Tyhjä on olo. Bändiä ja Lemmyä vuosikymmenet tiiviisti kuunnelleena, fanittaneena ja keikoille käyneenä, oli aamun uutinen jotain mitä ei heti sisäistänyt, hyvä että vieläkään. Dion kohdalla tällaista samaa fiilistä puski pintaan. Rock`n roll on ammattikuntana jossa "Live Fast - Die Young" - mentaliteetin turvin on moni pikkukapinallinen heittänyt veivinsä jättäen jälkeensä enemmän ja vähemmän merkityksellistä historiaa, mutta näiden muutamien suurten mestarien tuonelan menomatkan kohdalla pysähtyy miettimään sitä loputtoman suurta perintöä, arvostusta, musiikkia, merkitystä ja arvoja, joita aikamme poismenneet rokkisaurukset ovat juuri taakseen jättäneet yhtään väheksymättä kenenkään muun poismenoa.
Lemmy on kuitenkin juuri tällainen henkilö. Mies edusti ajattomuutta, pysyvyyttä, tilannetajua, rehellisyyttä, herrasmiesmäisyyttä, huumoria, puhdasta järkeä ja lyyristä lahjakkuutta niin elämässään, musiikissaan kuin ihmissuhteissaan ja juuri sellaisia asioita, joita esim. musiikissa ja rockissa suuresti arvostan. Lemmy oli viimeisiä varhaisrockin kapinallisia ja mohikaaneja, jotka edustivat ja elivät juuri niin kuin rockissa on kyse ja siitä olivat kimaltelevat spandexit kaukana. Vaikka kevyiden multien toivottelijoita on somet ja twitterit sun muut mediat täynnä ja osa aivan turhia tusinatähtien toivotteluja, niin osoittaa se myös sen, että Lem oli hyvin arvostettu henkilö musapiireissä laajemminkin ja ylipäätään musiikin seuraajien keskuudessa. Tähänkin vuonna 2005 perustettuun ketjuun tuli päivässä 2 sivua lisää tekstiä, siis heti lähes kolmasosa lisää mitä ketjussa aiemmin oli mikä korostaa, että mies oli hyvin tunnettu ja tiedetty, vaikkei Motörheadin raastavasta paalujuntasta olisikaan pitänyt.
Kiitos kaikesta Ian Fraser "Lemmy" Kilmister mitä annoit tinkimättömällä tavallasi populaarimusiikkiin ja hyvää matkaa tuonpuoleiseen, jossa vihdoin tapaat Dion, Jimin, nipun bluesjääriä, Brian Jonesin jne. Sytytä sätkä, nappaa viski, aseta stetsoni tukevasti päähän ja naura paskaisesti. Sinua jää kaipaamaan muutkin kuin intohimoisimmat motörheadbangerit.
R.I.P.