Jo nyt poliisi toimeenpanee tarvittaessa karkoituksia, mutta niistä ei sen suurempaa meteliä pidetä muutamaa poikkeustapausta lukuunottamatta eli järjestelmä on jo olemassa,
Mutta sen laajentaminen menisi ilman lisäkustannuksia? Yleensäkin, ehdotat melkein joka kohdassa toiminnan laajentamista, mutta ei vaikuta siltä, että näet mitenkään erikoisesti, että kaikki tuollainen maksaa paljon rahaa. Monesti kannattaa antaa sille pakolaiselle työpaikka, eikä tehdä asioista turhan monimutkaisia.
sille vain lisää valtuuksia toimintaan ja selkeytetään esim. sitä kuinka rikollisten kohdalla toimitaan.
Valtuudet eivät ole mitenkään riittävä asia, vaan kysymys on monesti isosta prosessista. Jo se MINNE jonkun voi karkoittaa on usein ylivoimainen tehtävä viranomaisille. Siihen tarvitaan kirjeenvaihtoa, keskusteluja yms. yms. Lisäksi, suurin osa näistä maista ei edes vastaa, kun aletaan kyselemään saako lähettää yhden karkoitetun.
Mutta on tietenkin selvä juttu, että jonkun toisen voi laittaa joskues kevyesti lentokoneeseen.
Lakia ei tosin saataisi koskaan samaksi kaikille. Se sopiiko se modernin oikeusvaltion käytäntöön onkin sitten toinen asia, josta voimme myös keskustella....
Ei ole järkevää kansantaloudellisesti pitää täällä asumassa pakolaisia, turvapaikanhakijoita tms. jotka ovat syyllistyneet toistuviin rikoksiin (joilla on pitkähkö rikosrekisteri).
Onko sinulla tästä jotain faktaa? Puhutko rikollisista, joilla oli rikosrekisteri jo tänne tullessaan, vaan rikollisisista, jotka ovat hankkineet sen täällä? Mihin vetäisit sitten rajat, ennen kuin alkaisit heitä karkottamaan? Suomen kansalainen, miten teet sellaisen pakolaisen kanssa? Entäs miten kauan pitää asua Suomessa, ennen kuin selviää fillarin varastamisesta saman rangaistuskäytännön mukaan, kuin kantasuomalainen? Miten toimia, jos yksi perheenjäsen on tehnyt rikoksia, jotka täyttävät sinun kriteerisi karkoitukseen? Koko perhekö ulos, vain oletko valmis lähettämään esim. isän tiehensä? Entäs toisen- tai kolmannen polven siirtolainen? Mitä teet sairaiden ihmisten kanssa? Mihin vedät niissä rajan? Onko ok tehdä rikos, jos on esim. sodan turmelema, suomalaisten lääkäreiden lääkkeitä täyteen pumppaama raakki? Karkoittaisitko vielä sitten sellaisen ihmisen "kun ei osaa kunnolla?"
Kuten varmasti tiedät, näitä asioita voidaan värkkäillä pilkun tarkkuudella tappiin asti, mutta uskon, että lopuksi tullaan kuitenkin siihen tulokseen, että on parempi käyttää järjestelmiä, joita sovelletaan jo nyt Suomessa, eikä luoda raamatun kokoista, joka tapausta erikseen kattavaa pykäläviidakkoa.
Voi tuntua tylyltä mutta Suomi ei saa olla kehto jossa paapotaan rikollisia.
Suomi ei ole sellainen maa. Mutta niin kauan kun otetaan vastaan ihmisiä toisista maista, voi olla varma, että mukana tulee myös rikollista ainesta. Näin, oli sitten kysymys mistä kansallisuuksista tahansa.
Toiseksi, jos kerran otetaan vastaan ja aletaan kantamaan vastuu ihmisistä, niin minusta se tulee tehdä myös vaikeuksien edessä. Rikollisuus ei ole mikään mahdoton asia käsitellä.
