Kulttuureita ei ole luotu elämään sovussa keskenään. Jos hitusen lievennän, niin ei veljinä keskenään. Totta kai enemmän tai vähemmän rauhallisesti näin voi tapahtua, mutta se on edellyttänyt jommalta kummalta kultturilta sopeutumista tai alistumista.
Totta kai täytyy tässä vaiheessa ottaa vielä esiin tämä "kokemuskortti".
Vieraan kulttuurin edustajan naapurina olen asunut reilut 17 vuotta. Skandinaaveista ei ole ollut ongelmia, oikeastaan vain yhdestä tanskalaisperheestä, jotka pitivät aina saksanpaimenkoiraansa irti rauhallisista kehotuksista huolimatta. Japanilaisia ei juuri edes huomannut, vaikka kulttuurissa varmaan onkin eroja. Venäläiset niinikään ihan OK naapureita.
Afrikkalaisista on kokemusta usealta vuodelta, etiopialaisesta, angolalaisesta ja guinea-bissalaisesta perheestä.
Etiopialasten kanssa tilanne oli toivoton; lapsensa pianoharjoitusten ajankohdasta, television äänenvoimakkuudesta ja auton pysäköinnistä ei neuvotteluista huolimatta saatu sopua syntymään. Perheen isän selitys auton blokkaamiselle oli: "olisit itse pysäköinyt kadun varteen jos pihalla on ahdasta."
Angolan perhe, tai oikestaan niitä oli muutamia, kunnostautui erityiseti lasten kurittomuudella. Autojen kivittäminen (tiiliskivillä) oli yksi lempiharrastuksista. Keskustelu asiasta ei vanhempia kiinnostanut. Guinea-Bissaun porukka oli asiallista ja kohteliasta, mutta onneksi eivät olleet seinänaapureita, sillä musiikki soi aina todella lujaa.
Vielä käsitellään syyrialaiset. Erittäin koppavaa jengiä, ei kiinostanut vastata tervehdyksiin tai viedä roskia roskikseen asti. Ystävällisistä huomautuksista huolimatta jätteet heitettiin rappukäytävään tai ikkunasta pihalle.
Brasilialaiset olisivat ehkä olleet ongelma, mutta viereisestä rapusta kauhea mekkala kuului vain ulos, ei meille asti.
Yleistyksiä, tiedän, mutta kuten sanottu, kokemusta on eikä sovitteluhalua ainakaan ole afrikkalaisista löytynyt; ainakaan sen jälkeen, kun törmäyskurssille on jouduttu.