Lähtökohta on se, että Suomen kokoisessa maassa mainosrahoitteisia kiekkolähetyksiä ei voi tehdä ainoastaan jääkiekon aktiivikatsojille, vaan kohdeyleisön on oltava laajempi. Sen on katettava sekä Matti Maanviljelijä Pohjois-Savosta että Lassi Liikemies pääkaupunkiseudulta ja vähintään houkuteltava silloin tällöin TV:n ääreen Selma Sukankutoja Seinäjoelta. Kun lisäksi huomioidaan, että monet peleissäkin käyvistä katsojista ovat suuntautuneet voimakkaasti kohti omaa joukkuettaan eivätkä tunne intohimoa vieraita joukkueita tai merkityksettömiä pelejä kohtaan, on selvää, että kiekkolähetysten tekeminen voittoa tuottavalla tavalla on haasteellista.
Maikkari rakensi tuotteen, joka tarjosi mahdollisimman monelle jotain. Tällainen kompromissiratkaisu ei tyydytä kaikkia, mutta on aivan varmaa, että firman sisällä on harkittu monenlaisia erilaisia vaihtoehtoja, tehty selvityksiä ja mietitty, miten fyrkkaa tulisi taloon sisään mahdollisimman paljon. Ne ratkaisut, joita Jatkoajan vajaat 9000 kirjoittajaa saattavat pitää typerinä, ovat hyvin todennäköisesti pitkän ja perustellun harkinnan tuloksia.
Lopputuloksena syntyi paketti, joka oli omasta mielestäni ihan jees. Saukkosta pidän merkittävästi parempana ja kuunneltavampana selostajana kuin Jaloa, ja vaikka Juti toisinaan riepoikin, niin hän sentään osasi toistaa itseään, mikä vahvistaa tuotteen leimaa, jonka perusteella katsojat tunnistavat sen ja hakeutuvat sen pariin. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa erilaiset haastattelut ja erätaukojen analyysit, koska loppujen lopuksi nekin alkavat toistaa itseään hyvin nopeasti. Tärkeintä minulle on nähdä peli kelvollisesti selostettuna ja sen Maikkari ja Saukkonen toteuttivat hyvin. Huumoriakin mahtui rennonoloisesti väliin, vaikka se varmasti monia ärsytti. Ei kuitenkaan luultavasti suurinta osaa.
Pahin ongelma on itse peli. Nykyisin viihdyttävää huippu-urheilua tulee TV:stä runsaasti, minkä vuoksi SM-liigan nyhjäys ei aina kiinnosta. Vauhti puuttuu, roikkumista on liikaa, yksilöt eivät pääse esiin ja rahan vaikutus menestykseen on liian suuri. Kun lisäksi joukkoon mahtuu turhanpäiväisiä tappeluita, joissa ei edes tapella vaan riuhdotaan ja huidotaan epämääräisesti kuin teininulikat koulun pihalla, niin toisinaan tuli sellainen hohhoijaa-olo.
Kun Saukkosella kostuivat silmät viimeisessä lähetyksessä, niin täällä siitä osattiin iloita. Loppujen lopuksi Saukkonen on kuitenkin tehnyt työnsä vähintään hyvin niissä puitteissa, jotka rahamiehet ovat hänelle antaneet. Kiekkotuote ei ole vain Juti ja Saukkonen vaan taustalla on suuri organisaatio, joka on kaikenlisäksi tehnyt hyvää tulosta. Se olisi syytä muistaa.