Onnistuin vissiin ryssimään edellisen viestini jonnekin bittiavaruuteen, mutta kirjoitetaanpa nyt uusiksi tiivistelmä.
Pessimistit pettyivät varmaan taas pahasti, kun Suomi voitti, mutta kyllä nää top4-maiden pelit ovat aina epävarmoja, kuka tahana voi voittaa kenet tahansa, olivat voimasuhteet paperilla sitten miten vaan.
Ei kyllä hirveitä analyysejä pysty vetämään, sen verran hienoa VIIHDETTÄ on ollut tarjolla parissa Suomen viimeisessä pelissä. Spontaanisti lensi oluttölkki äsken päin ikkunaa, Koivun tehdessä ratkaisun. Onneksi tuli vedettyä paksut ikkunaverhot eteen aikaisemmin häikäisyn takia, muuten joutuisi soittelemaan lasiliikeeseen (~1000e ylinopeussakot riittää tältä erää satunnaiskuluiksi). :)
Oli kyllä vaikea kuvitella, että Suomi menisi tällä jengillä finaaliin, mutta kuten tuonne otteluketjuun tuli kirjoitettua, aina on mahdollisuus. Venäjällä oli kyllä kaikki paineet kotikisoissaan, välierän selkeä suosikki, joukkue täynnä tähtiä, ja fanaattinen kotiyleisö. Suomi kuitenkin vastasi hommaan omalta osaltaan hienosti tiiviillä viisikkopelillä, varsinkin jenkkimatsiin verrattuna varsinkin puolustuspäässä peli sujui helvetin paljon paremmin, ja puolustuksesta Koistinen ansaitsee erityismaininnan hyvästä pelistään molempiin suuntiin, ehkä se Numppa ei olekaan niin korvaamaton..
Koistiselle vaan neuvona, että seuraavaksi kaudeksi HIFK:iin ja esim. Rafalskin, Timosen, Zidlickyn ja vaikkapa vielä Murphyn jälkiä uudestaan rapakon toiselle puolelle. :)