Näin vertailun vuoksi: nyt kun Ruotsi pudotti Tshekin, mahdetaanko "Ruotsin Jatkoajassa" (jos sellaista on) jankuttaa vaikkapa alkusarjan Sveitsi-tappiosta enää yhtään mitään tai vaatia fiasko-BÅGin eroa välittömästi, jos joku peli on ollut nihkeämpi? Vai onkohan Ruotsin puolella jo kehitytty sellaiseen kiekkokulttuuriin, että alkusarjan pelien voitot ja tappiot kuitataan nopeasti ja rakennetaan turnausta siten, että vain tosipeleillä on merkitystä? Kenties on, sillä Ruotsihan on kahdeksatta kertaa peräkkäin MM-kisojen neljän parhaan joukossa.
En jotenkin jaksa uskoa, että eroamista vaaditaan varsinaisesti alkusarjapelien tuloksien perusteella - eiköhän nää 12-0 Slovenia-voitot ole nähty ja osata suht hyvin asettaa omalle paikalleen. Yhdistelmä Kummola+Shedden+todella sekavat alkusarjaottelut lienevät pätevämpi syy. Ketjua tuskin olisi avattukaan, jos lauteilla olisi porukkaa naurattanut Jukka Jalonen, ruotsalaisempi valinta.
Kun sitä oikeasti pysähtyy miettimään Sheddenin valintaa, niin...tuntuuhan se jotenkin absurdilta! Millä meriiteillä sitä hypätään Suomen maajoukkueen peräsimeen, ohi kotimaisten kandidaattien? Mikä on miehen tuoma lisäarvo, kumpi enemmän saamapuolelle, Sheddenin ura vai Suomi-kiekko? Takana on kolmen arvokisamitalin putki kaksine finaaleineen, mitäköhän uutta ja jännää kanukkivalmentaja tuo tullessaan? Onko tällä jotain vaikutusta Jalosen asemaan nyt ja tulevaisuudessa? Ja kai nämä kysymykset ovat ihan perusteltuja, vaikka brändi-Petteri kuinka kohtuuttomasti olisi Sheddeniä möyhentänyt.
Mutta kuten Kummola viimein tunnusti, kyseessä oli harkittu riski. Ja maailmanmestaruuttahan sitä aina tavotellaan, mutta onhan Suomella kivinen tie. Tässä vaiheessa on liian aikaista sanoa, kuinka iloisesti se riski räjähtää silmille. Minimitavoite taisi täyttyä jatkoaikavoiton turvin. Yksi näkökanta voi tietenkin olla, ettei Suomen maajoukkue ole paikka johon tullaan harjoittelemaan kansainväliset kriteerit täyttävää taktista ymmärrystä ja arvokisaturnauksen hallintaa. Maajoukkueen peräsimessä täytyisi aina olla parhaat mahdolliset toimijat, joiden tehtävänä on saada kulloinkin käsissä olevasta miehistöstä maksimi irti. Onko tilanne näissä kisoissa se, ettei kapasiteettia syödä millään tavoin Sheddenin toimiessa orkesterin johtajana? Vai tuoko hän sittenkin kaikki osa-alueet ynnättynä jotain posia? Meinaan vaan näin kärjistetysti, että pitääkö sitä nyt jotenkin huoahtaa helpotuksesta, kun Sheddenin Leijonat eivät onnistuneetkaan kusemaan minimitavoitetta, varsinkin kun hänet on käsittääkseni palkattu vain tulosta tekemään.
Käsissä olevalla pelaajamateriaalilla on tietysti merkityksensä, samoin pelisysteemin toimivuudella. USA-peli osoitti että Suomen pakisto on tiiviissä viisikkopuolustuksessa mainettaan parempi, hyökkäyksestä löytyy niin laatua, johtajuutta kuin roolipelaamista ja maalin suulta maalivahti. USA-peli myös osoitti, kuinka suuri helpotus voitto oli päävalmentajalla, kaiketi koko valmennusportaalle. Painetta on pukannut.
Puurot ja vellit menee tässä sopassa melko usein sekasin: itse pidän Sheddenin valintaa melko erikoisena ja miestä itseään jotenkin kaksinaamaisena ja ärsyttävänä, mutta kun tää on nyt tilanne ja katsoo valmennusportaan ja pelaajiston yhteistyön tulosta jään tasolla, niin USA-peli oli suhteellisen vakuuttava. Pientä horjumistakin oli näkyvissä, mutta jos Suomi kykenee jatkossa yhtä ehyeeseen esitykseen, karsii ne muutamat räikeät virheet ja profiilipelaajat ovat tasollaan, voi tää puu kasvaa vaikka kuuhun.
Mutta joo, en ehkä erottais Sheddeniä tässä vaiheessa.