Kotiavaus Chicagoa vastaan oli odotetusti kauden parasta Habsia. Monia heikkoja jengejä vastaan tuo olisi riittänyt, mutta Blackhawksin tapainen laatuvastustaja rankaisi kovalla prosentilla Montrealia edelleen vaivaavista idioottimaisista virheistä. Kotijoukkueella oli momentum hallussaan täysin avauserän ajan, ja se olisikin pitänyt käyttää muutaman maalin karkumatkan merkeissä. Tiettyjen pelaajien huono itseluottamus ja Crawfordin otteet pitivät matsin kuitenkin tasaisena. Lopulta vieraat pääsivät ikävän ilmaiseksi johdossa tauolle vaikkeivät esittäneet avauserässä mitään. Tämä auttoi Chicagoa viimeisissä erissä. Joukkue oli pelannut edellisenä päivänä, joten ongelmia oli odotettavissa. Nyt he pystyivät puolustamaan johtoa, joka ei tunnu sopivan Habsille. Montreal on parhaimmillaan kun pääsee iskemään hyvillä jaloillaan epäorganisoituja viisikkoja vastaan. Turhat tappioasemaan ajautumiset ovat vesittäneet tämän 2 edellisessä matsissa. Crawford oli myös todella hyvä! Hän näytti miksi kaapissa on pyttyjä, ja lannisti viimeisenkin takaa-ajon.
Chicagon maalit kuvastaa Montrealin henkistä lukkoa aika hyvin. Täysin amatöörimäisiä virheitä jokaisessa, luulisi että olisi katsellut AHL-peliä. Ensin Plekanec lähtee kenttänsä kanssa hyökkäämään kun katsoo homman olevan hallussa, mutta Benn päättääkin viskata kiekon käsittämättömästi suoraan omalla sinisellä odottaville vastustajille! Benniltä ei voi tietysti odottaa liikoja kun hän on vain kolmosparin mies, mutta Schlemkon palatessa hänkin voisi istua jonkun pelin. Toinen maali oli legendaarinen ykköskentän erikoinen, jossa Pacioretty ja kumppanit lähtivät hyökkäämään vailla minkäänlaista ajatusta kenttätasapainosta. Kun koko kolmikko ajoi itsensä liian syvälle ja vielä Weber pinchasi epäonnistuneesti, niin maali oli selviö! Näitä nähtiin viime vuonna suuri määrä, mutta silloin ykkönen toimi sentään yleensä ylöspäin, joten nämä virheet menivät lähes +-0. Kolmannessa Danault kävi koukkimaan vastustajaa vaikka tilanteessa ei ollut mitään hätää. Tämä aivohalvaus tuotti tietenkin heti maalin, kuten jääkiekkojumalat niin usein laittavat tapahtumaan. Kovia joukkueita vastaan näitä ei vain voi tulla tuollaisella syötöllä!
Ottelun selvästi huonoin hyökkääjä oli Alex Galchenyuk! Hänen huono itseluottamuksensa paistaa tällä hetkellä Suomeen asti. Tasakentällisin homma on totutun heikkoa, mutta nyt hän sabotoi jo ylivoimaakin tekemisellään. Chicagoa vastaan ylivoimamylly katkesi 7 tai 8 kertaa siihen, kun Galchenyuk menetti kiekon, tai heitti jonkun toivotaan syötön, joka ei yllättäen mennyt perille. Näillä otteilla itseluottamusta saisi etsiä ihan katsomosta asti, mutta antaa hänen nyt luoda näennäistä uhkaa nelosessa vielä tänään. Hänen treidaaminen ei myöskään tule kyseeseen, koska vaihtoarvo vain laskee laskemistaan. Viime keväänäkään ei tarjottu mitään järkevää, joten otteiden pitää parantua paljon ja pitkäaikaisesti ennen kuin hänellä voi tavoitella jokseenkin laadukasta pakkia tai sentteriä.
