Olen samaa mieltä siitä, että ääriliikkeitä, jotka ovat valmiita turvautumaan väkivaltaan ja voimakeinoihin, tulee seurata tarkkaan riippumatta sijoittamisesta jo varsin vanhentuneelle vasemmisto-oikeisto- akselille (esim. ei ole kovinkaan selvää, miten esim. Greenpeace- aktivistit olisivat osa vasemmistoa... eivätpä ne neukut ympäristöstä paskaakaan välittäneet...).
Mutta. Kannattaa pitää järki mukana. Valitettavan moni heittää nimittäin ilmoille esim. äärivasemmistoliikkeistä puhuessaan, että "eivätpä ole demarit kaukana tuosta porukasta...". Mitä vittua, kyllä ovat, aivan helvetin kaukana itse asiassa. Oikeastaan henkilö, joka näkee hyvin konsensushenkisen keskustasta piirun verran vasemmalla olevan puolueen lähellä äärivasemmistoa, on itse aivan helkkarin oikealla, jälleen jo vanhentunutta erottelua käyttääkseni.
Jokainen, joka on kanssasi eri mieltä, ei ole mielipiteissään "äärimmäinen" tai millään tavalla valmis tai halukas rajoittamaan elämääsi kovinkaan konkreettisesti. Henkilöt ja ryhmittymät, jotka ovat valmiita väkivaltaan, ovat todellisia ääriaatteiden kannattajia. Tämän pitäisi olla selvää kaikille, mutta ei tunnu olevan. Keskustelua voi käydä toki siitä, ovatko "kettutytöt" yms. ääriliikkeisiin kuuluvia, mikäli toiminta on ryhmittynyttä, mutta silloinkin pitäisi olla kaiketi selvää, että väkivallan yhtenä hyväksyttävänä optiona näkevät ovat vielä kosolti äärimmäisempiä. Miksi näin on? Koska liberaalin yhteiskuntamme normisto korostaa ennen kaikkea ihmisten koskemattomuutta. Sillä ei ole juurikaan tekemistä edes vasemmistolaisuuden tai oikeistolaisuuden kanssa.