Kyse on siitä, kuinka paljon "suvaitsemattomuutta" tulisi sietää. Kaikkein ironista onkin se, että se joka on kaikkein "suvaitsevaisin", eli joka sietää vähiten suvaitsemattomuutta, onkin lopulta se, joka ei hyväksy juuri ketään, eli on kaikkein suvaitsemattomin.
Niin sanotut suvaitsevaiset ruokkivat mielellään "joko olet puolellamme, tai olet meitä vastaan" -ajattelua.
Ainakin länsimaissa virallinen linja suvaitsee varsin totaalisesti kaiken,käytännössä uusnatsitkin jotka tahtovat kieltää koko demokratian.
Ongelman ydinhän tässä on kaiketi se ettei yksipuolinen suvaitsevaisuus auta yhteisessä yhteisössä edistämään ja kehittämään minkäänlaisia asioita.
Esim. uskonnollisessa itserakennetussa totalitarimissa vaaditaan kovaan ääneen muiden hyväksyntää asioille, joissa ei itse haluta joustaa milliäkään.
Ei kunnioiteta sen maan lakeja, joissa laki takaa samat oikeudet niin naiselle kuin miehelle , vaan nostetaan oma egoismi lakien edelle. Ei osoiteta suvaitsevaisuutta maan lakia kohtaan, mutta vaaditaan omalle näkökannalle kaikkien tunnustus ja vielä lupa olla lain ja ihmisoikeuksien ulkopuolella omilla toiminnoilla. Kun sitten tasa-arvoisen maan kansalainen menee kävelemään vaikka kaukoitään mokkasiinit jalassa väärään paikkaan, hakataan pää irti siltä kansalaiselta, jolta juuri pyydettiin suvaitsevaisuutta omien monojen sijoituspaikalle.
Hyväksyähän voi vaikka kuinka suuren suvaitsemattomuuden ja sietää mitä tahansa, mutta siitä ei kasva mitään konkreettista kellekkään. Joten jos yhteiskuntakeskusteluun osallistuu tahoja, jotka epäävät elämisen perustaksi katsottavat asiat kokonaisilta väestöryhmiltä (vaikka naiset) niin keskustelulta on pohja pois. Tyhjiä vaatimuksia, puheita ja sisällötöntä monikulttuurisen oikeuden vaatimusta asiassa, jossa itse ei jousta tuumaakaan. Ihmisoikeudet ovat jo niin laaja käsite ja laajasti kaikkien periaatteellinen oikeus, että niiden kieltämisestä liikkeelle lähtevät ovat todellakin kaikkea muuta kuin suvaitsevaisuuden ja monikulttuurisuuden asialla. Monikulttuurisuus rakentuu ihmisoikeuksien perusasioille, jotka kuuluvat kaikille. Monikulttuurisuus ylettyy myös yksilötasolle, jossa yksilöllä on oikeus valita oma kulttuurikäsityksensä oman kulttuurinsa sisällä ja elää itse sen mukaisesti, olipa minkä värinen tai sukupuolinen tahansa.
Nämä ovat todella vaikeita asioita eikä niitä helpota esim. se että tänne saapuu jostakin ulkomainen puhujavieras joka lähtiäisiksi lupaa jatkaa asiansa viemistä eteenpäin kunnes puolikuun lippu liehuu helsingin ja koko maan saloissa. Sietäisi saada akaltaan selkään, koska me suvaitsevaiset väärässä olijat ja vääräuskoiset akat emme sitä voi tehdä.
Rauhaa itsekullekin suvaitsevaisuuskunnalle.