Tässä menee käsitteet hiukan sekaisin. Tuollainen laki, joka toivottavasti voidaan kansainvälisen yhteisön voimin estää, kertoo nimenomaan Irakin liukumisesta yksikulttuurisuuteen siten, että lain pohjaksi otetaan islam eikä esimerkiksi YK:n peruskirjan mukaista lasten oikeuksien julistusta tai tai ihmisoikeuksia käsitteleviä sopimuksia. Nuo "paha diktaattori Saddamin" hallinnon hyvät puolet olivat monikulttuurisuuteen liittyviä: Saddamin Irakissa oli vapaus omaan uskonnolliseen tai jopa uskonnottomaan kulttuuriin (ilmeisesti minäkin ateistina olisin selvinnyt siellä hengissä) eli ihmisiä ei vainottu esim. heidän pukeutumisensa tai uskontonsa vuoksi. Saddamin hallinto oli kylläkin tunnetusti barbaarisen yksikulttuurinen suhteessa poliittisiin mielipiteisiin.
Valitettavasti vanhojen hallitsijoiden syökseminen vallasta ei aina johda toivottuihin tuloksiin. Arabikevään hedelmätkin ovat aikasten kitkeriä, koska monessa maassa valta kumottiin demokratiaa ja ihmisoikeuksia puolustavien voimin, mutta demokratia johti vanhoillisiin islamistisiin hallintoihin. Tämä on tietysti syvällisempi demokratian dilemma: voiko demokratian puolustamisen nimessä estää demokratiaa ja ihmisoikeuksia vastustavien demokraattisia oikeuksia.
Tuo käsitteitten sekoittuminen on kylläkin lähinnä eräänlainen retorinen kikka missä koko "monikulttuurisuuden" mainitsemisen pointti on lähinnä vain tuoda esille yhden kulttuurin (eli tässä kohtaa fundamentalisti-islamilainen kulttuuripiiri) haittapuolia suomalaisessa kontekstissa missä taas tietyt tahot ovat vuosikaudet rummuttaneet monikulttuurista autuutta siitä että suomalaiseen kulttuuriin tuodaan esim. nyt fundamentalisti-islamilaisia piirteitä. Samaa sarjaa on puhua islamista "rauhan uskontona" kun puhutaan päitten katkaisuista, terroristi-iskuista tai pyhästä sodasta, viitaten taaskin siihen ideologiseen paatokseen jolla taas yritetään puolustella sitä ettei syy ole islamin vaan juurikin true Scotsmanin jne.
Itse Irakin tilanteesta (ja oikeastaan Libyastakin) olen samaa mieltä, itseasiassa olin tuota mieltä jo ennen koko Irakin sotaa ja aikalailla kaikki tapahtumat ovat menneet silloin hahmottelemani käsikirjoituksen mukaan pl. täysmittainen sisällissota ja suunta tuskin on tästä paranemassa ihan heti. Perusongelmahan tässä on se että kun arabikulttuurissa miehen rooli, auktoritäärinen rakenne ja menneitten kumartelu on isossa roolissa (erityisesti tämä korostuu juuri siinä miksei arabimaailma, islamilla tai ilman, ole saanut ikinä mitään aikaan tieteessä) niin valinnan vapautuessa tietenkin kaikki tavalliset miehet tahtovat sellaisen hallintomallin joka säilyttää status quon miesten näkökulmasta l. islamistisen hallinnon. Olettaisin näin että ne aidosti kyvykkäät liberaalit miehet ovat jo aikapäiviä sitten paenneet kaikista arabimaista länteen ja jäljellä on vain pieniä ryhmittymiä, jotka, hyvänen aika sentään, saattaisivat antaa naisillekin oikeuksia jne.
Tottakai asia on valtavasti monimutkaisempi, mutta suomalaisessa kontekstissa tällä fundamentalistisen islamin monokulttuurilla on hyvin vähän annettavaa suomalaiselle monokulttuurille eli monikulttuurisuuden tulos ei ole rikkaus vaan vitsaus. Tätä asiaa ei tietenkään voida sanoa julkisesti, paitsi paheksunnan saattamana minkä esim. Halla-aho tietää varmasti varsin hyvin, joten tyydytään vain juuri toistelemaan tuota fraseologiaa monikulttuurisuuden kultamunista, rikkaudesta jne. samalla pysyen visusti erossa siitä mitä monikulttuurisuudella oikeasti tarkoitetaan, voiko kaikkia suomalaisen kulttuurin ulkopuolisia asioita ehdottomasti pitää positiivisina asioina vai perustuuko väite rikkaudesta vain siihen että yleisesti ottaen voisi olla mahdollista että monokulttuurin rikkoutuminen toisi lisäarvoa yhteiskunnalle (joskin osoitukset tästä ovat aika vähissä vaikka esim. USA:aa kovasti aina hehkutetaan esimerkkinä tästä unohtaen tosin sen että kyseisen maan menestyksen perusta on kuitenkin varsin monokulttuurinen perusta ja negatiivisten tilastolukujen korrelaatio on hyvin vahva ns. monikulttuurisilla alueilla jne.)