Hyvät kisat Habseiltä tänä vuonna! En odottanut Primeaun paikkaa ykkösveskarina, ja Ylönen sekä Romanov menivät myös heittämällä plussan puolelle. Poehling oli kova, mutta sitä häneltä sopi odottaakin. Joni Ikonen on ollut ikävästi loukkaantuneena jo pitkään, joten hän ei päässyt näyttämään kykyjään. Ikoselle voisi tehdä hyvää saada yksi täysi kausi tutussa ympäristössä. Ylösen tilanne on sen sijaan kinkkisempi. Hän voisi mielestäni siirtyä AHL:ään jo nopeastikin, mutta Liigan alemman puoliskon jengissä saa toisaalta mukavasti vastuuta..
Hyvä junnuturnaus oli mukava piristysruiske kauden keskelle, koska Habsin tekeminen on ollut melko tuskaisaa seurattavaa tällä kaudella. Jos matseja katsoo joku puolueeton, saattaa tuo nuoren joukkueen maalirikas koohotus olla viihdyttävää seurattavaa. Fanin silmin taas ei saa missään vaiheessa mielenrauhaa, kun pakka voi hajota millä hetkellä hyvänsä. Oma pää vuotaa voimakkaasti, eikä johtoasemassa voi olla varma yhtään mistään. Tämä on toki täksi kaudeksi valittu strategia, mutta toivottavasti Price ei menetä hermojaan pitkän kauden aikana. Montrealhan on laukaisutilastoissa ihan hyvin mukana peleissä, mutta todellisuudessa vaaralliset paikat menevät aina vastustajalle, joskus jopa selvästi. Hyvä esimerkki on edellinen peli Nashvillen isäntänä. Vedot menivat jotain 25-25, mutta Saros ei joutunut venymään läheskään samaa määrää kuin Price. Heikkoja vastustajia vastaan Montreal näyttää vielä ihan hyvältä ja voittoja tulee joskus jopa hallitusti. Keskitasoa ja kovia vastaan homma onkin sitten tuota sekasortoa alas- ja puurtamista ylöspäin. En tiedä ansaitseeko tuolla pelillä playoffpaikkaa. Kunnollinen ylivoima auttaisi tietysti paljon!
Suzuki ei tosiaan ollut maaginen, joten hänelle tekee hyvää ensi kausi farmissa. Siellä ei voi enää dominoida pelkällä taidolla. Kotkaniemen ja Danaultin positiiviset otteet antaa tietysti Suzukille mahdollisuuden siirtyä laitaan NHL:ssä, joka helpottaa paljon nuoren tekemistä. On tosin sanottava, että Montrealin tuleva laituriosasto on todella pieni ja epäfyysinen. Drouin,Domi,Suzuki,Gallagher,Lehkonen,Armia kuulostaa näppärältä, mutta tuohon tarvitaan kyllä lisää voimaa vaikka nykyään pelataankin suht pehmeää änäriä. Senttereistä Kotkaniemi ja Danault eivät myöskään ole mitään voimamiehiä. Suzukin kyvyt pitää tietysti ensin testata, mutta aika vaikea on sanoa kuka tuosta olisi paras treidata. Nopeasti olisi helppo sanoa Drouin, mutta hän ei toisaalta ole päässyt vielä pelaamaan kunnon sentterin kanssa, mikä vääristää arviota.
Jos miettii vahvistuksia, niin ainakin puolustusta pitäisi vahvistaa. Hyökkäys on hieman tasapaksu, mutta sinne ei kannata mitään Bergevinin ihannoimia tsemppaajia enempää hankkia. Tietenkin joku Simmonds kelpaisi, mutta hinta on varmaan kova.
En tiedä mitä ”Bergevinin tsemppaaja” tarkalleen tarkoittaa, mutta kyllä hyökkäys kaipaa nimenomaan kokoa ja kahden suunnan osaamista. Taitoa sieltä löytyy jo paljon, eikä sellaisia miehiä voi oikein tuoda lisää ellei joku lähde ulospäin. Toinen juttu on vielä se, ettei tähän kauteen ole mitään järkeä panostaa isolla. Puolustuksen vahvistaminen ei siis maksa hintaansa vain tämän kevään osalta. Tilanne on hieman tukala, kun hyvää varausta ei voi enää saavuttaa tällä kaudella ja maksimi on toisaalta ykköskierroksen putoaminen playoffeissa. Viisikkojen vuotamisen estäminen veisi joukkueen pudotuspeleihin suurella todennäköisyydellä ja toisaalta se ei maksa siirtorajalla niin paljon kuin laadukas tai edes keskihyvä pistetykki.
