Mr. Walker kirjoitti:
Alkuun kaksi lähes täydellisyyttä hipovaa esitystä, Entertainer ja Lapin kesä, ja sitten lähes totaalinen mahalasku. Jostain hiipi mukaan esiintymisjännitys ja yliyrittäminen. Huonostihan siinä kävi.
Joka tapauksessa Kristian ansaitsee hatunnoston rohkeudellaan ottaa riskejä ja biisivalinnoillaan. Uskaltaisin väittää, että monikaan alle kaksikymppisistä ei ole kuullut aikaisemmin yhtäkään Krisun esittämistä biiseistä, Queenia lukuun ottamatta. Luulisin, että tutuilla biiseillä Kristian olisi jatkossa.
Lahjakas kaveri kuitenkin ja luulisin, että hänestä kuullaan vielä. Amerikan rokki on mielestäni hänen juttunsa.
Herra Walkerin kanssa olen hyvin pitkälti samaa mieltä Kristianista. En tiedä mistä se johtuu, mutta paikoitellen mulle tuli Kristianin lavaolemuksesta mieleen Nykäsen Matin tyyli olla lavalla. Eikä tämä ollut positiivinen asia. :) Tykkäsin Kristianin uskalluksesta vaihdella tyylisuuntia rohkeasti, vaikka välillä metikköön mentiinkin.
Sitten itse aiheeseen. Itseäni jotenkin häiritsee se, että Ari hoiteli itsensä finaaleihin asti kaikella muulla paitsi hevillä ja nyt on sitten niin helvetin vaikeeta laulaa mitään muuta kuin heviä ettei "maine" mene. Eiköhän kaikki ole nyt jo ymmärtänyt, että hän on metallimies, ilman että joka biisi täytyy olla metallia?
Mielestäni Arille on käynyt kuin Kristianille, että esitykset eivät ole parantuneet kisan edetessä vaan päinvastoin. Nuo karsinta-kirkat ja semifinaali-pianot ovat edelleen kaverin parhaimmat vedot, heviosastolta DP:n biisi oli ainut sellainen, joka jätti hyvän maun biisin loputtua. Outoa sinällään, että hevinhän piti nimenomaan olla tämän kaverin vahvuus?
Itseäni eniten mietityttääkin, että miksei Ari voisi valita välillä myös sellaisia biisejä, jossa voisi käyttää sitä helvetin hyvää ääntään parhaimmalla mahdollisella tavalla? Eli juuri näitä pianoja ja kirkoja. Tuskin tuommoisen lurauttaminen muuttaisi porukan suhtautumista häneen ainakaan negatiivisesti. Tähän astisissa hevibiiseissä eniten on häirinnyt se, että monet kohdat biiseistä on pitänyt vetää karjumalla/huutamalla, vaikka originaalissa on ns. silolaulua. Johtuuko tämä siitä, että ääni ei riitäkään/sovikaan tarpeeksi hyvin kyseisiin biiseihin?
Lisäksi miehen olematon lavakarisma tökkii etenkin noissa metallibiiseissä, joissa pitäisi olla munaa ja menoa ihan toiseen malliin. Sen sijaan jotain esim. suomenkielistä Kirkaa voisi vetää ihan rauhassa sen näköisenä kuin olisi karaokea laulamassa.
Joku kirjoittali täällä muistaakseni että Arille on varmasti luvassa hyvä ura joka tapauksessa jonkun ns. hyvän bändin laulajana. Itselleni on kovin vaikeaa nähdä kyseistä mikkihiirtä ainakaan minkään hevipumpun uskottavana keulakuvana.
Vaikka nyt paljon tuli Arin suuntaan negaa heitettyäkin, niin pidän kaverin äänestä kyllä paljon ja alussa olin vanhana metallimiehenä todella innostunut hänen laulamisestaan. Ajan mittaan vaan tuo kaavoihin kangistuminen on laskenut kaverin pisteitä silmissäni. Kaverilla on potentiaalia, jota olisi mukava kuulla monipuolisemminkin käytettynä. Luulen, että tuomarit ovat ajaneet tätä samaa takaa kommenteillaan.