Omakohtainen kokemukseni Trevor Gilliesistä, jonka olen IFK-osioon aiemmin jakanut, sopii hyvin tähän ketjuun myös. Olin tuon kyseisen 2013-2014 kauden aikana vielä opiskelija ja opiskeluiden ohessa tein ovimiehen hommia erinäisissä Stadin juottoloissa. Tuolloin olin erään melko ison pintaliito-yökerhon ovella ja saimme kunnian saada Gilliesin asiakkaaksi. Ensinäkin Gillies on yksi isoimmista jääkiekkoilijoista, jonka olen tavannut, joten pelkkä olemus herätti huomiota melkoisen paljon. Tullessaan Gillies oli pohjois-amerikkalaiseen tapaan perin kohtelias ja siinä vaihdettiin hymyssä suin kuulumiset jne. Mukana matkassa taisi olla ainakin Austin Block, Braden Birch, Antti Ore ja muutama IFK-junnu. Siinä ei kuitenkaan kauaa mennyt, kun menovesi ja Gilliesin omasta takaa löytyvä melkoisen vahva lääkitys (?) alkoivat potkia kunnolla. Tätä tapahtumaa en ollut itse todistamassa, mutta kollegoiden puheiden mukaan ensin meni painiksi Seuska-Pasin kanssa, joka myös oli yllätys yllätys asiakkaana. Pasi taisi jäädä tässä painissa pahasti alakynteen. Tästä taisi olla ihan lehdissä saakka? Paikalla sattui olemaan myös koko Bluesin liigajoukkue ja heidän mielestään oli hyvä idea huudella Gilliesille jostain. Seuraavaksi Gillies haastoi sitten koko Bluesin joukkueen tappeluun. Tässä vaiheessa ravintolapäällikkö oli sitä mieltä, että Gillies tarvitsee henkilökohtaista valvontaa. Lopputuloksena eräs kollegani sitten katseli loppuillan Gilliesin perään lapsenvahtina. Loppuillasta tilanne alkoi taas eskaloitua, koska Bluesin pöydästä jatkuvasti härnättiin Gilliesiä ja hänen pinnansa alkoi palaa totaalisesti. Siinä vaiheessa todettiin, että parempi Gilliesin mennä nukkumaan. Muistan vieläkin elävästi, kun Gillies tärisi vihasta narikasta ja halusi mennä vielä Bluesin pelaajien juttusille. Tähän mennessä kukaan mukana olleista pelikavereista ei ollut uskaltanut edes puhua Gilliesille saati mennä lähelle. No, mukana ollut entinen Bluesin pelaaja Antti Ore rohkaistui ja yritti tulla rauhoittelemaan tilannetta narikkaan. Virhe, Ore nousi yhdellä kädellä riveleistä ilmaan ja lensi narikkaan takkien sekaan. Perään Gillies totesi lakonisesti, ettei hyväksy mitään veljeilyä vihollisten kanssa (Ore oli ilmeisesti jutellut Blues aikojen vanhojen pelikavereiden kanssa). Lopulta Gillies saatettiin ulos. Tosin hän jäi vielä varmuuden vuoksi odottamaan hetkeksi, jos Bluesin pelaajia tulisi seuraksi. Ei tullut ja pää myös säästä johtuen kylmeni nopeasti niin lähti kotia kohti Braden Birchin seurassa. Korostan vielä, että meitä vahtimestareita kohtaan Gillies ei ollut mitenkään aggressiivinen missään vaiheessa ja lähettikin sitten lämpimät terveiset ja kiitokset hauskasta illasta myöhemmin meille jonkun IFK-junnun välittämänä.
yle.fi