... Kiekkoilun suuria nimiä. Ja tuon Mällin aloitustappion muistan hyvin ja varmasti muistaa Mällikin.Ettei ollut muuan Pave Maijanen, melko kuuluisa lappeenrantalaislähtöinen muusikko.
Lisätään vielä umpihullu Kristian Kudroc.Toisesta ketjusta lainattua. Myös Ässistä kaapattu selkävaivainen Petr Sachl oli semihyvä.
Richter toki legenda. Ehkä 15 vuotta haikailtiin peruspakkia joka kevät takaisin.
Hieno mies. Twin Towersia ikävä.Lisätään vielä umpihullu Kristian Kudroc.
Kudroc oli tosiaan kundi jota omassakin joukkueessa pelättiin. Sen verran oli yläkerrassa jumia. Mutta oli se hyvä peluri.Tykkäsin Kudrocin kasettisoittimesta, mikä oli kenttätapahtumien että huhupuheiden mukaan lievästi jumissa. Mälkiännäkönen pelaaja, mutta oli hänellä ihan jääkiekollisiakin avuja. Tykkäsin omassa jengissä.
RIP ketjuun jo laitoin, että oli kunnia tuntea Yte. Oli kova kiekko- ja urheilumies loppuun asti!Laitetaan vaikka tähän ketjuun. SaiPassa 1960-luvun lopulla viisi kautta pelannut Yrjö Hakala on kuollut 91 vuoden ikäisenä.
Jääkiekkoleijona numero 21 on kuollut – Yrjö Hakala oli Leijonien kapteeni ja ennätysmies monella tapaa
Ilves-legenda ja vuosien 1948–1968 suomalainen jääkiekkosuuruus Yrjö Hakala, 91, on poistunut ajasta ikuisuuteen.yle.fi
Laakso oli hyökkääjä. Ehkä sen takia luuli väärin. :)Illan kierroksen ennakossa MTV3:lla käytiin läpi HIFK:n Lehterä/Vesalaisen kikkailemaa jatkoaikamaalia. Studioasiantuntijoina oli herrat Lehterä ja Kivi, jotka muistelivat SaiPan vuosia sitten tekemää samanlaista maalia.
Karri Kivi kertoi että SaiPan kikka (Ville Koho käy voittamassa aloituksen, ja kurvaa oman päädyn kautta hidastellen vaihtoaitioon, samalla kun pakki läpisyöttää vaihtoaition toisesta laidasta karkaavan hyökkääjän maalintekoon) oli tiedossa, ja sitä vastaan oli valmistauduttu huolella.
Tertsi jatkoi, että Ässien pakki Tapio Laakso oli juuri ennen jatkoajan alkua huudellut SaiPan aitioon, että teidän kikka tiedetään, ei tuu onnistumaan! Vaan onnistuipa kuitenkin, eikä siihen montaa sekuntia mennyt.
Pimeä marraskuinen ilta 2010 luvun taitteessa, SaiPa runkosarjassa sijalla 11. Radio auki ja Eero Tauru availee äänijänteitään, sanotaan nyt vaikkapa Porissa. Välillä selostuskopissa ei laitteet toimineet ja otettiin käyttöön puhelimella selostaminen. SaiPa tekee maalin, E-K-S-P alkaa pauhaamaan. Lapsenomainen usko, että ehkä tällä kaudella oltaisiin pudotuspeleissä. Harvoin niin kävi mutta ainakin perkele yritettiin.
Kyllä kaiholla muistelen noita aikoja. Nykyään tästä koko hommasta on kadonnut se jokin. En oikein tiedä mikä se on.
2014 oli hieno vuosi. Vaan en ajatellut, että ihan niin hieno, ettei siitä ole vielä vuosikymmen myöhemminkään päästy yhtään mihinkään.Pimeä marraskuinen ilta 2010 luvun taitteessa, SaiPa runkosarjassa sijalla 11. Radio auki ja Eero Tauru availee äänijänteitään, sanotaan nyt vaikkapa Porissa. Välillä selostuskopissa ei laitteet toimineet ja otettiin käyttöön puhelimella selostaminen. SaiPa tekee maalin, E-K-S-P alkaa pauhaamaan. Lapsenomainen usko, että ehkä tällä kaudella oltaisiin pudotuspeleissä. Harvoin niin kävi mutta ainakin perkele yritettiin.
