Näin pitkän linjan diggarille Motörheadin Clean Your Clock oli milteinpä pakko-ostos, koska tämä on nyt viimeinen virallinen Motörhead-livenauhoitus, jossa mestari vielä kähisee. Jos ovat Motörheadin studiokiekot aina olleet kuin samasta puusta veistettyjä ideologialtaan, niin livelevyt eivät poikkeusta tee eikä tarvitsekaan tehdä. Ei näitä levyjä ole aikoihin ostettu sitä varten, että stay cleaneja ja overkillejä kuultaisiin taas uudella levyllä, vaan Motörheadin musassa bändin aikaansaama energia ja asenne on kaiken A ja O mitä yhtye yritti aina välittää niin studiossa kuin lauteillakin. Clean Your Clock on sitä samaa jatkumoa edeltäjiensä kanssa kuin ne tuhat edellistäkin liveä ja bootlegiä eli samaa no classia ja whorehouse bluesia veivataan yhä edelleen ja kansa saa mitä haluaa. Keikka on nauhoitettu marraskuun 20. päivä Münchenissä eli noin kuukausi ennen legendan poismenoa. Kaikesta kuulee, että sairas, kipeä ja koviakin kokenut Lemmy on äänessä ja pinnistelyn sekä taistelukähinän kuulee jokainen liveä kuunteleva kotisohvalleen, mutta edelleen rutiinilla yhtye tässä veti. Campbellin kitarat on miksattu liian pintaan, Lemmyllä menee välillä sanat sekaisin ja mies aloittaa paikka paikoin vokalisoinnin väärässä kohtaa, mutta mitäpäs tuon väliä. Tunnelma on taattu, Mikkey Dee paaluttaa tahtia julmetun lailla ja bändi moukaroi väkevästi kuin se tietäisi, että aurinko laskee pian lopullisesti tämän bändin kohdalla. Vanhemmissa kipaleissa orkesteri pääsee aina vauhtiin ja uudemmat biisit vetäistään joten kuten aina alta vain pois. Yhtyeen toiminta oli niin vakioitua loppumetreille asti, että tämä livepläjäys olisi voinut hyvin voinut olla vaikkapa itsenäisyyspäivän keikalta Hartwall Areenalta, jossa itsekin olin.
Ei tämä mikään mestariteos ole, mutta rosoinen, särmikäs, vakuuttava ja yhä bändin syviä arvoja muistuttava livelevy. Ihan niin kuin yhtyeen kipparikin oli.