Ihmiskunnan historian läpi kansat ja heimot on vaellelleet paremman perässä ja niin tulevat tekemään vastakin, luulenpa, jos elinolosuhteet euroopassa käy mahdottomiksi, ei siinä kukaan jää selittelemään, painavat suuntaan x etsiessään parempaa, molemmat.
Kuten tästäkin ilmauksestakin voidaan päätellä, siirtolaisuus sai valtiovallan mukaantulon jälkeen ennen pitkää kultakuumeiden muodon.
"On average, many early gold-seekers did perhaps make a modest profit, after all expenses were taken into account.
Most, however, especially those arriving later, made little or wound up losing money. Similarly, many unlucky merchants set up in settlements that disappeared, or were wiped out in one of the calamitous fires that swept the towns springing up."
Lähde:
http://en.wikipedia.org/wiki/California_Gold_Rush
Siirtolaisuuden osapuolet (ulkomaalaiset "kullanetsijät", näiden ostovoimaan luottavat päivittäistavarakauppiaat, siirtolaisille palveluita tarjoava julkinen mokutussektori, veronmaksajat) menevät miinukselle ennemmin tai myöhemmin eli viimeistään silloin, kun miinukselle jäävien ihmisten määrä kasvaa yli sietorajan ja aiheuttaa dominoromahduksen siirtolaisuuden systeemissä.
Siis jälleen yksi kupla lisää rahapiirien puhaltamien kuplien synkässä ketjussa.
jupster kirjoitti:
Edelleen tässä kontekstissa liikkuvuutta (=oleskelupa) voidaan rajoittaa kriteerein (lakijärjestelmä), jotka ovat jo olemassa.
Vaikka juuri sanoit myönteisten päätösten määrän voivan olla mitä tahansa?
Shakkiammattilaiset pyrkivät laskemaan ennalta kaikki eri mahdollisuudet. Mitäköhän hyväuskoiselle shakkiammattilaiselle ennemmin tai myöhemmin tapahtuisi, jos hän ei varautuisi erilaisiin ansoihin? Selvästikin kaikkien mahdollisuuksien laskeminen ennalta on välttämättömyys, mikäli aikoo pysyä pidempään ammattilaisten peleissä mukana.
Suomen (tms. geopoliittisen alueen) täytyy määritellä maahanmuutolle jonkinlainen riittävän matala vuotuinen kokonaiskatto siten, ettei sen toteuttamisessa voida huijata. Muuten on vaarana syntyä ns. kultakuume-efekti, jolloin onnen etsijöiden massat saattavat tunkea Suomeen yhtä innoissaan kuin kaikkiin kupliin ja joukkohysterioihin. Tällöin yhteisölle voi aiheutua lyhyessä ajassa valtavaa vahinkoa, ennen kuin kaikki huomaavat, että huhu paremmasta elämästä Suomessa olikin katteeton.
Jos tällaista lukumäärällistä kattoa ei määritellä (riittävän lyhyttä) seurantajaksoa kohden vaan maahanmuuttajien vuotuisen lukumäärän annetaan määräytyä vapaasti ajelehtien joidenkin kansainvälisten hömppäsopimusten mukaan, niin ennustan tästä seuraavan Suomeen lähes Britannian ja Ruotsin kaltaisen maahanmuuttajatulvan ja sanoinkuvaamattoman katastrofin.
Mikäli tämä vaikuttaa liioittelulta, niin haluaisin huomauttaa, että kaikki todellinen edistys, mitä länsimaissa ollaan ikinä saavutettu, on käsittääkseni perustunut aina mittareihin ja empiiriseen ajatteluun, joita ilman politiikka olisi (on?!) länsimaissa edelleen noitavainojen aikakauden kognitiivisella tasolla.