Kuten täällä aiemmin huudeltiin, niin Hudon on ollut ihan hyvä tähän asti. Pojalla on itseluottamusta sekä mailatekniikka, ja hän onkin selvästi parempi kuin Terry/McCarron/Scherbak omilla yrityksillään. Hän on toisaalta päässyt pelaamaan Plekanecin kanssa, joka on se armollisin paikka tehdä debyytti Habs-nutussa. Onkin hauska nähdä miten homma toimii Danaultin rinnalla kun Radulov ei ole enää nostamassa oman kenttänsä jätkien tasoa. Asettelin Hudonia neloseen omissa hahmotelmissa lähinnä sen takia, että Montrealin laituriosasto on mukavan laaja ja samantyyppisiä puhtaasti hyökkääviä laitureita ei oikein voi laittaa samaan kenttään kun sentterit ovat mitä ovat. Hudonin uran kannalta on tietysti parasta että hän pääsee jatkamaan isossa roolissa, mutta Montrealin tämän kauden kannalta olisi oleellista että Pacioretty ja Galchenyuk heräisivät Nyt eivätkä tammikuussa! Lehkonen auttaa varmasti ykköstä, mutta Droun’n pitäisi edelleen löytää yhteinen sävel Paciorettyn kanssa. Tämän ohella Galchenyuk pitää lyödä ensi viikolla kunnon vastuuseen, kunhan häntä on ensin koulutettu nelosessa tai jopa katsomon puolella. Sen takia ehdotin Alexille paikkaa Plekanecin kentässä, koska hänen juminsa on todella paha eikä se aukea helposti keskinkertaisten sentterien kuten Danaultin vieressä. Byron ansaitsee enemmän aikaa, joten on hienoa että hän saa sitä tänään. Byron on missannut jo 3 läpiajoa alkukaudesta pienellä vastuulla, joten aihiot ovat siellä edelleen olemassa!
Pakkipuolella Alzner-Petryn hajottaminen voi johtua myös siitä, että Streit/Davidson-Benn on ollut niin suurissa vaikeuksissa alkukaudesta. Jos nuo kokeneet ja vähän paremmat pakit ripotellaan pelaamaan heidän kanssa, niin homma voi toimia edes vähän paremmin. Kunhan Schlemko tulee takaisin, niin hänestä pitäisi olla paljon apua kolmoseen, jolloin Alzner-Petry voi jatkaa oman hommansa hiomista. Pelin ei voi odottaa olevan täydellistä kolmen ottelun jälkeen. Jerabek voisi puolestani jatkaa AHL:ssä vielä hetken. Kunhan Meten ottelumäärä tulee täyteen, olisi aika luonnollinen hetki nostaa Jerabek hänen tilalleen. Mete on selviytynyt ihan ok Weberin rinnalla, mutta hänet on ihan hyvä laittaa kasvamaan junnuihin, kun ei hän ole vielä mitenkään valmis kiekottomassa pelissä. Toisaalta Meten halpoja sopimusvuosia taitaa säilyä yksi enemmän, jos hän pelaa ensimmäisen täyden ammattilaiskauden vasta ensi vuonna.
Tänään vieraaksi saapuu rakas Toronto! Pitkästä pitkästä aikaa kyseessä on vaarallinen ja kunnioitusta herättävä vastustaja. Heidän nuoret ovat laittaneet kunnon show’n pystyyn alkukaudesta! Maaleja on syntynyt paljon, mutta omapää on toisaalta vuotanut myös aika lujaa. Puolustuksen suurien virheiden karsiminen on mielestäni suurin teema lokakuun lopun aikana. Sitten kun ei olla kokoajan tappiolla, niin hyökkääminenkin helpottuu kummasti. Ylivoima on jo ties monettako vuotta toinen teema! Helppoja vastustajia kun ei ole tulossa myöskään seuraavien viikkojen aikana..