SuperKakke
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Helsingin IFK ja New York Rangers
Noniin kolmas peli takana. Jokaisen olen katsonut, joten luulen omaavani melko selkeän, mutta tasaisen värittyneen kokonaiskuvan sarjasta toistaiseksi.
Game 3:ssa asetelma kääntyi toisinpäin. Rangers vei peliä alusta lähtien oikeestaan koko 1.erän. Laukausket 4-14 kotijoukkueella. Tokarski pelasi kyllä playoff-uransa parhaan pelin, heh. Melko pian ottelun alussa Brandon Prust taklasi Rangersin Derek Stepania avojäällä erittäin kovaa.
Taklauksesta olisi allekirjoittaneen mukaan tullut tuomita jäähy; ei päähänkohdistunut taklaus vaan estäminen, koska Prust oli melko myöhässä tilanteessa.
Onneks Stepan selvisi säikähdyksellä tilanteesta.
Tilanteesta seurasi Dorsett vs. Prust tappelu, jota edelsi Daniel Carcillon taklaus Prustiin selästä sekä samassa yhteydessä tuomarin koskemattomuuden rikkominen.
Saa nähdä tuleeko seuraamuksia Prustille tai Carcillolle...
Yksi maalikin saatiin aikaseksi, kiitos PK Subbanin emämunauksen hyökkäyssiniviivalla.
0-1 ensimmäisen erän jäljiltä siis ja kaikki hyvin Rangersilla.
Toinen erä alkoi huomattavasti tasaisemmin ja melko pian Montreal laittoikin pelin tasoihin. Maali tuli kyllä ainakin allekirjoittaneelle melko "puskista"
Kiekko oli pyörinyt kauan Habsin omalla alueella, josta he lähtivät nostamaan hyökkäystä linjana.
Voisin verrata tuota tasoitusmaalia Rick Nashin game 2 maaliin. Samalla tavalla löydettiin "toisesta aallosta" pelaaja ja saatiin laukaus kohti maalia.
Tämän jälkeen peli muuttuikin aika coast-to-coast jääkiekoksi. Molemmilla oli hetkensä.
3. erään tilanteessa 1-1
Samanlainen peli jatkui aika pitkätli kolmannessa erässä. Kunnes Habs tulee taas harmittoman näköiseen hyökkäykseen. Lundqvist torjuu, kiekko kimpoaa päätypleksin kautta maalin toiselle tolpalle ja McDonaghin jalasta omaan maaliin.
2-1 Montreal.
Rangers onnistui kuitenkin taistelemaan pelin tasoihin 28,1 sekuntia ennen loppua kun Chris Kreider ohjasi kiekon Canadiens-puolustajan luistimen kautta maaliin.
Jatkoerään. Tässä vaiheessa näytti hyältä; Rangersilla on tasotuksen tuoma momentum jne.
Noh toisin kävi. Kiekko pomppi taas jännästi maaliin osittain Marc Staalin kautta harmittoman näköisestä tilanteesta.
Omaan värilasit kyllä Rangersille, en voi sille mitään. Silti voisin kyllä sanoa Montrealilla olleen tuuria matkassa varsinkin 2-1 sekä 3-2 maalien muodossa.
Tokarskille hatunnosto suorituksestaan.
Rangersin pelistä puuttui se edellisissä peleissä näkynyt terävyys maalintekotilanteissa.
Martin St.Louis epäonnistui kolmessa lähes varmassa maalipaikassa. Yleensä mies laittaa kiekon häkkiin todella kovalla prosentilla.
Eipä tässä,
sunnuntaina laitetaan sarja 3-1 tilanteeseen.
Rangersien on pakko voittaa tuo kotikentän-kirous. Kotona ei pelit kulje ainakaan maalimääräisesti kuin vieraissa.
Let's Go Rangers!
Game 3:ssa asetelma kääntyi toisinpäin. Rangers vei peliä alusta lähtien oikeestaan koko 1.erän. Laukausket 4-14 kotijoukkueella. Tokarski pelasi kyllä playoff-uransa parhaan pelin, heh. Melko pian ottelun alussa Brandon Prust taklasi Rangersin Derek Stepania avojäällä erittäin kovaa.
Taklauksesta olisi allekirjoittaneen mukaan tullut tuomita jäähy; ei päähänkohdistunut taklaus vaan estäminen, koska Prust oli melko myöhässä tilanteessa.
Onneks Stepan selvisi säikähdyksellä tilanteesta.
Tilanteesta seurasi Dorsett vs. Prust tappelu, jota edelsi Daniel Carcillon taklaus Prustiin selästä sekä samassa yhteydessä tuomarin koskemattomuuden rikkominen.
Saa nähdä tuleeko seuraamuksia Prustille tai Carcillolle...
Yksi maalikin saatiin aikaseksi, kiitos PK Subbanin emämunauksen hyökkäyssiniviivalla.
0-1 ensimmäisen erän jäljiltä siis ja kaikki hyvin Rangersilla.
Toinen erä alkoi huomattavasti tasaisemmin ja melko pian Montreal laittoikin pelin tasoihin. Maali tuli kyllä ainakin allekirjoittaneelle melko "puskista"
Kiekko oli pyörinyt kauan Habsin omalla alueella, josta he lähtivät nostamaan hyökkäystä linjana.
Voisin verrata tuota tasoitusmaalia Rick Nashin game 2 maaliin. Samalla tavalla löydettiin "toisesta aallosta" pelaaja ja saatiin laukaus kohti maalia.
Tämän jälkeen peli muuttuikin aika coast-to-coast jääkiekoksi. Molemmilla oli hetkensä.
3. erään tilanteessa 1-1
Samanlainen peli jatkui aika pitkätli kolmannessa erässä. Kunnes Habs tulee taas harmittoman näköiseen hyökkäykseen. Lundqvist torjuu, kiekko kimpoaa päätypleksin kautta maalin toiselle tolpalle ja McDonaghin jalasta omaan maaliin.
2-1 Montreal.
Rangers onnistui kuitenkin taistelemaan pelin tasoihin 28,1 sekuntia ennen loppua kun Chris Kreider ohjasi kiekon Canadiens-puolustajan luistimen kautta maaliin.
Jatkoerään. Tässä vaiheessa näytti hyältä; Rangersilla on tasotuksen tuoma momentum jne.
Noh toisin kävi. Kiekko pomppi taas jännästi maaliin osittain Marc Staalin kautta harmittoman näköisestä tilanteesta.
Omaan värilasit kyllä Rangersille, en voi sille mitään. Silti voisin kyllä sanoa Montrealilla olleen tuuria matkassa varsinkin 2-1 sekä 3-2 maalien muodossa.
Tokarskille hatunnosto suorituksestaan.
Rangersin pelistä puuttui se edellisissä peleissä näkynyt terävyys maalintekotilanteissa.
Martin St.Louis epäonnistui kolmessa lähes varmassa maalipaikassa. Yleensä mies laittaa kiekon häkkiin todella kovalla prosentilla.
Eipä tässä,
sunnuntaina laitetaan sarja 3-1 tilanteeseen.
Rangersien on pakko voittaa tuo kotikentän-kirous. Kotona ei pelit kulje ainakaan maalimääräisesti kuin vieraissa.
Let's Go Rangers!