No saatana, jättäkää nyt Kontiola rauhaan tuon haastattelunsa tiimoilta, oikeastaan ihan kiva että näkyy joskus ihan minkä vaan maalaisia kiekkoilijoita, jotka uskaltaa olla muuta kuin tapettia.
Kaveri postasi facebookkiin "väärin voitettu" sarkastisena kun Suomi oli vienyt kanadaa. No joo, edelleen kysehän on tulosurheilusta ja siitä "win the right games"-jutusta, joka määrittelee sen mikä on minkäkin maan kansainvälinen taso joka toukokuussa.
Koko homman pointti, ei niinkään Westerlundin kritiikissä tai Jalosen ajan kritiikissä on muualla kuin sijoituksissa tai mitalin värissä. Kyse on kansallisen kiekkoilun identiteetistä, enkä nyt puhu välttämättä mistään ilmioötason jutuista tai jotenkin kansalliseen identiteettiin rinnastettavista asioista a´la "Suomessa tuotetaan huippuveskareita" tai "suomalaiset on heikkoja yksilönä, mutta vahvoja ykilöinä". Toki edellä mainitut asiat pitää 100% paikkansa, mutta ne eivät mielestäni ilmennä sitä mikä on suomen taso kansainvälisellä skaalalla milloin minäkin keväänä.
Tarkennan nyt vielä, että teen kutakuinkin selväksi sen mitä tarkoitan:
Maajoukkueen pitäisi olla kansallisen kiekkoilun lippulaiva, sen pitäisi ilmaista samassa turnauksessa sen keitä meillä on mahdollisuus saada mukaan kun kisoja pelataan. Käytännössä siis maajoukkueen pitäisi olla sellainen paikka mihin rynnätään kiihkolla pelaamaan ja edustamaan maataan vähän riippumatta siitä mikä on sopimustilanne ja oikeasti kiistellen siitä onko seurajoukkueen mielipide totta vai ei. Tshekin ja Venäjän maajoukkueet on erinomaisia esimerkkejä siitä kuinka isoja nimiä ollaan saatu mukaan vuodesta toiseen.
Toisena pointtina on menestyksen hakeminen keinolla millä hyvänsä vs. sillä, että vastassa on puhtaasti taito vs. taito, kovuus vs kovuus, maalivahti vs. maalivahti jne. Puhtaimmillaan kiekko on sitä että heitetään parhaat jäälle parhaita vastaan ja parempi voittaa useammin kuin toinen.
MIKÄÄN viime vuosien menestyksessä ei ole viitannut siihen, että maajoukkueemme taso olisi kovempi kuin muiden maiden ja silti menestystä tulee. Onko kyseessä oikea mittari kansalliselle tasolle vai enemmänkin turnauksen rooli sellaisena mitä se tosissaan on? Eli käytännössä se, miten tämä tän maan porukka pelaa tän maan joukkuetta vastaan tässä ottelussa.
Historiassa kun on kuitenkin menstyneitä Leijonajoukkueita jotka olisivat ansainneet enemmän. Ja se on se mikä surettaa, se että nämä kaverit saa niin paljon, vaikka oikeasti marginaalit on luokkaa "mitä jos yksi kuti olisi mennyt sentin vasemmalle, niin oltaisiin varmuudella ulkona 8. parhaan joukosta" Vittu, oikeesti lähellä oli suurin kämmi 59 vuoteen, siis todella lähellä.
Nyt mahdollisuudet on taas päätyyn asti ja hienoahan se on jos sinne asti päästään, todella hienoa. Uskomatonta venymistä tähän asti tuolta joukkueelta, mutta tällä tavalla ei mitään pitäisi voittaa. Olkoon se kuinka tulosurheilua tahansa.