Petri Skrikosta juttua päivän E-Saimaassa maksumuurin takana:
Petri Skrikon sammumaton palo harjoitella ja tavoitella suuria johdatti hänet Lappeenrannasta ja SaiPasta suomalaiseksi NHL-tienraivaajaksi – "Jälkeenpäin olen miettinyt, että aika hullu sitä silloin aikoinaan oli" - Etelä-Saimaa
Koostin tästä referaatin.
Skriko nousi vastoin kaikkia todennäköisyyksiä Lappeenrannasta ja SaiPasta NHL-seura Vancouver Canucksin 1980-luvun tähtihyökkääjäksi, aikana jolloin jääkiekko ei ollut Suomessa ammatti ja NHL oli vielä suomalaisille oudompi sarja. Skrikon mukaan Siihen aikaan TV:ssä, radiossa ja mediassa ei NHL:ää juurikaan seurattu. Silloin median mielenkiinto oli kotoisessa SM-sarjassa ja MM-kisoissa.
Skriko oli lapsuudestaan asti innokas treenaaja. Luistimille hän hyppäsi kolmevuotiaana. Junnuvuosistaan SaiPassa Skrikolle jäi positiiviset muistot. Varsinkin tapa, jolla seuran tuolloiset juniorivalmentajat toimivat, teki vaikutuksen. Skrikon mukaan SaiPan junioreissa oli silloin aivan huippuvalmentajia, jotka kehittivät nuoria miehiä maailmaan hyviksi ihmisiksi ja sopeutuviksi meidän yhteiskuntaamme. He olivat rehellisiä ja auttavaisia ihmisiä, jotka ottivat nuoret pojanklopit huomioon. Kun päävalmentaja Alpo Suhonen nosti 17-vuotiaan SaiPan oman kasvatin edustusjoukkueeseen, Skriko vauhditti joukkueen paluuta SM-liigaan tekemällä 1. divisioonassa 36 ottelussa 25+20=45 pistettä.
Lappeenrantalainen jääkiekkoilu sai keväällä 1981 huomionosoituksen, kun Kalevi Numminen kutsui tuoreen nuorten MM-hopeamitalistin Skrikon ja Heikki Mälkiän A-maajoukkueen otteluihin Tšekkoslovakian Prahaan. Heistä tuli ensimmäiset saipalaiset A-maajoukkueessa sitten Lalli Partisen, jonka siirrosta SaiPasta Helsingin IFK:hon oli kulunut tuolloin jo liki 12 vuotta. Skriko muistaa reissusta yhä, kuinka hän yritti harhauttaa Tšekkoslovakian kolminkertaista maailmanmestaripuolustajaa Jiri Bublaa.
Suurpuolustajan haastaminen ei huimannut. ”Silloin tällöin olin jo ajatellut, että olen jo aika hiton hyvä pelaaja” Skriko toteaa,
Bubla kuitenkin työnsi lappeenrantalaisen yhdellä kädellä sivuun kuin pikkupojan, otti kiekon ja lähti sen kanssa pois. Skrikolle tapaus oli hyvä opetus.
Kesäkuussa 1981 Skriko sai tietää tulleensa varatuksi Vancouver Canucksiin, kun kotiin saapui postilähetys Pohjois-Amerikasta. Skriko sopi Vancouverin kanssa vuonna 1982, että hän tähtää vuoden 1984 talviolympialaisiin Sarajevossa ja on valmis aloittamaan ammattilaisuransa Pohjois-Amerikassa sen jälkeen. Ammattilaiset eivät saaneet osallistua olympialaisiin. Samaan aikaan SaiPan paluu SM-liigaan oli lietsonut Lappeenrantaan uuden jääkiekkobuumin. Kisapuiston otteluihin saapui taas keskimäärin yli 4000 katsojaa, joita Skriko, Mälkiä ja huimaksi vahvistukseksi osoittautunut Ralph Cox huudattivat.
Skriko ystävystyi Coxin ja muidenkin SaiPan tuon ajan pohjoisamerikkalaisten pelaajien kanssa, joita olivat Stu Ostlund, Peter Scamurra, Theran Welsh ja Mike Carr. Kun Skriko lopulta muutti Vancouveriin, hän tuli heti hyvin toimeen englannilla, koska oli tottunut puhumaan sitä päivittäin useamman vuoden ajan. Kielitaito osoittautui kullanarvoiseksi sopeutumisvaiheessa.
Skriko teki 1+1-vuotisen sopimuksen Vancouverin kanssa toukokuun lopussa vuonna 1984.
Vancouveriin lähtiessään Skriko oli pelannut jo 86 maaottelua, joista miesten tasolla 34 ja tehnyt niissä 16+9=25 pistettä. Sarajevon olympialaisissa hän oli Suomen paras pistemies saldollaan 6+4=10 ja valittiin myös Suomen parhaaksi pelaajaksi.
Nuorten tasolla kaulaan oli pujotettu MM-hopeaa ja MM-pronssia sekä valittu vuoden 1982 pronssiturnauksen parhaaksi hyökkääjäksi.
NHL:n tulokaskautensa jälkeen nopea, taitava ja tarkasti laukova lappeenrantalainen oli vakiinnuttanut paikkansa Vancouverin ykkösketjussa ja ykkösylivoimassa jo tulokaskauden lopussa. Toisella kaudellaan Vancouverissa Skriko tykitti 80 ottelussa 38+40=78 pistettä. Hänestä tuli ensimmäinen suomalainen, joka voitti NHL-joukkueen sisäisen pistepörssin. Skriko oli lopulta yksi ensimmäisistä suomalaisista jääkiekkoilijoista, jotka tekivät NHL:ssä vuosikausien uran. Häntä vanhemmista suomalaispelaajista 500 NHL-ottelun rajapyykin ylittivät vain Jari Kurri (1251 ott.), Ilkka Sinisalo(582) ja Risto Siltanen (562). Nyt saman merkkipaalun on saavuttanut 33 suomalaista.
www.is.fi