Kyllä kaiholla muistelen noita aikoja. Nykyään tästä koko hommasta on kadonnut se jokin. En oikein tiedä mikä se on. Kyllä ennenkin on kynnetty, mutta nyt tämä on jotenkin erilaista. Ei jaksa kiinnostaa enää.
Kyllä aikoinaan pelit kuunneltiin Taurun selostuksella vaikka tilanne olisi ollut millainen. Tällä hetkellä on aivan se ja sama.
Ore hyppäsi tuolla kaudella kesken kauden HIFKistä KalPaan, vain palatakseen seuraavalla kaudella IFK:hon, mutta tiedä sitten, liittyikö tämä välikohtaus siihen.Omakohtainen kokemukseni Trevor Gilliesistä, jonka olen IFK-osioon aiemmin jakanut, sopii hyvin tähän ketjuun myös. Olin tuon kyseisen 2013-2014 kauden aikana vielä opiskelija ja opiskeluiden ohessa tein ovimiehen hommia erinäisissä Stadin juottoloissa. Tuolloin olin erään melko ison pintaliito-yökerhon ovella ja saimme kunnian saada Gilliesin asiakkaaksi. Ensinäkin Gillies on yksi isoimmista jääkiekkoilijoista, jonka olen tavannut, joten pelkkä olemus herätti huomiota melkoisen paljon. Tullessaan Gillies oli pohjois-amerikkalaiseen tapaan perin kohtelias ja siinä vaihdettiin hymyssä suin kuulumiset jne. Mukana matkassa taisi olla ainakin Austin Block, Braden Birch, Antti Ore ja muutama IFK-junnu. Siinä ei kuitenkaan kauaa mennyt, kun menovesi ja Gilliesin omasta takaa löytyvä melkoisen vahva lääkitys (?) alkoivat potkia kunnolla. Tätä tapahtumaa en ollut itse todistamassa, mutta kollegoiden puheiden mukaan ensin meni painiksi Seuska-Pasin kanssa, joka myös oli yllätys yllätys asiakkaana. Pasi taisi jäädä tässä painissa pahasti alakynteen. Tästä taisi olla ihan lehdissä saakka? Paikalla sattui olemaan myös koko Bluesin liigajoukkue ja heidän mielestään oli hyvä idea huudella Gilliesille jostain. Seuraavaksi Gillies haastoi sitten koko Bluesin joukkueen tappeluun. Tässä vaiheessa ravintolapäällikkö oli sitä mieltä, että Gillies tarvitsee henkilökohtaista valvontaa. Lopputuloksena eräs kollegani sitten katseli loppuillan Gilliesin perään lapsenvahtina. Loppuillasta tilanne alkoi taas eskaloitua, koska Bluesin pöydästä jatkuvasti härnättiin Gilliesiä ja hänen pinnansa alkoi palaa totaalisesti. Siinä vaiheessa todettiin, että parempi Gilliesin mennä nukkumaan. Muistan vieläkin elävästi, kun Gillies tärisi vihasta narikasta ja halusi mennä vielä Bluesin pelaajien juttusille. Tähän mennessä kukaan mukana olleista pelikavereista ei ollut uskaltanut edes puhua Gilliesille saati mennä lähelle. No, mukana ollut entinen Bluesin pelaaja Antti Ore rohkaistui ja yritti tulla rauhoittelemaan tilannetta narikkaan. Virhe, Ore nousi yhdellä kädellä riveleistä ilmaan ja lensi narikkaan takkien sekaan. Perään Gillies totesi lakonisesti, ettei hyväksy mitään veljeilyä vihollisten kanssa (Ore oli ilmeisesti jutellut Blues aikojen vanhojen pelikavereiden kanssa). Lopulta Gillies saatettiin ulos. Tosin hän jäi vielä varmuuden vuoksi odottamaan hetkeksi, jos Bluesin pelaajia tulisi seuraksi. Ei tullut ja pää myös säästä johtuen kylmeni nopeasti niin lähti kotia kohti Braden Birchin seurassa. Korostan vielä, että meitä vahtimestareita kohtaan Gillies ei ollut mitenkään aggressiivinen missään vaiheessa ja lähettikin sitten lämpimät terveiset ja kiitokset hauskasta illasta myöhemmin meille jonkun IFK-junnun välittämänä.