Toisaalta mites se Suomen historia Kanadaa vastaan näissä arvokisojen merkittävissä otteluissa? Jos nyt parit pronssipelit jätetään pois laskuista, niin onko arvokisoissa voitettu Kanadaa pudotuspeleissä muuten kuin vuoden 1992 MM-kisojen puolivälierässä Tinke Peltomaan hattutempun johdolla?
Ei olla. Kanadalta on tullut turpaan joka kerta 21 vuoden ajan, kun on ollut kyse jatkoon pääsystä. Merkityksettömissä pronssi-läpsyttelyissä on voitettu kai aina, mutta tosipaikassa ei sitten -92. Nyt olisi siis paikka tehdä historiaa, kun kukaan ei odota enää mitään (jos jatkoon päästään). Tällainen paineeton paikka on aina ollut leijonille hyvä, eikä kanadalla ole hääppöinen jengi kasassa.
Mutta mikään ei puolla kyllä Leijonien mahdollista voittoa. Kasassa on ehkä surkein rosteri taas vähään aikaan, mutta on niitä nimettömiä jengejä ollut ennenkin. Tässä on nyt se ero, että ennen nämä nimettömätkin jengit syttyivät pelaamaan kykyjensä ylärajoilla ja tuomaan mitaleita. Nyt sitten nähdään mitä käy, kun nimetön Suomi ei pelaakaan kykyjensä ylärajoilla. Kusessa ollaan heti.
Suomen peli on jotenkin lopahtanut siihen Sveitsin 2-1 maaliin, siihen asti Suomi pelasi helkutin hyvin poislukien Latvia-peli. En tiedä mitä sitten tapahtui, mutta Sveitsipelin kolmas erä, USA peli kokonaan ja Kazakstan ovat olleet surkeita esityksiä. Suomi huononi Kontiolan mukana, Konnan peli romahti juuri samoihin aikoihin, kun Suomenkin peli nitkahti. Tänään pelattiin niin HITAASTI ja LEPSUSTI, ettei ole tosikaan. Ihan kuin haluttaisiin kotiin? Jännitys ja paine ei selitä sitä, että suomi ei rynni ja luistele vanhaan malliin. OJ on tästä malliesimerkki: vaikka tehoili tänään, oli peli todella laiskaa, syötöt karkaili ja mies kuskasi kiekkoa selkä suorana.