Runkosarja on saatu pakettiin ja Canadiens otti divisioonavoiton lopulta aika helpolla. Joukkue kärsi loukkaantumisista ja alkuvuodesta oli myös monen viikon heikko jakso, mutta Montreal pystyi silti pelaamaan viimeiset viikot hyvin säästeliään löysästi eikä voitto ollut silti uhattuna. Mikä parasta tuon heikkoja joukkueita vastaan löysäilyn keskellä oli kolme ottelua Ottawaa vastaan, ja nuo kaikki olivat hyvää peliä joista laariin napsahtivat ansaitut pisteet! Joukkueen tärkeimmät pelaajat (Price, Radulov, Weber, Markov, Plekanec, Pacioretty) lepäsivät viimeisen matsin ja mielestäni he olisivat saaneet saada enemmänkin vapaata kun tuo runkosarjan loppu oli tosiaan merkityksetön. Kausi on vielä pahasti kesken, joten suuren analyysin aika ei ole vielä. Voidaan kuitenkin sanoa, että Tampan epäonnistuminen tuli yllätyksenä, mutta muuten divisioona oli odotetun keskinkertainen. Montrealin kesällä pelätyt ongelmat olivat näkyvissä koko kauden ajan, mutta se riitti odotetusti runkosarjassa. Tästä on hyvä lähteä taistelemaan keväällä, vaikka se tuleekin olemaan hankalaa, kuten tällä kaudella on nähty huippujoukkueita vastaan pelattaessa.
Jos haetaan positiivisia asioita loppukaudesta, niin viisikot ovat pysyneet taas hyvin kasassa alkukauden tapaan. Price ei ole enää joutunut venymään illasta toiseen, joka helpottaa kaiken muun ohella myös otteluiden katsomista. Kun joukkueen paketti toimii omiin, niin myös hyökkääminen alkaa näyttää heti paremmalta, nämä asiat kulkevat hyvin pitkälti käsi kädessä. Pudotuspelejä ajatellen tämä oli elintärkeä parannus, koska päästettyjen maalien lukumäärä pitää saada pysymään alhaalla kun vastustajat eivät enää ole niin heikkoja kuin runkosarjassa. Perussarjassa voi vielä voittaa otteluita luvuin 6-5, mutta viimeistään nyt on tärkeintä saada kenttien ”vuotaminen” loppumaan, koska tästä eteenpäin pistepörssillä ei ole mitään merkitystä (jos on runkosarjassakaan); vain voitot ratkaisevat!
Toinen positiivinen asia on Andrei Markovin paluu huipputasolle poissaolon jälkeen! Hän on johtanut pakistoa esimerkillään ja on edelleen ylivoimainen mies pelinäkemyksen ja kiekollisten kykyjen perusteella! Julien tajusi myös palauttaa miehen ylivoimaan. Liian pitkään mentiin niin että kolmikko Weber-Pacioretty-Galchenyuk oli yhtä aikaa kentällä, eikä se toiminut yhtään. Heidät on parempi ripotella 2 yv-kenttään, niin tulee juonikkuutta ja ratkaisuvoimaa molempiin yhdistelmiin. Erikoistilanteet ovat ylipäätään parantuneet. Alivoima oli täysin karmeaa jossain vaiheessa kautta, mutta nyt pystyy taas katsomaan sitäkin vähän levollisemmin. Idioottimaiset rangaistukset ovat myös vähentyneet tuntuvasti! Vaikka Gallagher & Galchenyuk hölmöilevätkin tässä ensimmäisessä Rangers-matsissa, niin noita ei ole tarvinnut kirota läheskään samalla tahdilla kuin syksyllä jolloin niitä tuli joka pelissä 2-4 kpl.
Kolmas iso juttu on se että Alex Galchenyuk on lopultakin tajuttu siirtää takaisin laitahyökkääjäksi! Hänen otteensa ovat olleet suht karmeaa katseltavaa koko tämän vajaan 2 kauden kokeilun ajan, eikä se ole näyttänyt missään vaiheessa siltä että hän kykenisi pelaamaan keskellä muissa kuin roskajoukkueissa (voit loistaa pistepörssissä menestyksen kustannuksella). Therrien yritti jääräpäisesti ajaa Galchenyukia keskelle sen jälkeen kun hän aloitti kokeilun, mutta Julien hoiteli homman onneksi ammattimiehen elkein. Claude katseli Alexander Jr. otteita 4-5 ottelua, jonka jälkeen ei ole tarvinnut keskellä pelata! Shaw on vähiten huono ratkaisu kolmosen keskelle, joten hän pelaa nyt tuolla paikalla. Hän ei ole Plekanecin tai edes Danaultin tasoinen sentteri, mutta hän kaivaa aloituksia paremmin kuin Galchenyuk, eikä ole myöskään kiekottomana niin luokaton joten vaihdos oli pakkorako.
