Tästä veteraanista tulee mieleeni kysymys, joka on epäilemättä noussut aiemminkin esille palstalla, eli tulisiko Suomessa kieltää Suomen kansalaisten osallistuminen sotiin ulkomailla palkkasotilaita (jollaisiksi uskonsoturitkin voidaan mieltää)? Jos voidaan tai jos pitäisi niin miksi?
Kaikesta huolimatta olen valmis kallistumaan sille kannalle, että suomalaisten mahdollisuutta osallistua palkkasotilaina kriiseihin ei tule rajoittaa tai estää. Voidaan kuitenkin määritellä se, että missä määrin valtio/kunnat ovat velvollisia osallistumaan mahdollisesti haavoittuneen palkkasoturin hoitokuluihin - tai onko velvoitetta laisinkaan. (Ei minusta).
En kuitenkaan olisi kieltämässä mahdollisuutta osallistua sotiin palkkasotilaina oikeastaan siksi, koska tuolloin kiellon tulisi olla ehdoton ja koskettaa jokaista sotaa eikä vain tiettyjä sotia tai tiettyjä kriisejä. Minusta ei ole oikein eettisesti, että valtio ryhtyisi jaottelemaan kriisejä/sotia sellaisiin joihin palkkasotilaat voivat osallistua ja vastaavasti sellaisiin joihin eivät voi osallistua. Tai että tietyn tahon palkkasotilaaksi saa liittyä mutta vastaavasti tietyn tahon palkkasotilaaksi ei saa liittyä. Joko olisi siis oltava ehdoton kielto kaikkiin kriiseihin tai ei kieltoa mihinkään kriisiin - minä en olisi valmis hyväksymään välimallia, jossa valikoiden erotellaan hyväksytyt sodat ei-hyväksyttävistä sodista tai hyväksytyt tahot ei-hyväksyttävistä tahoista.
Yllä oleva koskee siis Suomen kansalaista, täällä asuvaa pakolaista tai turvapaikanhakijaa, joka lähteekin yllättäen sotimaan tulee voida käsitellä poikkeavalla tavalla ja tuolloin pohtia hyvin tarkoin se, että onko kyseinen henkilö oikeutettu statukseensa Suomessa jos hän kerran voi lähteä yllättäen sotimaan toiseen maahan.
vlad.