2015-16 kaudella olisi tullut mitali jos Nokelainen olisi pysynyt terveenä ja toki muutama muukin mm. Markkanen pudotuspelien alkaessa. Näin uskaltaisin väittää. Kauden alku oli kyllä suorastaan ihana. 6-7 kierroksen jälkeen SaiPa oli kärjessä ja vuodenvaihteessakin neljäntenä.
Hyvin on vielä mielessä ne vuodenvaihteen 15-16 ottelut molemmin puolin vuotta kun SaiPa otti silloin neljä peräkkäistä 3 pisteen voittoa joissa kaatui vieraissa mm. Ässät ja Lukko. Se oli hienoa aikaa. Lisäksi Lofquist pamautteli lallin kumautuksia ainakin vielä syksyllä -15 mutta kovin maalitehtailu toki hieman hyytyi kevättä kohden, silti se yhdessä HIFK:ta vastaan pelatussa kotiottelussa tehty kumautus on jäänyt mieleen, oli se vaan kova veto. Ei siinä jäänyt veskarille mitään saumoja kun Lofquist sai vedon lähtemään.
Edelleen harmittaa kun Nokelainen 10 ottelun jälkeen loukkaantui eikä enää pelannut. Se oli hienoa aikaa mutta toisaalta raastavaa kun koko ajan odotti Nokelaista takaisin sairastuvalta mutta eihän se koskaan sieltä sitten kokoonpanoon palannut. Siirtorajalla tuli sitten Polak ja Henderson. Hyvin muistaa kun koko ajan seurasi päivityksiä somesta ja F5 näppäin oli ahkerassa käytössä. Ensin sitä luuli että sieltä ei tule ketään ja sitten illalla aivan siirtotakarajalla SaiPa julkaisi nuo Polakin ja Hendersonin sopimukset ja sitten sitä oli ihan onnensa kukkuloilla. Henderson väläytteli alkuun mutta ei sitten lopulta ollut kummoinen vahvistus, Polak teki jokusen nätin maalin mutta taisi loukkaantua pudotuspeleissä eikä pelannut enää lopuissa pudotuspeleissä. McIntyre-Rau kaksikko sen sijaan oli painonsa arvosta kultaa, ihan älyttömän kovia ukkoja. Kyllä niitä aikoja muistelee kaiholla. Toivottavasti saataisiin vielä tuollaiset upeat ajat kokea.