Galchenyukin ”hyvää” alkukautta ei pidä korostaa liikaa, koska hän teki leijonanosan pisteistään maailmanluokan laiturien keskellä. Paciorettyn ja Radulovin keskellä onnistuivat tällä kaudella myös Danault ja Plekanec, mutta Galchenyukin sentteripelin ongelmat olivat nähtävissä jo tuolla paikalla pelattaessa. Danault otti lopulta ansaitusti paikan ykkösessä, koska hän on parempi keskushyökkääjä kuin Alex, mutta ei toisaalta pysty vielä tässä vaiheessa uraa pelaamaan vastustajan parhaita vastaan. Plekanec on ainut riittävä sentteri kärkijoukkueita vastaan, joten hänet on pakko asettaa siihen rooliin. Jos Galchenyukista haluttaisiin saada paras tulos irti, niin hänet pitäisi laittaa kakkoseen Plekanecin viereen, koska mies on pelannut uransa parhaat kuukaudet juuri tuolla paikalla! Tähän voisikin siirtyä ensi syksynä, mutta juuri nyt ei voi ajatella ”mikä sopisi parhaiten Galchenyukille?”. Joukkueen etu on playoffeissa yksittäisen lupauksen edellä, joten Byron saa pitää luonnollisesti paikkansa (vaikka hän sekoilikin Rangersin avausmaalissa), koska hän on ollut hyvä Plekanecin rinnalla viimeiset kuukaudet kun tuo kenttä on ollut monella tapaa Montrealin paras! Samalla Montrealin laituriosastolle syntyy jopa ylitarjontaa, kun laadukkaita vaihtoehtoja on yli kolmen ketjun. Toisaalta senttereitä on vain 2kpl, mutta tätä epätasapainoista tilannetta voi pohtia kauden jälkeen.
Vaikka hyökkäyspäässä on tiettyjä ongelmia, on siellä kuitenkin hyviä paloja, joista täytyy vain löytää oikeat sekoitukset. Minua pelottaa enemmän puolustus nyt ja tulevaisuudessa! Näyttää uhkaavasti siltä, että Sergachevin ja Juulsenin kehitys on elintärkeässä asemassa joukkueen jatkon kannalta, koska tämän hetken nipusta ei löydy tarpeeksi kärkiosaamista. Weber ja Markov ovat olleet heittämällä kaksi parasta puolustajaa tällä kaudella! Heidän jälkeen puhtaat paperit saa Benn, joka on ollut laadukas hankinta alempiin pareihin. Muut pakit ovatkin enemmän ja vähemmän kyseenalaisia. Petry on ihan kiva kakkosparin puolustaja, mutta ei hänen varaansa voi hirveästi laskea Markovin lopettaessa. Hän osaa jääkiekon perusperiaatteet, mutta ei ole uhka kiekollisena ja omissa sattuu outoja aivokuolemia liikaa. Talvella oli parin viikon ajanjakso jolloin Petry ei onnistunut omissa edes yksinkertaisissa syötöissä, onneksi taso on noussut sen jälkeen! Loput puolustajat ovatkin aika pelottavia pelureita, enkä peluuttaisi heitä yhdessä kolmosparissa vaan joku Petryn kanssa ja toinen Bennin parina komosessa. Beaulieu ja Nesterov ovat samantyyppisiä kiekollisia hasardeja ja Emelin sekä Davidson taas kankeita puolustavia miehiä. Davidson on näistä huonoin pakki, joten hän voisi puolestani istua playoffit katsomossa. Puolustuksen jalkanopeus joutuu muutenkin puntariin keväällä kun vastustajat ovat kovia; ylivoimahyökkäyksiä puhtaiden luistelutappioiden jälkeen voi olla edessä. Canadiensin pakisto on kauttaaltaan aika raskasjalkainen, ja tuotakin asiaa voi miettiä sitten kesällä..