Lopputulos oli varmasti tyydyttävä, sillä niin paljon kovemmat joukkueet Kanadalla ja Venäjällä ovat. Tapa millä pronssi tuli, on sitten asia erikseen. Sihvosen ja muiden kriitikkojen mukaan varmaan olikin väärin voitettu. USA ei ollut hyvä ja Ruotsin kokematonta joukkuetta ei kiinnostanut.
Mitäs sitten Sheddenistä? Ei tullut kultaa, joten ei lisäarvoa? Koskaan emme saa tietää olisiko pelkkä Jalonen pärjännyt paremmin tai huonommin. En kyllä usko, että tämä valmentajaratkaisu "tuhosi suomalaisen jääkiekkoperinteen" tms. kuten väitetty on. Ehkä Jaloselle jäi jopa jotain käteen tulevaa varten? Luulisin kritiikin ainakin olevan huomattavasti vähäisempää ensi kauden aikana.
Sheddenin peluutuspuoli jätti kyllä paljon ihmettelemistä. Ketkukoostumukset tuntuivat tulevan täysin lottokoneesta ja yhtään oikeasti toimivaa ketjukoostumusta ei saatu pidettyä kasassa, jos sellainen ylipäätänsä löydettiin. Ylivoima oli totaalisen hanurista, mutta alivoima taas loistavaa. Päästiköhän Suomi enemmän maaleja pelatessaan ylivoimalla kuin alivoimalla... Kokeneet pelurit (Peltonen, Selänne, O.Jokinen, S.Koivu) floppasivat, mutta mikä oli osa näillä ketjusähellyksillä, sitäkään emme saa koskaan tietää.
Joo, Sihvonen saa vielä kerran rytätä kasaan väärin voitetun pronssin. Pelikirjaa ei toteutettu - joko Ruotsissa tai Suomessa. Tai kummassakaan. On sääli, että niin vanhaa ja paljon tunteisiin vetoavaa peliä kuin jääkiekko pitää katsoa aina "analyytikon" lasien läpi. Ja hokea tätä kirousta joka käänteessä.
Sheddenistä ei ollut sateentekijäksi, niin Hifkissä kuin Jokereissakaan eikä myöskään Leijonissa. Kaihtoi riskejä. Se paljastui myös tärkeiden pelien peluutuksessa, 1-ketju sai vaeltaa sumussa kaiken aikaa ja muut vaihdot olivat enemmän tai vähemmän sattumanvaraisia. Niin, ylivoimasta päätti kaiketi paljolti DS, alivoimasta JJ.
Ketjusähellyksistä tiedämme, että Venäjän 3. maali tehtiin yv:lla väärän vaihdon takia. Siihen kaatui viimeistään leijonien pyristely.
Moni suomalainen valmentaja olisi pystynyt samaan. Shedden valmensi ja varsinkin peluutti intuitiolla, johon Suomessa ei ole viime vuosina liioin totuttu. Huipputasolla. Ja se riitti kaikissa tapauksissa siihen, että homma jäi hieman vaiheeseen. Tämä lähtokohta ja asenne paljastui monesti myös pelin aikaisessa reagoinnissa ja monissa haastatteluissa. Shedden johti joukkojaan ulkopuolelta, ei sisältä "me hengessä". Silloin myös epäonnistumiset olivat yleensä aina muualla kuin valmennuksessa. Monet suomalaiset huippuvalmentajat uskaltavat nykyään myöntää, jos epäonnistuvat esim. valmistautumisessa. Katsovat peiliin.
Silti DS:iä ei ole syytä ampua aamunkoitteessa, vaan kiittää kuluneesta ja toivottaa onnea matkaan - Sveitsiin ja sieltä kenties kotimantereelle.
Ja vaikka HIFK ja Jokerit sitkeästi uskovat, että ison veden takana piilee autuus jääkiekossa, maajoukkue tarvitsee jatkossa kotimaisen valmentajan. Tai valmentajat. Tällaisissa lyhyissä projektihommissa on tärkeää, että kommunikaatio pelaa ja pelaajat tunnetaan entuudestaan. Luki selässä vaikka Selänne tai mitä tahansa. Suomessa on riittävästi maajoukkuekelpoisia koutseja.