Suomessa on rahaa enemmän kuin koskaa, kysymys on puhtaasti arvovalinnoista. Nyt kun menee huonosti, heikommista kannattaisi pitää huolta, ettei lasku karkaa tulevaisuudessa käsistä.
Ei pidä paikkaansa. Suomen 2014- vuoden talouden taso, reaalitalous, teollisuustuotanto, ostovoima ovat selkeästi heikommat, kuin 2010- luvun taitteessa. Julkisen talouden maksukykyä pidetään yllä kovalla velkaantumisella.
Ymmärrän toisaalta mistä TF puhut, olen itsekin työskennellyt erityisnuorten parissa. Nuorilla ei ole aina itsellä työkaluja selvitä ongelmistaan kun vertaistuki puuttuu tai kotona vanhemmuus on hukassa. Porissa työskentelevänä sinun täytyy myöntää, että uutisoituun Helsingin/Vantaan tilanteeseen nähden asia on vähän eri. Porissa syrjäytyneet nuoret ovat pääsosin rakennemuutoksen seurauksena pitkäaikaistyöttömiksi jääneiden duunarien lapsia. Väkivalta on osa näiden nuorten arkea, mutta on siinä joku kontrolli. Tuollaista silmitöntä rasismiin perustuvaa säännönmukaista väkivaltaa ei esiinny.
Tavallisilla suomalaisilla pettymys purkautuu esiin. Ensiksi tarjotaan vanhemmille turvapaikka, maksetaan kustannukset, tarjotaan lapsille ilmainen terveydenhuolto, koulutusmahdollisuudet jopa yliopistoon saakka, asiota joista suuressa osassa maailmaa ei voi kuin unelmoida, oikeasti. Sitten vastaus on tämä: "me on syrjäydytty". Minulta ei sympatiaa suuremmin heru. Nykyisessä asuinpaikassani näen syyrialaisia pakolaisperheitä kadulla kerjäämässä, silmät heijastavat epätoivoa, siinä on lapsillakin oikeasti vaikeaa. Syrjäytyä he eivät ehdi, kun oppivat vähän kieltä, niin alkavat myymään vesipulloja tai leipää suurkaupungin ruuhkien keskellä. Osa alkaa vastaamaan roskien lajittelusta ja kuljetuksesta. He haaveilevat kouluun pääsemisestä. Täällä yhteiskunta ei tarjoa turvaverkkoja, ne on tehtävä itse. Selvennyksen vuoksi todettakoon, etten kaipaa tätä tilannetta Suomeen, mutta joskus ihmetyttää, kuinka matalalle Suomessa täytyy riman laskea, jotta kaikki viitsisivät edes yrittää siitä yli?