Jos he eivät muuta tapojaan niin palautus joko maahan josta he ovat tulleet Suomeen tai maahan josta he ovat kotoisin. Se ei saa olla Suomen ongelma mitä heille sitten tapahtuu.
Ei. Minusta asia on niin, että jos heidät kerran otetaan vastaan Suomessa ja heille myönnetään turvapaikka Suomessa, niin silloin heidät myös tuomitaan rikoksistaan Suomen lakien ja käytännön mukaan. Eihän Ruotsikaan karkoita suomalaisia rikollisia suomeen, vaan rankaisee heitä omien lakiensa mukaan.
Tänä päivänä n. 200 suomalaista rikollista istuu ulkomailla vankiloissa. Tässä ei ole mukana kansalaisuutensa vaihtaneet.
Tuo palauttaminen kuulostaa usein samalta, kuin jos veisi koiranpennun takaisin, kun se kusee lattialle.
Mutta en kuitenkaan halua olla tässä asiassa täysin järkkymätön. Henkirikoksen tehneen voi minusta kyllä minusta karkoittaa kotimaahansa, jos se onnistuu.
Ymmärtääkseni Suomen ei ole loppujen lopuksi mikään pakko noudattaa muita kuin Geneven sopimuksia. Eivät muutkaan maat niitä täysin noudata, joten miksi meidän pitäisi olla poikkeus, tai Ruotsin kansankodin?
Jos Suomi haluaisi todellakin mennä täysin omia teitään, niin silloin pitäisi minun käsittääkseni erota ensimmäisenä EU:sta. Mutta jos katsoo maita, jotka eivät ole EU:n jäseniä, niin myös he ottavat vastaan turvapaikanhakijoita ja pakolaisia. Suurin osa modernista maailmasta siis ottaa osaa tähän työhön. Joten ei tuo oma tiekään ole täysin toimiva ratkaisu.
Tiedotusorganisaatiot ovat jo olemassa mutta niiden toiminnassa on puutteita.
Varojen puutteessa...
Se on vain osoitus huonosta kansallisesta itsetunnosta jos niistä vitseistä vetää herneen nokkaansa.
Suomea painostettiin paljon siihen aikaan, kun maa ei ottanut vastaan yhtään turvapaikanhakijoita. Yleensäkin, aika ikävä tilanne tehdä yhteistyötä Euroopan maiden kanssa, tilanteessa, jossa ollaan poimimassa itse vain rusinat kakun päältä. Kuka tykkää katsella sellaista toimintaa?
Jos rajoituksiin ei ryhdytä tilanne muuttuu, Suomesta, etäisyyksitä huolimatta, tuleekin kiinnostavampi kohde pakolaisten, humanitaaristen maahanmuuttajien ja muiden ryhmien havaitessa, että siellä ovia ei olekaan suljettu toisin kuin monissa muissa maissa.
Ovien aukominen, tai sulkeminen ei ratkaise mitään, vaan se mitä niiden sisäpuolella tapahtuu.
Esim. Somalimaahan on varsin vähäisin panostuksin luotu ohjelmia joista hyötyvät somalimaan asukkaat sekä maahan saapuneen pakolaiset Somaliasta. On koulutusta, naisille ohjattuja toimintoja tms.
Eräs vanha ystäväni asui joskus aikoinaan Zimbabwessa. Silloin, kun maa muuttui Rhodesiasta. Hän voisi varmasti kertoa sinulle samoja tarinoita kuin minulle, miten rahat jaetaan. 10% voi kulkeutua hyvällä tuurille sinne, minne oli tarkoituskin. Loput osataan kyllä huijata parempiin suihin. Eivätkä suomalaiset ole kyllä tietääkseni kunnostautuneen missään kansana, jota ei voisi vetää nenästä...
Eikä tämä toiminta ole mitään kauheita summia maksanut.
Lue: ei tähän toimintaan ole niin paljon sijoitettu.
Uskon vieläpä, että nämä panostukset maksavat itsensä takaisin siten, että maahan tulevien humanitaaristen maahanmuuttajien määrä vähenee pidemmällä tähtäimellä laskettuna, jolloin toiminnasta hyödytään melkoisesti.