Puolustuksessa on toki omat ongelmasa, esim Benn-Kulak höntyili aika eeppisesti taas viime pelissä. Näkisin silti suuren puutteen siinä, että joukkueessa on kaksi sentteriä jotka vasta opettelevat lätkää huipputasolla. Normaalisti joukkueessa on korkeintaan yksi tällainen ja usein sentterit opettelevat peliä myös laidassa. Se näkyy aika raa’asti kentällä kun joko Domi tai Kotka joudutaan laittamaan suureen rooliin. Molemmat ansaitsisivat suojattuja minuutteja ja paljon yv-aikaa, mutta nyt Domi joutuu kentälle kaikissa tilanteissa. Tätä tapahtuu jopa ottelun lopuissa kun pitäisi puolustaa johtoa, ja jälki on odotetun hirveää. Domi pyörii usein omissa vailla päämäärää, ja tuplaa lopulta puolustajan pitämään mieheen, joka jättää hänen miehen täysin vapaaksi. Se on sitten Pricesta kiinni meneekö omiin vai ei.
Vaikka Domi on ollut positiivinen näky Galchenyukin jälkeen, niin hänen yhteistyö Drouin’n kanssa on kuitenkin ollut lähes samanlainen itsemurha kuin Alexin kanssa viime kaudella. Varsinkin kovempia jengejä vastaan jälki on ollut rumaa. Pahin esimerkki oli kuitenkin Rangersin luona vierailu syksyllä. Domin kenttä päästi tuossa matsissa jotain 5 maalia ja ilman Pricea olisi mennyt 3-4 lisää. Tuo peli olisikin voinut päättyä ihan hyvin vaikka 15-5. Tuo ilta oli Canadiensin kausi pienoiskoossa. Weberin paluu on onneksi jämäköittänyt jengiä edes jonkinverran. Alkukaudesta liian isoja minuutteja syöneet pakit ovat pääseet heille sopivampaan rooliin 4-6 pakiksi. Mete ja Juulseen ovat myös päässeet ajoittain mukavasti farmiin! Kausi olisi ollut pitkä nuorille miehille, jos he olisivat joutuneet vetämään täydet ottelut aivan limitillä. Nyt he pääsevät itselleen hieman sopivammalle sarjatasolle.
Jos menestys olisi ollut välttämätöntä tällä kaudella, olisi Plekanecin pitäminen joukkueessa ollut tietysti järkevintä. Silloin olisi ollut kaksi varmaa sentteriä, jotka saa pelata paljon tasakentin, ja muut hoitaa sitten ylivoiman. Domi olisi päässyt samalla laitaan missä hänestä olisi vielä enemmän hyötyä. Nyt kuitenkin päätettiin, että nuorten kehitys menee tämän kauden edelle, ja se on ihan kunnioitettava päätös. Samalla voitiin kokeilla Domia, koska ensi tai viimeistään sitä seuraavalla olisi jo liian myöhäistä. Nyt ei tarvitse ainakaan arvailla miten olisi käynyt jos hän olisi saanut pelata paljon keskellä. Plekanecin kannalta oli erittäin ymmärrettävää ettei hän suostunut pelaamaan nelosessa. Kun joukkueen sentterit ovat noin kokemattomat, ei laadukkaan konkarin tarvitse tyytyä jämäminuuteille. Paluu Tshekkiin on ihan oikea ratkaisu, vaikka hienon Habs-uran päätös olikin hieman ikävä samaan tapaan Markovin ja Koivun kanssa.
Lehkonen on erittäin hyvä 2-3 ketjun pelaaja/alivoima,josta kirjoitetaan liian vähän.
Lehkonen on todellakin aliarvostettu suomalainen! Johtunee siitä että hänestä on paljon hyötyä myös pisteiden ulkopuolella, eikä se ole mediaseksikästä missään päin maailmaa. Artturi on kuitenkin ollut hieno laituri oikeastaan koko Habs-uransa ajan! Pitää myös muistaa että hänen kaudestaan muodostui aika erilainen nyt kun hän päätyi Kotkaniemen viereen. Tuossa roolissa pitää opettaa nuori sentteri ison liigan tavoille ja toimia eräänlaisena lapsenvahtina. Jos Lehkonen olisi päässyt esimerkiksi ketjuun Domi-Plekanec-Lehkonen, olisi tehoja tullut enemmän kun olisi voinut keskittyä lähinnä tehoiluun Domin kanssa. Artturi on kuitenkin joukkuepelaaja, joten Canadiensin tulevien vuosien menestys ajaa hänen kohdallaan varmasti yksittäisen kauden tehojen edelle.
Mainittakoon vielä että Alexander Galchenyuk jr on pelannut joulukuun alusta asti laiturin paikalla Kojooteissa. Kun otetaan loukkaantumiset huomioon, niin siinä ei siis mennyt kovin montaa peliä kun Tocchet tajusi asian oikean laidan. Dan Bylsma puhui tästä samasta hyvin kesällä. Jos kaksi kokenutta valmentajaa näkee asian samalla tavalla, on vaikea nähdä miten pelaaja voisi muuttua sentteriksi yhdessä kesässä. Galchenyuk olisi hyvä sentteri KHL:ssä, joten jännä nähdä tekeekö hän uransa häviävien NHL-joukkueiden pistemiehenä vai lähteekö isänsä jalanjäljissä hakemaan mestaruutta Moskovan Dynamosta.