Melkoista vääntöä.
Se nyt kuitenkin on selvää, että yksikään Euroopassa pelaava sentterimme ei aja hierarkiassa Niko Kapasen ohi. Jos Kapanen on ykkössentteri, niin se on Suomen kannalta aika valitettava juttu. Viuhkola, Kontiola tai Leino ei kuitenkaan aja Kapasen ohi millään osa-alueella, kun aletaan pelata tosipelejä.
Suomen neljästä parhaasta sentteristä kaksi, eli Jokinen ja Kapanen, on tällä hetkellä saatavilla ja uskoisin, että myös kapteeni Koivun NHL-kausi päättyy runkosarjaan, sen verran alaspäin Canadiensin kuntokäyrä osoittaa. Mikko Koivun Wild sen sijaan jatkanee kautta vielä jonkin aikaa.
Näin ei suoraan MM-kisoihin liittyen: Suomen sentteritilanne yleensäkin on juuri tällä hetkellä helvetin hyvä. Ehkä parempi kuin koskaan. Leveyttä ei ole, mutta jokaiseen rooliin on oikeanlainen mies. Saku Koivu ja Olli Jokinen selkeitä hyökkääviä senttereitä, pystyvät ratkaisemaan otteluita omalla panoksellaan. Niko Kapanen on loistava kolmossentteri, osaa hyökätä, mutta hoitaa myös puolustusvelvoitteensa. Oikeastaan sama pätee nuorempaan Koivuun, tosin Miki hoitaa loistavasti puolustavan sentterin roolin, vaikka sitten ilman hyökkäysvastuuta. Pystyy pelaamaan ykkösen keskellä, kuten välillä tällä kaudella, ja sen lisäksi loistava nelossentteri.
Ikävä homma, ettei koko nelikkoa nähtäne Moskovassa. Hyvä joukkue on keskeltä vahva ja tuon nelikon ansiosta Suomi olisi helvetin vahva. Riku Hahl on sitten kolmanneksi paras jarruketjun keskushyökkääjä, heti Kapasen ja M. Koivun jälkeen. Hahl pitäisi ehdottomasti ottaa kisoihin mukaan. Pelaa tosin nykyään mieluummin laidassa kuin keskellä, mutta on silti hyvä puolustava sentteri. Osaa pelata kyllä keskellä, kunhan vain jaksaa polkea ympäri kenttää. Ikävä kyllä aina ei tunnu jaksavan tai viitsivän.
Antti Laaksosta on ihan turha kisoihin haikailla. Ei mitään aikaiseksi tällä kaudella, joten ei kisoihin. Tässä tapauksessa pelkällä NHL-statuksella ei voida kisoihin ottaa. Väänäseen voisi päteä samat sanat, mutta Ozzy on kuitenkin pelannut ihan hyvin ottaen huomioon peliajan pienuuden ja hänen huonoutensa alkaa olla jo legendaa. Ei hän nyt niin huono ole.
Paljon taas riippuu siitä, ketä NHL:n playoffien alussa tippuu. Starsin tippumista odotan vesi kielellä. Hagman, Miettinen, Lehtinen ja Jokinen kelpaavat kaikki. Samoin Wildin tippuminen kelpaa, koska Nummelinia ja Mikia tarvitaan kisoissa.
Maalivahtiosasto on kinkkinen, jos Niittymäen ja Norrenan uhkaukset pitävät paikkansa. Nitti leikkaukseen ja Norre antaa aikaa perheelleen, toisin sanoen maajoukkueen vakiomiehet ulkona. Erityisesti Niittymäen poisjäänti kirpaisee. Maajoukkuepaidassa Antsu on maailman paras maalivahti.
Mitäs muita vaihtoehtoja on, jos Fred ja Niittymäki ovat ulkona kaavioista? Kiprusoff? Ei tule. Toskala? Ei ole tulossa. Toivonen? Ei riitä. Bäckström? Ei. Lehtonen? Ei pääse ja näytöt maajoukkueesta tasan nolla. Markkanen? Ei kiitos. Joudutaanko tässä kääntymään Euroopassa pelaavan kolmikon puoleen? Hurme, Rask, Wallinheimo ja Noronen ilmeisesti tämä nelikko, josta kaksi tai kolme valitaan.
Raskin paikkaa kolmosvahtina pidän lähes varmana. Saa tuntumaa kisoihin. Ei pelaa peliäkään, mutta yhdessä-kahdessa ottelussa pukee. Paras tilanne olisi, jos saataisiin ykköseksi Norre tai Nitti, kakkoseksi sitten Wallinheimo tai Hurme ja kolmoseksi Rask. Wallinaattori ja Jamppa eivät pystyisi haastamaan Norrea/Nittiä, mutta olisivat kyllä loistavia hengenluojia ja ihan luotettavia kakkosmaalivahteja tarvittaessa.
Oma lempikolmikkoni tosin on muotoa:
#31 Niittymäki
#30 Norrena
#35 Hurme
En vain osaa perustella miksi. Viisaammat auttakoon.