Poliittinen sekasorto ei ota huomioon sitä, mitä joku pikkuinen Suomi on sijoittanut jonnekin Somaliaan. Jos Suomen sijoittamat rahat ovat auttaneet yhtä ihmistä, niin siellä sitä yhtä kohti löytyy 10 000 apua vailla olevaa.
Minusta siis on parempi sijoittaa ja panostaa toimintaan, joka on meidän omassa hallinnassamme.
Olisin myös valmis kohdentamaan osan (osin hyödyttömästä) kehitysavusta tähän toimintaan ja valvomaan samalla, että toiminta kohdennetaan oikeaan osoitteeseen eikä korruptoituneille viranomaisille.
Myös tässä olet valmis nostamaan kustannuksia. Lisäksi haluaisit päästä jotenkin mukaan valvomaan rahojen käyttöä. Ei mikään niin helppo tehtävä ja ymmärrät varmasti itsekin tehtäväsi vaikeuden.
Kuten jupster jo viittasi niin humanitaarisilla maahanmuuttajilla ja muilla ryhmillä on opinto-/työvelvoite. En tiedä mikä on kokonaiskäytäntö mutta porkkanana voisivat olla edut joita ahkera em. ryhmiin kuuluva henkilö saa mikäli hän on motivoitunut ja aktiivinen opiskellessa/työskennellessä.
Henkilökohtaisesti en olisi valmis kiertämään samaa asiaa. Paras on pitää huolta siitä, että kaikille halukkaille löytyy jonkunlaista työtä ja yrittäjäksi haluavia tuetaan alussa ja kunnolla. Olen nähnyt niin paljon esimerkkejä yrittäjyydestä maahanmuuttajien keskuudessa, etten epäröisi hetkeäkään käynnistää lisää tukitoimintaa tähän, vaikka se maksaisikin. Ja faktaa on, että maahanmuuttajat käynnistävät esimerkiksi omia yrityksiä tänä päivänä enemmän Ruotsissa, kuin ruotsalaiset itse.
Kielitaitoon panostaminen toisi etuja tms. Siinä vaiheessa kun on mahdollista työllistyä niin aktiivisesta panostamisesta siihen tulisi etuja, jollei sellaisia ole jo käytössä (tästä jupster on varmasti paremmin perillä).
Kielitaito on tärkeä asia ja tässä tulisi olla eliittiä ja luoda uusia mahdollisuuksia siihen, siten, että kaikilla on kunnon mahdollisuus opetella kieltä.
Muistan joskus itse aikoinaan, kun saavuin Ruotsiin. Aloitin heti työt, mutta työnantaja antoi kieliopetusta 240 tuntia, työajalla. Tein siis parina päivänä viikossa 4 tuntia töitä ja toiset neljä kielikurssilla. Tämän lisäksi oli mahdollisuus käydä kursseilla iltaisinkin, mutta tähän ohjattiin harvoin ja huonosti, eikä kielikurssien jälkeen seurattu mitenkään, miten oppi oli mennyt perille, eikä mitään jatkotoimia järjestetty yksilökohtaisesti. Tästä johtuen jotkut "putosivat penkkien väliin" ja luotiin ryhmä, joka ei oppinut koskaan kieltä. Ruotsissa on yhä 40 vuottakin maassa asuneita suomalaisia, jotka eivät osaa puhua Ruotsia. Koko asian avain on siinä, mitä tapahtuu ensimmäisenä kahtena vuotena.
Mutta samalla tavalla myös muissa kansallisuuksissa on paljon ihmisiä, joilla ei ole kielipäätä. Tai kielipää taitaa löytyä kaikilta, mutta rohkeus alkaa puhumaan on se toinen juttu. Jos on ujo luonteeltaan, niin oppii harvoin uusia kieliä. Hölösuu taas puhuu jo parin kuukauden päästä mitä vaan. Näitä asioita on vaikea ohjailla poliittisesti, ottamatta huomioon eri yksilöinen tarpeita ja kykyä oppia ja ymmärtää uusia asioita.